lauantai 23. helmikuuta 2013

matkalla mestariksi?

Olen taistellut parin päivän ajan ruskean villalangan kanssa ajatuksena saada 78 grammasta vauvan nuttu. Muistan neuloneeni samasta langasta 80 grammaisen kukkanutun eli ihan utopistiselta ajatus ei voi kuulostaa. Pari grammaa sinne tänne, mutta mutta....

Aloitus näytti kovin suloiselta ja suklaiselta. Intoa täynnä puottelin samaisena iltana neuletta eteenpäin ja nuttu eteni aivan silmissä....kunnes huomasin, että lanka ei piisaakaan. Liian paljon raglanlisäyksiä? Liian leveä nuttu aivan pienelle piltille?

Hihoista oli tulossa puolipitkät (tai -pätkät, miten nyt ajatteleekaan) ja koko neuleen sopusuhtaisuus epäilytti silmääni. Ehkei kuva kerro kaikkea, mutta tällä kertaa uskon mittanauhaa sekä tajuani vastasyntyneen anatomiasta.

Puolikkaan päivää nuttu lepäsi olohuoneen pöydällä. Tuo puoli päivää täyttyi vaihtoehto been ja ceen kartoittamisesta, nappilootan plaraamisesta, konsultaatiotekstiviesteistä ystävälle, ideoinnista oman miesväen kanssa ja paikoilleen jämähtäneen neuleen ihmettelemisestä. Juuri sopivaa puuhaa puolikuntoiselle!

 Kun lanka ei vaan toiveistani huolimatta lisääntynyt, kaivoin jämälankapurkista samanhenkisen vinkeän vihreän lankakerän esiin ja mallailin vihreitä hihansuita. Hetken näytti hyvältä, mutta teekupposen juotuani hylkäsin ajatuksen. Liian retroa!

Neulo, pura, neulo, pura...sitäkö tämä neulojan arki toisinaan on?! Tänään iltapäivällä tilanne oli nimittäin taas ylimmän kuvan kaltainen. Päätin aloittaa alusta.


Mitä sitä tavataankaan sanoa?
Ei se päämäärä, vaan se matka.
Harjoitus tekee mestarin.
Pah!

6 kommenttia:

  1. Mun mielestä nuo vihreät hihansuut olis näyttäny hyviltä! :)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin Heli - vihreät hihansuut olisivat olleet kivat (ja juu, retrot myös)! Mutta suloinen suklaanvärinen nuttu siitä on tulossa joka tapauksessa. Ihailen niitä, jotka jaksavat purkaa, haluaisin itse olla yhtä kärsivällinen... Mutta en ole, niinpä kaapeissa onkin kaikenlaisia epäonnistuneita nutun osia riittämiin...

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana nuttu! Multa jäisi tekemättä.
    Hauskaa perjantaita!

    VastaaPoista
  4. Minäkin olisin liputtanut vihreän puolesta, mutta joskus se vaan menee noin, että neulo, pura, neulo, pura jne. =)

    VastaaPoista
  5. Ihanaltahan tuo näyttää! Jotkut neuleet vaan vaativat myös sitä purkamista, on se kumma...

    VastaaPoista
  6. ja se kukkanuttu on meidän ellen :) maailman ihanin neuletakki.. silittelen sitä edelleen aika ajoin, vaikkei se enää meidän Pullukalle mahdukaan. Kerrassaan ihana, edelleen :)

    VastaaPoista