sunnuntai 27. toukokuuta 2007

poika pitsissä

Viikon verran olen neulonut itselleni Tennesseestä pikkupuseroa uusien kesäcaprien kaveriksi. Innoissani aloitin ruskea-valkoraidallisen puseron ja tutustuin ensimmäistä kertaa raglanhihojen mystiseen maailmaan. Aivan loppusuoralla huomasin ohjeen kaula-aukon jäävän tosi avaraksi, ja jouduinkin purkamaan pitkät pätkät ja tihentämään kavennuksia ohjeesta poiketen, jotta siitä tulisi oikeasti pidettävä neule. Yleensä ohjeistettu puikkokoko täsmää käsialani kanssa, mutta nyt tuntuu siltä, että olisin voinut neuloa pienemmillä puikoilla. Harmillista huomata se vasta näin myöhään. No, nyt pikkupusero levätköön hetken neulekorissa, sillä innostus siihen työhön hieman hukassa. Syynä voi myös olla uudet langat ja uusi ihana ohje...

Eiliseen käsityötapaamiseen oli aloitettava joku työ. Matkaani tempaisin Tiina-kaiman Koivu-pipon ohjeen ja Tennesseetä. Tuo ohje oli jäänyt kutkuttelemaan, ja päätin nyt kokeilla sitä. Ohje oli kyllä huisin tarkka ja sitä oli kiva neuloa. Tosin ei ehkä paras mahdollinen työ käsityötapaamisessa, sillä jouduin lukemaan jokaisen kerroksen orjallisesti ohjeesta. Valmista illemmalla kuitenkin tuli ja tässä pipo jo käytössä kuopuksella tänään iltapäivällä. 


Aloittaessani pipoa en vielä ollut varma, kenen päähän se on sopiva. Taisin neuloa omasta puserostani viisastuneena aika napakkaa pitsiä kolmosen puikoilla, sillä pipo oli juuri passeli kuopukselle, jonka päänympärys on n. 48 cm. Mukava kesäpipo on! Tuuletus pelaa hyvin ja pitäähän nyt pojallakin joskus pitsiä olla! 


Ohje: Koivu-pipo
Lanka: ruskea Tennessee alle 50g
Puikot: 3
Koko: päänympärys n. 48 cm

maanantai 21. toukokuuta 2007

vesi kielellä

Viikonlopun aikaansaannoksena oli myös kuopuksen puuvillainen liivi. Monen monta viikkoa olin puhunut neulovani liivin jollekin poikasista, mutta puheiksi oli vain jäänyt. Nyt tartuin vihdoinkin liiviurakkaan, kun ruskeata Tennesseetä ilmestyi käsiini lisää. 


Neuloin liivin Modan (2/2007) liiviohjetta muokaten. Halusin liivistä reilunkokoisen, sillä toiveissa olisi käyttää sitä syksylläkin. Reilu siitä tuli, muttei onneksi liian reilu. Monenlaista kummastelua mahtui urakkaani; pähkäilin neuletiheyksiä, liivin sopivia mittoja omalle poikaselleni, ihmettelin holjia kädenteitä, jotka eivät sitten reunajoustinneuleen jälkeen olleetkaan enää valtavat... Langanlulutusta en hoksannut tarkkailla, mutta voisi olla 150-170 gramman paikkeilla. Ensimmäinen v-pääntie, jonka olen koskaan neulonut. Turhaa jännitin sitä...

lauantai 19. toukokuuta 2007

lennä lennä...

Lennä, lennä leppäkerttu, ison kiven juureen...

petrolia puikoilta

Kauniina kevätpäivänä sain petrolin värisen jakkuboleroni valmiiksi. Sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" tuntuu niin tutulta, sillä jakun työstö oli piiitkä ja mutkikaskin. Aloitin jakun suunnittelun jo syyssateiden aikaan, mutta puikoille lanka pääsi vasta pari viikkoa sitten. Neulomista, purkamista, neulomista, puuttuvan langan metsästystä...huh! Valmista kuitenkin tuli!

Ohessa kuva jakusta ilman solkea, jota vielä metsästän. Mieluinen tuli, mutta valitettavasti minulle herkkähipiäiselle liian kutiseva. Lankaa ostaessani ei lanka tuntunut alkuunkaan kutiavalta, mutta valmiina kyllä. Täytyy ehdottomasti etsiä alle joku ohut pitkähihainen pusero.


Ohje: Novita talvi 2006
Lanka: Novita Wool (petroli) muutama metri yli 300g
Koko: S
Puikot: 3,5

Kesää ajatellen olisi kiva saada tämänkaltainen puuvillainen bolero. Löytyisiköhän Tennesseelle jotain kivaa ohjetta?!? Kesäiltana olisi mukava kietaista topin päälle vilun iskiessä...

maanantai 14. toukokuuta 2007

leppoisasti uudessa pipossa

Viikonlopun satoa myös tämä Tychus-pipo Knittyn ohjeen mukaan. Pipo on neulottu khakin ja ruskean värisestä Tennesseestä ja siitä tuli juuri sopiva kuopuksellemme. Niin oli vielä aamulla meidän leveysasteillamme vilpoisaa, ettei kypärämyssyä voinut jättää pois. Jospa se kesä vähitellen tänne meillekin...

sunnuntai 13. toukokuuta 2007

myöhäistä äitienpäivää!

Neulerintamalla on viime päivinä ollut työn alla vain pikkutöitä. Sellaisia, joita voi näppärästi neuloa automatkalla susirajalta Hämeeseen ja takaisin. Pääsin tervehtimään pitkästä aikaa mummiani ja ihastelemaan siellä pitkälle edennyttä kevättä. Melkoisen ihana tunne nähdä puiden vihertävän oikein kunnolla!

Pikkutöinä on ollut pari kännykkäpussukkaa Sukkalandian Menna Huun ohjeistuksella. Ruskeassa ja mustassa kännykkäpussukassa lankana Tennessee. Mustaan neuloin hihnan, ruskea toimii paremmin ilman sellaista. Napit löytyivät mummin kätköistä eli niillä on tunnearvoakin. 


Ennen reissua sain viittä vaille valmiiksi petrolin värisen "jakkuboleroni" Novitan Woolista. Viittä vaille harmillisesti, sillä lanka loppui juuri ennen kalkkiviivaa. Metrimäärinä en osaa langan tarvetta arvioida, mutta toisen hihan olkapään kaventelut ovat hyvällä mallilla ja hihaa olisi vielä viitisen senttiä neulottava. Paikkakunnan liikkeet on kierretty, reissussa myös muutama lankahylly kurkistettu, muttei petrolin väristä tunnu löytyvän mistään. Olisiko jollakin tietoa, mistä moista lankaa löytyy, jotta saisin jakkuboleroni valmiiksi?!?


Minulla muuten oli tuuria blogiarvonnassa pari viikkoa sitten. Voitin nimittäin Hannan Suurperheen vilinää-blogista aivan ihanan palkinnon. Vihertävä muumimuki oli juuri haikailemani muumimuki, ja poikaset olivat kuin sulaa vahaa Lordi-namut nähdessään. Kaunis kiitos Hannalle vielä ihanasta palkinnosta!!!

tiistai 8. toukokuuta 2007

pipo

Eilen törmäsin pitkästä aikaa ihan kotimaisessa blogissa Knittyn Tychus-pipoon. Siitäpä sain idean kokeilla itsekin sitä ja kaivoin saman tien jämäpuuvillalangat esiin. Lankana minulla kaksinkertainen Sandnesin Mandarin Petit, vihreä ja sininen. Puikot 4. Malli on mielestäni mutkaton, rento ja joutuisa neuloa. Vain yksi sauma koko työssä! Aloitin neulomaan tietämättä lainkaan, kenen päähän pipo tulee. Onneksi noita päitä löytyy omasta huushollista eli aina se jollekin passaa...


Kolmosen päässä pipo tässä. Hänelle himpun verran iso. Kävisi paremmin kakkoselle, mutta kolmonen ehti ihastua pipoon, eikä luovu siitä. Tokaisi aamuisen kaupunkireissun jälkeen, että "tää on niiiin ihana tää uus pipo". Tarkoitti varmaan, että kiitos äiti...

sunnuntai 6. toukokuuta 2007

valmista ja keskeneräistä

Niin on aika mennyt hurjaa vauhtia, että jo toukokuuta elellään. Neulerintamalla työt ovat edenneet hitaasti kotiaskareiden ja muiden harrastuksien välissä. Joka päivä puikot ovat suihkineet ainakin kerroksen tai pari, jonain päivänä (yleensä kyllä iltaisin) vähän enemmänkin. Mikä lie iskenyt, kun tuntuu, että vuorotellen neulon ja puran eli teen aivan kummallisia virheitä. Kismittää! 

Kissankellopipo eli Ullan Bluebell-pipo valmistui viikonlopun aikana kuopuksellemme. Oikein mukava puuvillapipo on, suloiset värit ja tänään heti käytössä viileämmällä kelillä kypärämyssyn päällä. Alareuna käpristyy juuri ihanasti, kuin kissankellossa konsanaan! Lankana käytin ohjeen mukaisesti Novitan Tennesseetä. Tämä on kyllä sellainen malli, että taidanpa tehdä toistekin...



Drops Alpacasta viikko sitten aloitettu huivi jää selvästikin ikuisuusprojektiksi. Lanka on uskomattoman ohutta ja sitä vaan riittää ja riittää. Lukuisissa blogeissa olen saanut ihastella upeita huiveja juuri tuosta langasta. Ei voi muuta kuin ihailla näiden neulojien sitkeyttä ja taitoa. Täkäläisessä käsityötapaamisessa sain kyllä kullanarvoisia neuvoja ja kädestä-pitäen-opetusta huivijuttuihin ja langankiertoihinkin kahdelta kaimaltani (kiitos ja niiaus heille). Silti alpakkaväsymys iski ja siirryin Novita Wooliin...

Petrolin värisestä Novita Woolista on keskeneräisenä itselle jakku reikäneuletta ja joustinta yhdistäen. Olen neulonut etu- ja takakappaleet, ensimmäinen hihakin jo loppusuoralla. Ohje on Novita talvi 2006-lehdestä, malli 12. Taisin olla niin innoissani mallista ja jo syksyllä ostetuista langoista, että luin heti takakappaletta aloittaessani ohjetta väärin. Reikiä piti tulla paljon tiheämpään, minulla siis harvakseltaan. Ei se pahan näköinen ole, mutta toki reikäisempi olis voinut olla. Vasta etukappaleita aloitellessani tajusin, että lukihäiriö on iskenyt. Pikkuprinssien (ja isommankin prinssin) kannustuksesta neuloin etukappaleet ohjeen mukaan ja päätin, että tuumaan vasta kaikkien kappaleiden valmistuttua, olenko perfektionisti ja puran takakappaleen ja neulon uudelleen reikäisempänä vai annanko vaan olla... Ohessa esimakua tästä neuleesta eli hihaa ja etukappaletta: