sunnuntai 28. joulukuuta 2008

palmikkosukkia

Jottei blogini vaipuisi tyystin talviuneen, on minun taas aika hihkaista.
Täällä siis ollaan!

Vaikkei oma sivusto olekaan päivittynyt entisen lailla, ei rakas harrastus ole unohtunut. Puhti suurempiin neuleisiin tuntuu olevan edelleenkin hukassa, mutta sukkia, pipoja ja tumppuja on valmistunut niin pukinkonttiin kuin suoraan oman pesueen käyttöön. Kokeilinpa muuten rinsessapiposta myssyversiotakin, mutta taidan kuitenkin olla enemmän pipoihmisiä. 


Loppuvuottamme on tahdittanut vuosituhannen ärhäkin flunssa, joka on kaatanut meistä viisi vuoron perään petiin. Esikoispoika on näköjään kovaa tekoa, ei ole tainnut koko aikana pärskäistäkään. Itse tainnuin tunnollisesti vasta joululoman alkaessa ja koko loma on mennyt potiessa. Tavoitteena on nyt saada omat korvat ja kaiken maailman ontelot kuntoon edes vuodenvaihteeseen mennessä. Nyt on siis hyvä syy levätä, istua ja neuloa...


Kunto on ollut kuitenkin sikäli siedettävä, että pyhien aikaan valmistui seiskaveikasta kauniit Saltkråkan-sukat anopille. Ilahduin suunnattomasti paksulle sukkalangalle suunnitellusta ohjeesta, sillä kaunista tuli ja vieläpä nopeasti! Sujautan sukkaset postimiehen matkaan mitä pikimmiten.
Hyvää alkavaa vuotta anoppilaan!


Saltkråkan-sukkaset
Lanka: beesi 7 veljestä, 111g
Puikot: 3,5 mm

Sukkia neuloessa oli muuten ihan pakko kaivaa Saariston lapset-dvd esiin ja uppoutua Saltkråkanin touhuihin. Pampula-tyttö oli edelleen yhtä hellyyttävä!

Ulla-nettineulelehti innoitti minua neulomaan toisetkin palmikkosukat. Aapeli-sukat vaikuttivat pelkistetyiltä, joten tartuin puikkoihin ja ohjeeseen. En vain millään saanut ohjeen mukaisesti 42-kokoisia sukkia. Onkohan käsialani tiukentunut? Sukista tuli sopivat omiin jalkoihini, mutta esikoispoika vihjasi sovittaessani sukkia, että hänkin tarttis ehkä uudet sukat. Taisi väri ja malli olla mieluisat eli sukkaset päätyivät hänen käyttöönsä.   


Aapelit
Lanka: harmaa 7 veljestä, 114 g
Puikot: 3,5 mm


Nenän niistämisen lomassa olen ehtinyt myllätä lankavarastojani ja tehdä inventaariota. Lankaa on paljon ja päätinkin alkaa tehokkaasti vajuttaa lankavuortani haikailematta uusia lankaihanuuksia. Omista langoistani saan varmasti loihdittua kauniita neuleita. Sukkalankaa vaikuttaa olevan hurjasti, joten sukkaputki on alkanut...

maanantai 8. joulukuuta 2008

haaveillen

Kiitos kaikille ihanista neulekommenteistanne niin kasvotusten kuin ruudun välityksellä Lauran kukkamekon tiimoilta. Mekko oli ilo lähettää pienelle tytölle syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäinen mekkokokeilu oli siis oikein onnistunut, eikä se jää takuulla viimeiseksi.

Huomasin juuri, etten ole inahtanutkaan reiluun kuukauteen. Puikot ovat täällä kyllä suihkineet, mutta pahin vimma on tällä hetkellä selvästi loitompana. Jonain päivinä aikaa neulomiselle on ollut runsaammin, toisinaan olen tyytynyt vain haaveilemaan ihanista neuleista.


Viime aikoina valmistuneet neuleet olen tikutellut vanhoilla, tutuilla ohjeilla. Tuntuu siis, ettei minulla ole mitään uutta esiteltävää. Viitsiikö sitä edes rinsessapipon tai Kuhilas-pipon vuoksi inahtaa, kun niitä täällä lähes liukuhihnatyyliin valmistuu?!?

No, jos nyt sitten kuitenkin, sillä pipolangat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja osoittautuneet käytössä kerrassaan loistaviksi. Onlinen ihanan pehmeästä merinovillalangasta se miljoonas (tai ainakin lähes) rinsessapipo omaan päähän ja Rowanin superpehmosiesta Cotton Woolista Kuhilas-pipo miehelle. Kunpa olisin hamstrannut näitä lankoja enemmänkin kuin pipon verran...Ja kirjanpitoni mukaan esikoisellekin sain aikaiseksi punaisen Kuhilas-pipon marraskuussa ja yhden rinsessaisen pukin konttiin, molemmat tutusta Novitan Woolista.


Noin muuten viime aikoinen neulontaa on värittänyt tilausneulomukset. Olen laittanut Novitan raitaa mutkalle lähes kilometrin verran ja tuloksena on ollut vino pino pipoja ja lapasia. Nyt ei vähään aikaan raitalankaa, kiitos!


Lokakuussa minusta tuli kolmannen kerran täti ja pääsin neulomaan suvun pikkuisimmalle parit hahtuvapöksyt Fern&Fearien ohjeella. Ruskeista newborn-pöksyista tuli itsestäni somat pikkuisine vaaleanpunaisine sydämineen. Ne osoittautuivat alkuviikkoina sopiviksi, kun kintut olivat vielä kovin ohuet. Vaaleanpunaiset small-pöksyt ovat varmastikin jo lähipäivinä passelit.


Samainen pikkupirpana sai Tiina-tädiltä kietaisutakin, johon löytyi sopiva lanka omista kätköistä. Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohje (Raitanuttu Nuppuselle) oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon ja nyt pääsin kokeilemaan ohjetta, kun käyttäjäkin löytyi lähisuvusta. Kietaisutakista tuli käytännöllinen ja kuulemma mukavan paksu puuvillaneule. Lankana ohjeenmukainen Araucania Patagonia Nature Cotton. Olen selvästikin ihastunut yksinkertaisiin ohjeisiin. Ei vain siksi, että ne ovat helppoja, vaan myös siksi, että ne vain yksinkertaisesti viehättävät silmää.


Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi omalle poikaselle. Suunnitelmissa oli neuloa kuopukselle raitasukat, mutta laskuvirheen vuoksi niistä tulikin sopivat kolmosellemme. Nyt pitäisi vain löytää aikaa ja intoa aloittaa uudet, sopivat pikkusukat parivuotiaallemme. Jotenkin taas tuntuu, ettei suutarin lapsella ole...

tiistai 4. marraskuuta 2008

lauran kukkamekko

Vihdoinkin sain laitettua pikkuisen Lauran syntymäpäivälahjamekon postimiehen kuljetettavaksi. Viimeiset koristukset helmaan kiinni, mekko pakettiin ja paketti postiin. Peukutan vimmatulla lailla, että mekko olisi sopiva. Tytön unikkomekosta valmistui siis Lauran kukkamekko.


Lauran kukkamekko
Lanka: Garnstudion Muskat, parisataa grammaa
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Lauran äidin toiveena oli tytölle liivimekko. Aikamme puntaroituamme paria ohjetta päädyimme yksituumaisesti tähän mekko-ohjeeseen. Lankavaihtoehtoja tuumailimme vielä yhdessä Menitan tiskillä ja Garnstudion Muskat-langat kainalossa marssimme kaupasta ulos. En olekaan aiemmin neulonut Garnstudion Muskat-lankaa, joka osoittautui ihanaksi puuvillalangaksi. Kolmosen puikoilla tuli paras neulejälki. Tiheys ei ihan täsmännyt ohjeeseen, joten jännityksellä odotan, eihän mekosta vain tullut liian pieni.


Koristeeksi kiinnitin lankakaupasta hankittuja valmiita huopakukkasia sekä puunappeja. Ihastuin noihin huopakukkasiin niin, että kävin hamstraamassa niitä lisää tuleviinkin neuletöihin.


Hieman silmääni alussa pisti mekon kavennukset, jotka näkyvät luonnonvalkoisessa langassa todella selvästi. Kavennukset ovat kuitenkin ihan siistit ja tasaiseen tahtiin, joten tokkopa jaksan moista kauaa surkutella. Tomeran yksivuotiaan menossa kavennuksia kun ei ehkä ehdi tiiraamaan...

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

harmautta


Viime päivät ovat olleet yhtä harmautta aamusta iltaan. Pimeys tuntuu laskeutuvan niskaan jo loppuiltapäivästä. Taas eilen totesin, että samoilu harmaassa, kosteassa ja syksyisessä luonnossa on minun juttuni. Kumpparit jalassa tunnen olevani vapaalla, ja se jos mikä tuntuu hyvältä kiireisessä arjessa.


Harmaata lankaakin on pyörinyt nurkissamme viime aikoina kilometritolkulla. Miehelle olin luvannut isänpäiväksi uuden pipon ja tumput, jotka valmistuivat hyvissä ajoin. Pipo tuli neulottua nopeasti, mutta vähintään kahteen kertaan, sillä silmukkamäärien ja pipon syvyyden kanssa sai säätää useampaankin kertaan. Nyt se tuntuu sopivalta ja ihanan rouhevalta.


Palmikkopipo
Ohje: Chunky Cabled Hat
Lanka: Marks&Kattens Quick, reilu kerä
Puikot: muistini mukaan 7 mm

Samaisesta harmaasta neuloin Lovikka-lapaset Novitan ohjeen mukaan. Tiheydet täsmäsivät ilokseni ja lovikat valmistuivat joutuisasti, lähes yhdeltä istumalta. Toinen lovikka neuloutui muuten yhden neuletapaamisen aikana, hyvässä seurassa. Kiitos taas tytöt!


Lovikka-lapaset
Ohje: Novita, syksy 2007
Lanka: Marks&Kattens Quick
Puikot: muistini mukaan 7 mm

Harmaiden neuleiden lista jatkuu, sillä tummanharmaasta 7 veljeksestä valmistui itselleni jo kuukausi sitten Chevalier-lapaset. Ohje oli lystikäs ja lapaset tuntuvat sopivan napakoilta käsiini. Varresta tein epähuomiossa liian pitkät, mutta muuten oivat lämmikkeet.


Chevalier-lapaset
Lanka: tummanharmaa 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm

Ken odotti kuvaa keltaisesta neuleesta, heille kerrottakoon, että pipariksi meni. Isoveli-langasta valmistui pirteä perusslipari, joka osoittautui minulle aivan liian piukaksi. Edes kastelu ja pingotus ei tuo toivottuja senttejä ympärysmittaan. Harmitus, harmitus!


Viikonlopun aikana samoilujen lomassa olen neulonut viimeisimmänkin eli neljännen tilauspipon valmiiksi ja viimeistellyt Laura-tytön puuvillaneulemekkoa. Pian mekko alkaa olla valmis lähetettäväksi. Jään jännityksellä odottamaan viestiä, onko mekko tytölle sopiva ja mieluinen.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

minnan sukat

Nämä sukat eivät ehkä sivuillani esittelyjä kaipaa.
Toistan itseäni: ihana sukkamalli ja mutkaton lanka.


Ohje: Paraphernalia
Lanka: Regian harmaa tweed, 2 kerää
Puikot: ihkauudet Knit Picksin kakskaksvitoset


Harmaat sukkaset lämmittävät ystäväni Minnan varpaita tulevana talvena. Niistä tuli oikein passelit ja harmaa tweed-lanka tuntui mieluisalta lankavalinnalta. Ja ehei, eivät jää nämäkään viimeisiksi Paraphernalia-sukiksi...

Alkuloman aikana kävin suunnatonta kamppailua ikuisuusprojektini kanssa. Olin ehtinyt aloittaa Colinetten Skyestä jo kaksi neuletta, purkaa ne ja aloittaa taas uudella ohjeella. Lanka houkutteli kovasti kerällä, muttei se istunut mihinkään neuleeseen. Skye, joka näytti kerällä rusehtavalta, neuloutuikin ihan lilansävyiseksi neuleeksi. Harmitus. Selvästikin silmäni ovat tehneet stopin pätkävärjätyille langoille. Tweed-lanka kyllä uppoaa. Hylkäsinkin Skye-langan ja neuleen lopullisesti, sillä neulominen tuntui koko ajan pakkopullalta. Kyllä harrastuksen pitää mukavaa olla...

Pää pursuaa taas ihania neuleideoita, ja riemu on ollut ylimmillään, kun lähisuvun muutkin nuoret naiset ovat intoutuneet heiluttelemaan puikkoja. Lomalla sohvamme täyttyi neulovista naisista, olohuoneen lattia peittyi lankakeristä, puikoista ja ohjelehtisistä, neulevinkkejä ja -ideoita vaihdettiin. Miesväki osallistui iloksemme tupsujen tekoon ja mittanauhojen ojenteluun. Sainpa myös apua neuleen pingotukseenkin.

Loman aikana olen neulonut keltaista Isoveljeä, jota olen ihastellut useissa blogeissa syksyn aikana. Olin kaavaillut siitä itselleni neuletta parhaimman ruskan aikaan, mutten aivan ehtinyt. Pihapuumme ovat pudottaneet lehtensä, serkkupojat haravoineet pihamaan lehdistä ja se värikkäin aika syksystä on takana. Isoveli-neuleeni on nyt kyllä jo pingotusvaiheessa, ja toivottavasti pian ahkerassa käytössä. Saman tien puikoille on päässyt lomareissulta ostettu luonnonvalkoinen Muskat-lanka. Elokuun lopussa ennoin serkun tytölle synttärilahjaksi neulelahjakortin, ja serkun toiveesta pikkuinen neiti saa liivimekon.

perjantai 10. lokakuuta 2008

herne rokkaa!

Syysloma alkoi pari tuntia sitten. Äsken kahvikupposen ääressä tuumailin mieheni kanssa, miten takki onkaan näin tyhjä. Syksyn ensimäinen rutistus on takana ja edessä on viikon odotettu loma. Tämä ilta menee varmasti ihmetellen, takkaa lämmittäen ja lasten kanssa leikkien vailla sen suurempia tavoitteita. Päätin kuitenkin ensin tulla käymään koneella, ennen kuin uppoudun loman touhuihin.

Kirjaan siis nelivuotiaamme sliparin muistaessani ylös. Tämä slipari valmistui jo pari viikkoa sitten, ja on ollutkin käytössä niin päiväkodissa kuin kotioloissa. Siitä tuli toimiva ja mieluinen.


Herneslipari
Ohje: Novita kevät 2007
Lanka: Novita Nalle, 160g
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Ihailen pikkuiseni väritoiveita ja värimaailmaa. Itse tartun mieluusti harmaaseen, ruskeaan tai luonnonsävyisiin lankakeriin, kun taas poika nappaa turhia miettimättä voimakkaita, "erilaisia" lankakeriä hyllystä. Vihertävästä langasta muotoutui siis "herneslipari". Olin jo näpräämässä värinappeja marketissa ajatuksena värjätä valmis liivi, mutta vihertävänä se on pysynyt ja varmasti pysyykin jatkossa. Mihinkäs sitä pojan valitsemaa kaunista väriä vaihtamaan...

Ohje oli selkeä ja helppo. Kokoa sliparille tuli sen verran reippaasti, että siinä on vielä kasvun varaa. Lämmittää siis varmasti vielä ensi keväänäkin. Ja pikkuveli perii neuleen sitten taas jonkun ajan kuluttua...


Kellertävät villalangat lankakorissani ovat houkutelleet minua jo viikon, parin verran. Vitosen pyöröpuikko on vain toisessa ikuisuusprojektissani kiinni, joten yritän huhkia keskeneräisen valmiiksi ennen keltaisiin lankoihin tarttumista. Jatkukoon minun ruskani sitten vaikka marraskuulle keltaisen neuleen muodossa. Onpahan aikaa rauhassa miettiä, millaisen neuleen siitä haluan. Tuntuu, että suunnitelmani muuttuu päivittäin. Eilen suunnittelin keltaista uutta sliparia, mutta aamulla jo näin itseni sieluni silmin keltaisessa neuletakissa. Nähtäväksi jää, mitä siitä langasta muotoutuu...

lauantai 4. lokakuuta 2008

shalom cardigan

Toinen kerta toden sanoi. Ensimmäinen tekele hautautui nimittäin kaapin perukoille, mutta uskaltauduin kokeilla ohjetta uudelleen ja uudella langalla. Alkuperästä ohjetta muokkasin Ravelrysta löytyvin vinkein. Tästä toisesta tuli ihana, lämmin ja oiva neuleliivi syksyisinä päivinä pidettäväksi. Tykkään kovasti!


Ohje: Shalom cardigan
Lanka: Novita Mambo, 416g
Puikot: 6 mm

Aamupäivästä koulutuksessa istuessani puikoille pääsi sukkalankaa. Ajatuksissani luentoa seuratessani olin tehnyt laskuvirheen silmukoita luodessani ja useamman sentin työ meni hukkaan. Toisaalta harmillista, mutta toisaalta tuo neulominen piti ajatuksia kasassa ja jaksoi keskittyä luennoitsijan tarinointiin. Regian harmaa tweed-sukkalanka tuntuu hauskalta ja odotan innolla, miten lanka ja sukan varsinainen mallineule passaavat yhteen. Ei auta muuta kuin suunnata purkutalkoisiin ja aloittaa alusta... 

lauantai 27. syyskuuta 2008

lämmintä ylle

Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.


Viime päivinä on ollut mahtavaa nauttia upeista syyspäivistä ja puiden väriterapiasta. Syystuulet puhaltavat ja lämmintä on kaivettava kaapista ylle. Viime sunnuntaina nelivuotiaamme tokaisi "ulkona jo haisevan talvelle", kun työnsi aamutuimaan nenänpäänsä ulos oven raosta. Eilen aamulla olikin maa ihan kuurassa ja pakkasta.

Viime viikkoina on valmistunut syksyksi jotain pieniä juttuja, joita en ole ehtinyt kirjaamaan muistiin. Peruspuuvillapipot syntyvät helposti ja joutuisasti. Niitä on valmistunut niin omalle pikkuiselle kuin serkunkin tytölle. Päätin kokeilla mieluista mallia yksivärisenä raitapipojen sijaan. Pipo tuntui alastomalta ilman koristelua, mutta onnekseni käsityölaatikostani löytyi koristeeksi merkki, joka on arvatenkin peruja vanhasta lastenvaatteesta. Lauran pipoon valitsin kolme somaa nappia.


Syyskuun sankarittarelle Savoon postimies vei pinkit huovutetut lapaset. Lankana oli Tove ja lapaset kävivät pesukoneessa huopumassa. Tumput ovat sopivat nelivuotiaan käteen.  Pikkuprinsessa on kuulemma tohkeissaan tumpuistaan.


Kuopukselle tikuttelin ruskeasta ohuesta villalangasta, Gjestalin Baby Ullista, tupsumyssyn. Edellinen samanlainen alkaa olla jo himpun verran tiukka, mutta malliltaan niin hyvä. Päälaen tupsu tuo hyvän mielen, minkäs teet. Kangasmerkki nallen kera kruunaa pojan mielestä pipon!


Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.

Puikot suihkivat täällä suunnassa tasaiseen tahtiin. Hieman hirvittää, kun pää pursuaa ihania neuleideoita, mutta aika on rajallista. Joka kerta tietokoneella bongaan uuden ihanan mallin. Toteutettavien lista kasvaa kasvamistaan, mutta toisaalta jonoon kiilaa välillä joku tuttu ja turvallinen malli, kuten nämä kaikki esittelemäni pikkulämmikkeet.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

maanantai 22. syyskuuta 2008

palmikkoa ja pullaa

Minulla on yllättävän monta rautaa tulessa tällä hetkellä. Neulerintamalla siis. Olen aloittanut ainakin kolme työtä, ja neulon niitä fiiliksen mukaan. Minä, joka aina olen vannonut olevani yhden neuletyön ihminen, neulon nyt iltasatujen aikaan sitä ja takkatulen ääressä tätä. Työlaukkuunikin sujautan vielä jotain ihan muuta. Aiemmin koin moisen turhauttavaksi, kun valmista ei tuntunut millään syntyvän. Nyt tavoitteet ovat toisenlaiset. Toiveissa on saada vihertävä lämmike harteilleni ennen paukkupakkasia ja kulkea uudessa, sinapinkeltaisessa sliparissani ennen ensi kesää. Nähtäväksi jää...

Palmikot ovat vieneet minut mukanaan. Kesän pyörittelin palmikkoa Paraphernalia-sukkiin, syksyllä omaan oranssiin slipariini ja nyt palmikkoja on ilmaantunut kolmosen uuteen neulehuppariinkin.


Palmikkohuppari

Ohje: Novita Muksu extra 2008
Lanka: beesi 7 veljestä, 400 g
Puikot: 3,5 mm

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.


Olen profiloitunut lähipiirissä tumpeloksi ompelukoneiden kanssa, joten koin suunnatonta onnistumisen elämystä ommellessani huppariin vetoketjun. Vetoketju kiinnittyi ensi yrittämällä, ilman takapakkeja. En tosin tiedä, kuinka oikeaoppisesti ommella surautin. Vetoketju toimii ja pysyy paikoillaan. Se kai se pääasia on!


Hupparin värivalintaa ehdin jo taas neuloessa ja vielä valmistuttuakin harmittelemaan. Olin valinnut lähes mitäänsanomattoman, vaisun värin pojalle, joka rakastaa ja oli toivonutkin kirkkaita värejä. Lankahyllyllä tempaisin ostoskoriini kaikesta huolimatta valjua, kaurapuuron väristä lankaa. Höh! Perustelin valintaa kuitenkin pojan ruskeilla nappisilmillä. Beesi tykkää ruskeista silmistä, eikös?!? Nyt jälkeen päin olen kuitenkin ollut tyytyväinen väriin. Ja ainahan sitä voi värikästä lankaa puikoille laittaa. Se kaikenmaailman värinen sliparikin on pojalle vielä neulomatta...


Meillä oli eilen pullapäivä. Töiden aloituksen jälkeen ei keittiö ollut vielä tuoksunut pullalta, joten asia oli korjattava. Kirkkaan päivän kunniaksi päätimme kuvata hupparin takapihalla. Poika ehdotti kuvauspalkakseen yhtä pullaa. Ja sehän toive onnistui. Jälkeenpäin laskettiin, että kuvaussessio olikin kolmen pullan mittainen. Hyvä, että maistuu!

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.

lauantai 30. elokuuta 2008

väriä syksyyn

Voi kun on riemullista päästä päivittämään blogia. Vihdoinkin olen saanut aikaan jotain esiteltävää. Nyt kyllä on hehkutettava, sillä se on jotain ihan itselleni, jotain pirteää ja jotain niin käytännöllistä. Ja joo, jotain kovin konservatiivista. Slipari. Tykkään tosi paljon.



Slipoveri
Ohje. Novita, syksy 2006
Lanka: Novita Nalle, tasan 200 g
Puikot: 3,5 mm

Ulkoilutin tänään uunituoretta slipoveriani ja täräytin se päälläni täkäläisten käsityötapaamiseenkin. Ensiulkoilutus on tietenkin neuleelle tärkeää, mutta myös reimukas ja neuleita arvostava seura. Kiitos taas mukavasta hetkestä, tytöt!

Olin neulonut slipoveria parin viikon ajan hitaasti, mutta varmasti. Ihastellen ja ihmetellen. Ihmetystä alkumetreillä aiheutti slipoverin väri. Itse en millään osannut päättää väriä ja annoinkin miehelleni päätösvallan lankahyllyillä maitokaupassa. Oranssit Nalle-kerät mukanamme poistuimme tuolloin kaupasta. Minä hassu kuitenkin emmin väriä. Ai oranssiako minulle?!? Vielä neulevaiheessa vastustin väriä, mutta nyt en väriä enää vaihtaisi. Ensimmäinen päiväni sliparissa tuntui pirteältä ja energiseltä. Kylläpä väreissä on voimaa!


Sliparista innostuneena sormet syyhyäisi kovastikin jo toiseen samankaltaiseen neuleeseen. Yritän kuitenkin saada valmiiksi keskeneräiset pikkutyöt; syyspipon ja villavaippahousut. Molemmat lahjaneuleita. Nelivuotiaamme esitti pari päivää sitten toiveen omasta slipoverista, johon pitäisi saada "kaikki maailman värit". Siinähän olisi hyvä neuletyö jämäkerien tuhoamiseen! Sliparivaihde siis päälle...


Syksyä alkaa olla jo kovastikin ilmassa. Ihana niin. Syksy on nimittäin minun vuodenaikani. Elokuuhun ja syksyyn on jo lapsuudestani lähtien kuulunut lähtö. Lähtö kouluun. Tänä syksynä tuossa rytmissä olemme taas koko perhe. Kovin eri tavalla olemme kokeneet muutoksen. Pikkuisin ihmetteli ja itki hoitoon jäämistä ensimmäiset päivät, nelivuotias puolestaan marssi rinta rottingilla isoimpien osastolle päiväkotiin ensimmäisestä päivästä lähtien ja koululaiset ja mies suuntasivat kouluun vailla suurempia huokailuja tai väristyksiä. Minä en vain pysynyt menossa mukana. Sisuksissani jylläsi ja muutos jotenkin vain ihmetytti. Nyt tunteet ovat onnekseni tasoittuneet ja uudenlainen rytmi alkaa minullekin valjeta.

lauantai 9. elokuuta 2008

lits läts

Vihdoin ja viimein sain sukkaseni ikuistettua. Valotus ja muut häiriötekijät tosin tekivät ikuistamisesta haasteellisen, mutta jotain tolkkua näistä kuvista varmasti saa. Näitä sukkia työstin kesäiltoina hartaudella mielessä viimaiset ja sateiset syyspäivät. Nuo päivät olivat lähempänä kuin uskoinkaan. Tänäänkin siis lits läts.


Lanka: ruskea Schachenmayr nomotta Regia Tweed 4-ply, 2 kerää
Puikot: 2,25mm

Uudella ohjeella on usein jännittävä neuloa. Tälläkin kertaa tunsin tuon jännityksen sisuksissani, kun aloin tavata Little Child´s Sock-ohjetta.


Ohje: Little Child´s Sock
Knitting Vintage Socks- kirjasta
Lanka: tummanharmaa Schachenmayr nomotta Regia Uni / Solid 4-ply, 2 kerää
Puikot: 2,25 mm

Ohje oli oikein selkeä ja helppo. Kärkiosassa tosin neuloin huomaamattani mallineuleella ohjetta pidemmälle, enkä viitsinyt purkaa. Kärkikavennukset neuloin kuitenkin ohjeen mukaan eli kavensin kaks nurin yhteen. Ensimmäistä kertaa tuollaiset kavennukset ja ihan tyytyväinen olen. Nätit ja mukavat sukat tuli. Myönnän kyllä, että nuo Paraphernaliat ovat edelleen tämän hetken sukkasuosikkini.


Tänään taas kiskoimme kumppareita kinttuihimme ja teimme pienen retken lähimetsään nuorimmaisten kanssa. Märässä metsässä noukimme punaisia metsämansikoita pikkuisten suihin ja leikimme lintuemoja ja poikasia. Kovin tuntuivat poikaset tyytyväisiltä, kun saivat suunsa täyteen marjoja. Ihmettelimme myös  porukalla tämän vuoden kehnompaa mustikkasatoa ja lopuksi astelimme toivottamaan hyvät syksyt kesänaapureillemme.

 

15 lammasta on laiduntanut kesän ajan läheisellä, vanhalla maatilalla. Olemme käyneet tervehtimässä lampaita usein, lapset ovat hieman silitelleetkin niitä ja keksineet niille sopivia nimiä. Mustasilmä taitaa olla suosikkimme. Vuosi sitten ostin täkäläisiltä syysmarkkinoilta pari kerää kasvivärjättyä villalankaa ja tuolloin myyjä kertoi lankojen olevan juuri näiden lampaiden villoja. Tuolloin en tosin vielä arvannut meidän olevan joku päivä naapuruksia.

perjantai 8. elokuuta 2008

uudet tuulet

Vietämme täällä kesälomamme viimeisiä päiviä sadetta pitäen. Päivällä on vedetty kurapöksyjä ja villasukkia jalkaan, illalla lämmitimme takkaa. Tuntuu kuin syksy, lempivuodenaikani, olisi jo pitkällä. Silti hetkeksi vielä lomamuistojen pariin.


Lomaan mahtui ennätyksellisen paljon puuhaa, tapaamisia, iloja ja ihmetyksiä. Jalkapallo, pesäpallo ja partioharrastus rytmittivät mukavasti esikoisemme kesää. Kakkosemme mieluinen kesäpäivä kului niityllä kukkakimppuja keräillen tai heinikossa ötökkäjahdissa. Säällä kuin säällä. Nelivuotiaamme puolestaan kulki kesän Peppi-kirja kainalossa ja selvästikin viihtyi Pepin, Annikan ja Tommin seurassa Huvikummussa. Joukkueemme juniorikin innostui lukuharrastuksesta ja kuunteli vinon pinon satukirjoja päivittäin. Jaksankin ihmetellä, kuinka tuttu ja turvallinen satukirja on lapsesta se paras. Useamman kymmenen lukukerran jälkeen kirja on edelleen mieluinen.



Heinäkuun lopussa kuopuksestamme tuli kaksivuotias. Tuntuu, että tomerasta taaperosta on kasvanut aivan silmissä puhelias ja touhukas poika. Vauhtia piisaa kuten kaikilla muillakin parivuotiailla pojanviikareilla.


Tässä kuopuksemme mielipuuhassaan tuulikaapissa. Tässä hommassa kengännauhat saavat kyytiä!

Hanna-kummille kaunis kiitos upeasta tuliaisesta! Komea jalkapalloreppu pääsee heti ensi viikolla käyttöön. Ura päiväkotilaisena alkaa kuopuksellakin.


Uudet tuulet siis puhaltavat, sillä perheemme arkirytmi muuttuu. Kahden vuoden tauon jälkeen minä suuntaan mieheni tavoin töihin, poikaset hoitoon ja kouluun. Ilmassa on samaan aikaan niin haikeutta kuin jännitystäkin. Jospa kaikki suttaantuu ihan mukavasti, pikkuisimmat sopeutuvat hoitoon, koululaiset iltapäivän hetkiin itsekseen kotona ja huusholliakin ehdimme hoitaa sopivasti. Näin on vain uskottava.

Toivon mukaan neuleharrastus ei jää työn myötä tauolle. Jospa iltaisin jäisi edes joku hetki omaa aikaa puikkojeni seurassa. Nähtäväksi jää...

Jo joku tovi sitten valmistui isälleni ohuet villasukat Saksan reissun tuliaislangoista. Sukat ovat kiitoksena pikkuisten hoitamisesta reissumme aikana. Päädyin perussukkaohjeeseen Knitting Vintage Socks-kirjasta.


Ohje: Gentleman´s Plain Winter Sock, Knitting Vintage Socks
Lanka: siniharmaa Regia Color, 2 kerää
Puikot: 2,5mm



Parit ikiomat villasukat ovat valmistuneet viime päivinä. Ne odottavat vielä päättelyä ja kuvausta. Niistä lähipäivinä lisää.

Vaikka töihin paluu on lähempänä kuin tajuankaan ja oma harrastusaikani tulee olemaan vähissä, pääni täyttyy ajatuksesta neuloa itselleni jotain isompaa. Huomaan havahtuvani päivän mittaan omista ajatuksistani ja haaveiluistani. Pirteä palmikkoslipari olisi töissä kova juttu! Jatkan haaveiluani ja sen oikean ohjeen metsästämistä. Aion kuitenkin olla sortumatta uusiin sukkiin. Kymmenen paria sukkia yhteen putkeen riittänee...