keskiviikko 30. joulukuuta 2009

textured


Rakkaan tätini joulupaketista paljastui tänä vuonna omatekemä huivi. Aloitin tuon kolmiohuivin väkerryksen jo alkusyksystä, ja huivi eteni hitaasti mutta varmasti. Halusin vaihtelua hyperpelkistettyyn ainaoikeinhuviin ja aikani muita yksinkertaisten huivien reseptejä selatessani päädyin textured shawl-huiviin.


Textured shawl (Ravelry)
Lanka: Ulfsbyn luomulampaan villa
Puikot: 5mm

Kesällä matkatessamme Ahvenanmaalla poikkesimme Ulfsbyn tilalla, josta ostin kasan luomulampaan villaa. Yksivärisestä villalangasta yritin neuloa aluksi lapasia, mutta lanka vaikutti kovin joustamattomalta lapasen varteen, ja päätinkin käyttää lankaa huiviprojektiin. Huivi neuloutui aikaisempia huiveja vaivattomammin, sillä lanka oli paksumpaa ja mallineuleessa vaihtelua. Itse pidin lopputuloksesta paljon. Mukava on ollut kuulla, että tätikin tykkäsi ja on käyttänyt huivia joulun pyhien pakkasilla. Äitini toimi taasen mallina kuvatessani huivia jouluaattona juuri ennen huivin käärimistä pakettiin.


Joulun alla pidin useammankin päivän neulepaussia. Aika ajoin ei vain huvita (eikä ehdi) neuloa. Tällä kertaa en kuitenkaan pakannut puikkojani ja lankanyssäköitäni kassiin ja kiikuttanut niitä lähimmän neulojan kotiin (näin tein nelisen vuotta sitten, kun sain päähäni lopettaa neulomisharrastukseni...voi minua!). Neuleinnostus palasi taas, kun joulupaketista paljastui melkein sitä lankaa, jonka huumassa monet sukantikuttelijat tuntuvat olevan.


Kiitos .K!

Pari päivää ihastelin lankaa vyyhtinä, mutta sitten piti päästä jo kokeilemaan, miltä lanka näyttää Primavera-sukan muodossa. Ensimmäinen sukka valmis, toinen sukka hyvällä alulla. Lanka vaikuttaa ihanalta, neulenautinto huipussaan. Mutta hei, sukista lisää tuonnempana...

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

kummitus lahjoo

Déjà vu. Juu-u. Kokeilin Pikkuveli-ohjetta seiskaveikallakin. Innostuin nimittäin ohjeesta niin, että kaavailin heti paitaa myös kummipojalle. Äidin toiveena oli paita konepestävästä langasta. Pieni karheus ei kuulemma ole haitaksi. Seiskaveikka siis työstettäväksi, ja hyvissä ajoin, vielä eilispäivän puolella, sain paidan valmiiksi. Tänään ojensimme paidan tomeralle viisivuotiaalle ja juhlimme yhdessä. Onnea vielä!


Aavistin oikein, etten juhlahumussa ehdi kuvaamaan sankaria uudessa paidassaan. Mallina siis oma tenava. Vuotta vanhempi, mutta pitkälti saman kokoinen. Täytyy kyllä myöntää, että ekalla kerralla malli tuntui lystikkäämmältä neuloa. Ehkä langassa syy.


Mutta poikani kommentit aamulla poseeratessa kuittasi kaikki viime päivien tuskailuni. "Tää on hieno! Nää on ihan parhaat!", hihkui poika hiplatessaan nappilistaa. On se kyllä hieno! Ja lämmittää mukavasti ensi viikolla...

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

hupsista!

Eilen käsityötapaamisessamme naurettiin makoisasti neuleylläreille. Joku kertoi neuloneensa aikoinaan vauvallensa neuletakkia, josta tuli niin suuri, että se taisi mahtua kymmenvuotiaalle. Hupsista, miten siinä niin pääsi käymään!

Voi olla, että tätäkin vauvaneuletta kiskotaan ylle vielä vuoden päästä.


Ohje: Ainaoikeinneulottu DROPS jakku
Lanka: petroli Sandnesgarn Lanett, 101g
Puikot: 3mm
Koko: 50-56 cm

Neuloin jo ennen vauvan syntymää tulokkallemme ensinutun. Ainaoikein-vaihde oli tiukasti päällä ja päädyin Garnstudion yksinkertaiseen ohjeeseen. Luulin nutun olevan passeli heti ensipäivinä. Nyt mittarissa on jo kaksi kuukautta ja edelleen poika pyörii nutun sisällä. Melkein toinen mokoma mahtuisi sisään ja hihaakin on varastossa lähes metritolkulla. Leveä ja reilu malli siis! Ei voi muuta kuin todeta Reino-isosedän lailla: "Jos maailma ahistaa, niin eipähän ainakaan nuttu ahista".

torstai 3. joulukuuta 2009

valoa ja harmautta

Kaiken tämän harmauden ja pimeyden keskellä meillä on ollut valoa ja juhlaa. Pikkuisimpamme sai nimittäin nimen, ja sukua oli taas koolla. Huiske ja hulina täytti huushollimme viikonloppuna; istuttiin ja herkuteltiin, tunnelmoitiin ja rupateltiin. Ja vauva kulki sylistä syliin.


Juhlaväen lähdettyä iski muutaman päivän suunnaton haikeus, väsymys ja nuhakin. Viikonlopun touhuun verrattuna arki tuntuu kovin hiljaiselta. Vain humina tuvassa käy.

Juhlapäivän sankari nautti päivästään ja huomiostaan tyynen rauhallisesti, pääasiassa nukkuen. Kastemekon jälkeen hän juhli uutta nimeään harmaassa sliparissa. Puikottelin sliparia hartaudella juhlaviikolla ja valmista tuli, vaikka aavistuksen epäilinkin. Eihän nuo sliparit nyt kovin käytännöllisiä vaatekappaleita vauvoilla ole, eikä harmaa ole vauvojen ykkösväri, mutta ajatuksiini oli piirtynyt vahvasti harmaa slipari, joka piti vain toteuttaa.


Ohje: Moda 2/2007
Lanka: harmaa Sandnesgarn Lanett, 53g
Puikot: 2,5 mm


Sliparista tuli kyllä suloisen pehmeä ja tuollainen ohut lanka tuntuu miellyttävältä sliparissa. Voi kun isommat poikaset olisivat innokkaita samanlaiseen neuleeseen. Olisi tyylikäs niin arjessa kuin juhlassa. Vihreätä valoa ei vaan ole vielä näytetty. Hieman tuntuu haastavalta vaikuttaa tuollaisen kymmenvuotiaan vaatemakuun. Mukavaa, ettei pikkuisin vielä protestoi.

tiistai 17. marraskuuta 2009

pikkuveli

Villapeikko huhuili pari kolme viikkoa sitten innokkaita testineulojia Pikkuvelipaidalleen. Olin oitis valmis projektiin ja viikonloppuna eskarilaisemme pääsi poseeraamaan uunituoreessa paidassaan.


Pikkuveli
Lanka: ruskea, harmaa ja omenanvihreä Cascade 220
(vaaka näytti 303g nappeineen päivineen)
Puikot: 4 mm ja 4,5 mm

Niin testineuloja kuin paidan omistaja ovat mielissään. Ja saa olla Villapeikkokin! Paita on ihastuttava ja pehmoinen, ja ohje vaikutti oikein toimivalta ja selkeältä. Kooltaan paita on passeli pian 6 vuotta täyttävälle poikasellemme.


Neulominen ei käynyt lainkaan tylsäksi, sillä edessä oli aina jokin uusi tekniikka, kuten käännetty helma ja hihansuut sekä ripaus kirjoneuletta. Persoonallisen säväyksen paitaan tuovat myös manio i-cord-nappilista ja hunajakennoneule.


Jännitystä oli aavistuksen verran ilmassa ennen i-cord-nappilistan aloitusta, mutta se osoittautuikin aivan helpoksi. Siitä tuli oikein siisti. Varsinainen katseenvangitsija. Pitää kokeilla sitä muissakin neuleissa.
Kaunis kiitos Villapeikolle upeasta ohjeesta!

Ja pikkuveli kiittää isoveljeään harmaasta piposta!

maanantai 16. marraskuuta 2009

aikamatka

Viikonloppuna tein aikamatkan 70-80-luvuille. Selailin pitkän kaavan mukaan omia albumejani ja lapsuuteni valokuvia. Oi, niitä tunnelmia ja muistoja!
Harva se päivä meiltä kysytään, ketä uusin tulokkaamme muistuttaa. Yritin toiveikkaana löytää omista vauvakuvistani pikkuisimman piirteitä. Kaikki poikaset kun tuntuvat perineen isänsä piirteet ja tummuuden. Itse olen ollut lapsena pellavapää.


Vaikka en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi mekoissa tai hameissa, törmäsin kyllä aikamatkallani muutamiin valokuviin, joissa touhusin soma mekko päällä. Oma jälkikasvukaan ei perusta mekoista sattuneesta syystä, mutta suvustamme löytyy kyllä pieniä tyttösiä, joille olen saanut neuloa liivimekkoja. Tästä kesällä valmistuneesta liivimekosta en olekaan ehtinyt hihkua täällä. Poikaset pääsivät ojentamaan mekon 1v-lahjaksi serkkutytölleen minun ollessa samalla kellonlyömällä toisaalla.


Hipun kukkamekko
Lanka: vihertävä Novita Tennessee, 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: 86 cm


Kesällä minulla oli kova vimma vajuttaa lankalaatikkoani ja kaksi kerää vihertävää Tennessee-puuvillalankaa halusivat päästä pikku-Hipun kukkamekoksi, sillä muistin Hipun äidin tykkäävän kovasti vihreän eri sävyistä. Mekko neuloutui elokuun alussa automatkallamme Ahvenanmaalle serkkupoikien säestäessä takapenkillä. Malli on tullut tutuksi kolmen aiemman mekon tiimoilta, joten mihinkään uuteen tahi ihmeelliseen en neuloessani törmännyt. Koristeiksi ompelin taas tutut ja turvalliset huopakukkaset ja puunapit.


Hipun äidille kiitos kuvista pienen sankarittaren päällä!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

herkkua ja pulkkamäkeä

Vauva-arki laittaa selvästikin monta asiaa uusiksi. Aikakäsitys esimerkiksi muuttuu. Kaikkea kun ei ehdi tehdä. Tai jaksa. Viime päivinä minä en ole ehtinyt tai jaksanut seurata uutisia. Tai ainakaan säätiedotuksia. Lumi ja talvi ovat tulleet minulle täytenä yllätyksenä.



Lapset ovat ottaneet lumen ja talven ilolla vastaan. Varastosta on kaivettu talvileluja esiin ja takapihan mäkeä on tampattu suu messingillä ja hiki päässä. Saunan lauteilla juteltiin eilen pienimpien kanssa talvesta ja sen riemuista. Mietittiin myös, mikä talvessa on kaikkein mukavinta. Tomeralla kolmivuotiaalla, herttaisen "ärrän" täräyttävällä, oli selvä vastaus: "Talvella on kivointa syödä karkkia ja sipsiä ja suklaata ja kakkua ja suklaakakkua ja herkkua ja purkkaa ja ...(lista jatkui melkoisella määrällä herkkuja)... ja käydä pulkkamäessä." Talvihan on perinteisesti herkuttelun aikaa. Kuten kevät, kesä ja syksykin...keneltähän poika on perinyt makeanhimonsa?!?

Vaikka talvi tuli minulle hieman yllättäen, toki pientä varustelua talven varalle tein jo reilu kuukausi sitten. Syksyn aikana huusholliimme kotiutuneesta lankavuoresta olen saanut työstettyä pari harmaata myssyä. Aiemmin olen tunnustautunut pipoihmiseksi, mutta nyt olen viehättynyt myssyistä.

Novitan Rose Mohairista valmistui ystäväni innoittamana pitsimyssy. Ohje oli selvästikin suunniteltu isompaan päähän sopivaksi, sillä ensimmäinen myssy pyöri päässäni. Toinen versio, jonka puikottelin ohjetta pienemmillä puikoilla, oli sopivampi. Hämmästyksekseni tämä mohairlanka ei edes kutita otsaani. Myssystä kuva parin viikon takaisessa sumussa.


Pitsibaskeri
Lanka: harmaa Novita Rose Mohair
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Toisen kivan myssyn ohjeen bongasin Ravelryn kautta. Tämäkin edullinen markettilanka akryyleineen päivineen tuntuu toimivan myssyssäni, eikä kutita. Kestää, minkä kestää. Ja kun ei kestä, neulotaan sitten uusi!


Tuva
Lanka: Novita Anni
Puikot: 3,5mm ja 4 mm

Pikkuvelitakki alkaa olla hyvällä mallilla. Se on valmistunut ihmeen joutuisasti. Nyt edessä on vielä se jännitystä aiheuttava nappilista ja viimeistelyt. Sujautin keskeneräisen tekeleen eilen pojan päälle ja se (ja hän) näytti oikein hyvältä. Poika katseli itseään ja paitaa maireana peilistä ja silitti paidan pintaa. Taisipa löytyä uusi suosikkilanka!

tiistai 10. marraskuuta 2009

hiljainen hetki

Iloinen käsityöterapeuttien* joukko rämähti muutama ilta sitten rotinoille ihastelemaan pikkuisintamme. Fikailtiin, neulottiin ja turistiin. Pikkumies vietti lähes koko vierailun ajan höyhensaarilla uuden, unelmanpehmeän tilkkupeiton alla. Kaunis kiitos upeasta täkistä ja vierailustanne, käsityöterapeutit! Kyllä pikku-Äffän kelpaa!
*kulmakunnan innokkaat käsityöharrastajat


Vauva-arjen keskellä en olekaan ehtinyt hihkua kaikista loppukesällä ja syksyllä valmistuneista neuletöistäni. Heinäkuussa rohkenin tilailla ensimmäistä kertaa lankaa nettikaupasta ja postipoika kuskasikin minulle helmenharmaata Wetterhoffin Sivillaa. Suunnitelmissani oli neuloa pelkistetty kolmiohuivi äidilleni joululahjaksi. Huivi neuloutui hitaasti, mutta varmasti heinä-elokuun aikana muiden neuleiden lomassa. Aloitussilmukat muistan luoneeni pesispelikatsomossa ja elokuisella Ahvenanmaan reissullamme tikuttelin huivin loppuun rantakallioilla istuskellen.


Aina oikein vain II
Lanka: helmenharmaa Wetterhoffin Sivilla, 150g
Puikot: 3,5 mm

Syksyn aikana rakas äitini on ollut suurena apuna luonamme. Milloin lastenhoidossa, milloin remonttiapuna. En millään malttanut säästää huivia joulupakettiin, vaan ojensin sen jo syksyllä kiitoksena kaikesta avusta. Pyhäinpäivänä sain vihdoinkin aikaiseksi napsutella kameraani, ja äiti ja huivi saatiin ikuistettua.



Viikko sitten ilmoittelin muuten innostani testineuloa Villapeikon Pikkuvelipaita ja nyt parhaillaan puikoilla onkin pehmoinen villaneule eskarilaisellemme. Poika sai itse valita takin värit.


Neuleen myötä törmään moneen uuteen neulejuttuun. En ole esimerkiksi aiemmin neulonut Cascade 220-lankaa. Se on yllättänyt ja ihastuttanut minut täysin pehmeydellään, enkä enää ihmettele ihmisten hehkuttaessa sen suloisuutta. Myönnän myös neulovani ihan ensimmäistä kertaa raglanpaitaa. Nappilistan i-cord hieman jännittää, mutta jospa minä selviydyn siitä ihan kunnialla.
Aina hiljaisen hetken tullen nappaan Pikkuveljen syliini ja nautin neulomisesta. Taitaapa sille olla aikaa nytkin pieni tovi, sillä....

perjantai 30. lokakuuta 2009

pipo päähän pakkasella

Esikoisemme kiittää ja kumartaa kauniista tossukommenteistanne.
Violetit tossut ovat olleet kovassa käytössä ja lämmittäneet pikkuveljen pikkuruisia varpaita. Toisinaan ne ovat nököttäneet pöydällä ihasteltavana. Innostus neulomiseen taisi esikoisella syttyä koulun kässätunneilla. Ehkäpä minukin harrastukseni on osaltaan vaikuttanut asiaan. Vitosluokkalaisemme hoksasi suht nopeasti oikeat ja nurjat silmukat ja koulun tunneilla neulottava kaulaliina on edennyt mukavasti. Kotona tossujen jälkeen on valmistunut komea pipokin. Toinen pipo on jo puikoilla, mutta myönnettäköön, että se on lojunut sohvapöydällä koskemattomana jo useamman päivän. Uskonpa kuitenkin, että vielä se ennen joulua valmistuu.


Minun omat puikkoni kilkkaavat nykyisin vain ajoittain. Pienen pieni tärkeämpi käsityö vie nyt suurimman osan huomiostani. Silloin tällöin ehdin lataamaan akkujani neulomalla pari kolme kerrosta. Se tuntuu nyt ihan sopivalta.

Ennen haikaran vierailua ehdin neulomaan pari pipoa. Ruskeaan väriliemeen Ihvatakin kanssa eksyi myös pari nöttöstä sinapinkeltaista Isoveli-lankaa, joka värjäytyi rusehtavaksi. Kolmivuotiaan Noro-pipo valmistui yhdessä illassa.


Ampiaispesä-pipo (ravelry)
Lanka: Novita Isoveli, 77g
Puikot: 4 mm
Koko: 3 vee

Aamupäivällä vetäisin ampiaispesä-pipon pojan päähän leikkipuistossa kuvauksen vuoksi. Lanka ei harmikseni värjäytynyt tasaisen ruskeaksi, joten käyttämättä pipo varmasti jää, ellen heitä sitä uuteen väriliemeen. Muuten ihan kelpo pipo. Plussaa pipossa on, että se pysyy tosi hyvin päässä. Tuo latva on kuitenkin minusta jotenkin hassu.


Pikkuisimmalle halusin neuloa pehmoisen pipon ensipäiviksi. Sellaisen, joka ei pyöri päässä, vaan on juuri sopiva vastasyntyneelle. Lankalootasta kaivoin esiin bambulankaa, josta valmistui raidallinen pipo.


Vauvan karter stits-pipo
Ohje: omasta päästä
Lanka: ruskeata, valkoista ja limenvihreää Ambrea (70% puuvillaa, 30% bambua), 32g
Puikot: 2,5 mm


Raitamyssy on soma kuin mikä!

Poikain täti muisti meitä taas melkoisella vauvalahjalla. Paketista paljastui kasa kauniita pieniä vaatteita, mikä ilahdutti meitä kovasti kotiuduttuamme sairaalasta. En ollut osannut varautua näin pikkuruiseen vauvaan, joten pienet vaatteet ovat olleet kullanarvoisia.


Vitivalkoista (ravelry)
Lanka: valkoinen Novita Nalle, 21g
Puikot: 3 mm

Uuden toppapuvun kaveriksi neuloin tässä muutama päivä sitten vitivalkoisen myssyn, jotta on sitten myssy sävy sävyyn asun kanssa. Nalle-langasta ohjeen mukaisesti sain aikaan newborn-kokoisen myssyn. Toimii!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

kädentaitajille kiitos

Kaunis kiitos teille kaikille! Olemme saaneet kymmenittäin viestejä ja vauvaonnitteluja, joita on ollut ilo vastaanottaa ja lukea. Uusin tulokkaamme on selvästikin sulattanut sydämemme, hiljentänyt tahtiamme ja herkistänyt meitä. Aamuin ja illoin löydän aina jokun isoveljistä vauvan ääreltä keräämässä voimia päivän touhuihin.



Täällä meillä päivät ovat soljuneet leppoisasti uudella kokoonpanolla, kun toinen puolisko on ollut kotona isyyslomalla. Hämärät syysaamut olemme aloittaneet takkaa lämmittäen ja kynttilöitä polttaen. Samoissa tunnelmissa olemme myös päättäneet päivät. Väliin on mahtunut vauvanhoitoa, pyykinpesua sun muuta. Pullaa on paistettu urakalla, kun makeanhimo on taas taivaissa. Toivuttuani alkuhässäkästä on ollut riemullista päästä ulos raittiiseen ilmaan. Vauvakin on jo saanut vaunukyytiä. Tomeraksi isoveljeksi kasvanut 3-vuotiaamme lykkii mieluusti pikkuisinta pitkin kotikatua. Hellyyttävä näky!


Kun omat puikot pitävät pientä luovaa taukoa, ehdin ihastella muiden kätten tuotoksia. Meillä kotosalla puikkoihin on tarttunut myös esikoisemme, jonka vauvalahja tuoreimmalle pikkuveljelle on mitä ihanin: ihan itse neulotut tossut.


BSJ Inspired Bootees (ravelry)

Lanka: 7 veljestä, 25g
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Koko: vastasyntynyt

Päivä pari ennen vauvan syntymää isoveikka kaiveli lankakoriani ja kyseli, mitä hän voisi neuloa vauvalle. Tossuidea juolahti heti mieleeni, ovathan tossut suht nopeat neuloa. Poika itse valitsi langan värin ja suuntasi puikkolootalle. Yhdessä käänsimme englanninkielisen ohjeen. Yllätys yllätys, nämäkin ovat pitkälti ainaoikein- neuletta. Tossuista tuli juuri sopivat vastasyntyneellemme, pysyvät hyvin jalassa ja ovat kyllä rakkaimmat tossut ikinä. Ovathan ne isoveljen neulomat!


Muutkin kädentaitajat ovat muistaneet pientä aarrettamme. Jo ennen kirppumme maailmaantuloa häntä oli odottamassa upea suklaanruskea Aarre-blanket ja vinhat Supervauvan polvireisisukat.


Viltti on pehmoinen kuin mikä ja ah, niin kaunis. Sukista tulee hyvälle mielelle. Muilla ne toimivat polvisukkina, meidän kirpullamme reisisukkina. Kiitos .k ja neulontai! Itse neulomani kietaisuneule on muuten osoittautunut kovin mieluisaksi neuleeksi. Se on helppo pukea päälle. Sukkalanka on sopivan ohut vauvan käyttöneuleessa ja värivalintakin osui nappiin.

Naapurikadun Emmille myös kiitos ja halaus! Hän nimittäin osaa polkea Singeriään. Pehmoisten valkoisten vauvan neuletumppujen lisäksi saimme kahdet ihanat potkuhousut herkullisissa väreissä. Ja mikä läjä käsityönauhoja! Jospa ensi kerralla olisikin jotain esiteltävää Tiinan puikoilta...

lauantai 17. lokakuuta 2009

onnenmaa


Pienet varpaat opastaa, mistä löytyy onnenmaa!


Pesueemme täydentyi hippuisella poikavauvalla (2780g ja 47cm)
sunnuntaina 11.10. hieman edellisen klikkaukseni jälkeen.
Pienistä varpaista ja pienestä tulokkaasta
ihmeissään ja ihastuksissaan
ovat niin isommat nappisilmät kuin vanhemmat.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

ihvatakki

Taisin vinkata jo pari kertaa viime aikojen ihastuksestani. Siitä ainaoikeasta.

Ostaa täräytin elokuussa Novitan Nallea aloeveran kera kokeilumielessä ja oikeita silmukoita puotellen neuloin lapsoselle neuletakin. Tältä neuletakki näytti elokuussa valmistuttuaan.


Ihva-takki
Ohje: Garnstudio
Lanka: Novitan Nalle aloevera, 250 g
Puikot: 3 mm
Koko: 3-4 vuotta


Alunperin neuletakin piti olla jollekin aivan toiselle. Hentoiselle tyttöselle. En vain saanut kuviteltua neuleen sisään vuotta nuorempaa tyttöä, vaikka kaikenlaisia koristuksia rinnuksiin mallailtiinkin, joten uhosin jo heittää neuleen Höytiäiseen virran vietäväksi. Sen verran paljon sieppasi. Päätin kuitenkin haudutella hetken neuleen kohtaloa.

Syyskuussa totesin, että tuunaankin takin omalle poikaselle ja päätin vaihdattaa lämmikkeen väriä. Delegoin värjäyskattilan metsästyksen miehelle. Kaupasta mukaan tarttui Nitoria ja yksi pimeä syysilta kuluikin kyökin puolella värilientä hämmennellen. Minulle ihka ensimmäinen värjäyskokeilu. Jännitti vietävästi. 


Padasta nousi siis ruskea neuletakki. Vasta aamun valjetessa huomasin hämmentäneeni lientä huolimattomasti ja neuletakin etukappaleessa komeilee tummemman ruskea läikkä. Tahtia läikkä ei tosin haittaa. Verkko heiluu läikkäisemmälläkin takilla. Ja kurkkiihan takana tenavan toiveesta Ihva Aulan koiruus.


Neuleohje oli yllätystakkia mukavampi ja helpompi neuloa. Ohjeet ovat lopputulokseltaan minusta samanhenkisiä. Hihoista tuli pitkät, mutta ne onkin mukava kääriä kaksinkerroin. Takki on selvästikin lyhyenläntä ja leveä malliltaan. Silti meillä on osoittautunut oivaksi villaneuleeksi ulkotakin alla. Mahan pyöreys ei haittaa, eikä neule myöskään jää kurttuun takin alla.

Kuvat ovat, kuten varmasti arvasittekin, jo muutamien viikkojen takaa. Tuollaisella varustuksella kun ei enää parane kipittää ulos...hrrr...Pelivarustuksin on muuttunut pikkumiehellä jykevämmäksi ja rämömäiseksi...Pikkufania saa rohkeasti morjestella Mehtimäen lehtereillä :-)

maanantai 5. lokakuuta 2009

rotinoilla

Aamupäivällä syyssateen ropistessa ulkosalla vietin leppoisia rotinoita naapurikadulla. Kahvikupposen ja mutusteltavien äärellä sain ihastella pienen pientä pariviikkoista poikalasta, joka oli itse suloisuus. Vauvalahjani osana ojensin ruskean, merinovillaisen myssyn ja ruskeat, pikkuiset tossut. Väritoiveen tiesin ennalta ja myssymallinkin sain utsittua pikkuisen äidiltä kautta rantain. Taisi siis osua nappiin.


Suklaamyssy
Ohje: Lanett-klassikot-lehtinen
Lanka: Sandnes Garn Lanett, 32g
Puikot: 2,5 mm

Myssyohjetta olen testannut jo pari kertaa aiemmin ja todenut omalla kuopuksellani oikein näppäräksi myssyksi. Tällä kertaa neuloin ohjeen mukaisella langalla eli Lanett-merinovillalla. Panostin neulomiseen ostamalla lankakaupastamme 30 cm:n pyöröpuikot, joiden kanssa tulin loppupeleissä juttuun ihan hyvin. Ehkä ranteet joutuivat hieman koville, mutta valmista tuli. 109 silmukalla saa aikaiseksi 0-3 kk kokoisen myssyn. Hätkähdin taas myssyn pienuutta, mutta tänään rotinoilla selvisi, että siinähän oli vielä kasvunvaraa. Miten sitä aina ehtiikin unohtaa, kuinka pieniä ja hentoisia nuo vastasyntyneet ovat. Huoh, ja niin herkkiä ja suloisia...

Kuvien ihanuus saa toimia tossujen testiryhmäläisenä. Tällä Novitan ohjeella en ole aiemmin tossuja neulonut, joten jännityksellä peukutan, että tossut pysyvät hyvin kintuissa ja ovat muutenkin sopivat. Nyörimäiset tossut ovat usein saaneet kiitosta. Nyt halusin kuitenkin jotain yksinkertaista ja yllätys yllätys - ainaoikeaa. Ensimmäisten tossujen jälkeen oikaisin ohjetta ja neuloin varren pyörönä. Pääteltäviä lankoja oli vain kaksi.


Suklaatossut
Ohje: Novita, kevät 2008
Lanka: Novita Nalle, 28g
Puikot: 3 mm

Ensimmäisten tossujen jälkeen...juu-u, luit ihan oikein. Nämä suklaiset tossut ovat siis tossutehtaani etummaiset tossut. Taaemmat eli limenvihreät, oranssit ja herneenvihreät jäävät vielä odottamaan uusia tulokkaita...taidan aina innostua perin pohjin jostain ohjeesta...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

aina oikein vain

Heinäkuun hellivinä kesäpäivinä valmistunut huivi on matkannut Itä-Suomesta Helsingin huiskeeseen. Vironvillakerä pyöri aikansa lankakorissa, eikä tiennyt mikä siitä tulee isona. Ihan ensiksi se halusi huvovutetuiksi tumpuiksi, muttei sopivaa ohjetta silmieni eteen tupsahtanut.

Aikansa lankakerä lepäsi muiden lajitoveriensa kyljessä, kunnes pääsi puikoille ja muuntui ihan tavalliseksi perushuiviksi. Aina oikein vain. Milloin kotisohvalla, milloin automatkalla, joskus käsityötapaamisessa, toisinaan futiskentän reunalla. Ja valmista tuli. Aina oikein vain. Itselleni sävyt tuntuivat vierailta, mutta ilokseni serkkuni innostui huivin väreistä ja nyt huivi pääseekin lämmittämään hänen hartioitaan.


Villalanka tuntui kostutuksen ja pingotuksen jälkeen jonkin verran karhealta, joten tempaisin huivin vielä huuhteluainekylpyyn. Uuden pingotuksen jälkeen pahin karheus oli kadonnut, mutta sain aikaan pingotusneulojen jäljet huivin reunaan. Serkkutyttö suoristelkoon aikansa kuluksi niitä syysiltoina :-)


Aina oikein vain
Lanka: liukuvärjätty vironvilla, 200g
Puikot: 3,5 mm

Onnea vielä A. pyöreistä vuosista!

Tuo ainaoikein-neulepinta on alkanut miellyttämään minua niin, että sitä on tullut tikuteltua paljonkin viime aikoina. Niistä lisää ensi kerralla.
Nyt aamukahvin keittoon ja pyhäpäivän viettoon.
Huomenna taas kohti uutta viikkoa...