sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

näppärät puikot

Neulepuikkojen moninaiset käyttömahdollisuudet ovat aiheuttaneet minussa ihmetystä ja huvitusta viime päivinä. Muutama päivä sitten suupielet nousivat hymyyn blogikierroksella. Puikkojahan voi käyttää vaikka mihin! Tänään aamupäivällä mieheni puolestaan lueskeli lehteä ja törmäsi vaimoa kiinnostavaan lehtijuttuun:

 
Vähän myöhemmin olin aloittamassa uusia sukkasia, etsin neulekoristani  sopivia työvälineitä ja julistinkin heti kadonneeksi yhden bambupuikoistani. Pikkupoikiin tuli vauhtia ja intoa, kun luvassa oli löytöpalkkio. Koko olohuone nuuskittiin nurkkia myöten, sohvanaluset kurkittiin, mutta periksi emme antaneet. Lopulta selvisi, että puikko oli toimittanut kirjanmerkin virkaa eli löytyi lasten satukirjan välistä pöydältä.

Yhdessä aloimme miettimään, mihin kaikkeen puikkoja voi todellakin käyttää neulomisen ohella. Mieleemme juolahti vain ne klassiset tilanteet kuten kutiavan kintun rapsuttaminen pitkällä puikolla kipsin alta tai karanneen housunnyörin saalistaminen vyötärökujasta. Puikosta on siis oiva apu monissa askareissa. Sukkahousuillehan löytyy miljoonittain pirkkaniksejä. Nyt siis vuorostaan puikkoniksit kehiin!


Omat sukkapuikot pitävät muuten majaa puisessa viinipullolaatikossa. Kaikki sulassa sovussa, niin ohuet kuin paksummat. Olen jo kauan haikaillut itselleni puikkopussia, jossa kaikilla puikoilla olisi oma paikka, eikä jokaista puikkoa tarvitsisi mitata ennen neuletyön aloitusta. Muutaman kerran muistan puikkopussia ommelleenikin, muttta tuloksetta. Jospa minullakin sellainen vielä joku päivä...

Pitkillä puikoilla en ole enää aikoihin neulonut, ja olenkin suunnitellut niiden viemistä Konttiin tai jonnekin kirppikselle. Taidan kuitenkin vielä jäädä odottelemaan niksejänne. Josko pitkät puikot löytävät vielä uuden elämän...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

soittoniekkoja ja ykssenttisiä

Odotettu kesälomareissu isompien poikasten kanssa on takana. Muutaman päivän aikana ehdimme tallettaa monen monta ihanaa asiaa, ihmetystä ja hämmästystä muistoihimme. Erityisen mieluista oli seurata lasten huomioita, katseita, päättelyä ja reagointia vieraalla maalla. Silmät pyöreinä seurasin poikasten kirmaavan jäätelöjonoon kaksistaan mukanaan muutamia vieraan kielen sanoja, innolla odotin lasten kysymyksiä ja vastailin taitojeni mukaan.


Vaan kumpi on parempi: matkakuume reissun alla vai kuume (ja ryydyttävä oksennustauti) reissun päällä?!? Meille osui harmiksemme tuo jälkimmäinen. Kaukaa Pohjolasta veimme mukanamme pöpön ja koko reissun ajan meistä oli joku kipeänä. Itsekin makasin kaksi iltaa kuumehoureessa lisukkeineen päivineen, päivät tallustin lääkkeen voimalla pystyssä.



Kaikesta huolimatta reissuun kannatti lähteä. Tunsimme kaikki maailman avartuneen. Mutta mistä kaikesta ehtiikään kolmessa päivässä nauttia? No esimerkiksi Bremenin kaupungin soittoniekoista, idyllisen hansakaupungin historiasta ja vaikuttavasta arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, brezeleistä, tieteestä, auringonpaisteesta ja sadekuuroista sekä kesäjuhlista Weser-joen rannalla. Poikien mieleen oli erityisesti Werder Bremen-pelikortit, keskeltä kaupunkia metsästetty leikkipaikka erilaisine kiipeilytelineineen, Saksanmaalla käytettävät yks- ja kakssenttiset sekä retki sikäläiseen Heurekaan. Herkuttelu jäi tällä reissulla hyvin vähäiseksi, olosuhteiden vuoksi.


Ennen kuin tauti valtasi minut ja askeleeni alkoivat painaa, ehdin kyllä ostaa itselleni pehmeitä tuliaisia. Kahmaisin keskustan tavarataloista mukaani sylillisen Regian sukkalankaa, josta saan tikuteltua useammatkin sukat. Erityisen iloinen olin löytäessäni herkullista ruskeata tweed-lankaa, josta aloitin sukkia jo reissussa. Eihän nyt viiden tunnin junamatkaa Hämeestä kotikonnuille voinut ihan jouten olla. Sukat valmistuvat taas kerran sisuksiini syöpyneellä Paraphernalia-ohjeella. Hitaasti, mutta varmasti.


Jonkinmoinen keskittymiskyvyn puute on selvästi vaivannut, sillä olen aloittanut useamman neuletyön ja intoa on riittänyt vain muutaman kerroksen verran. Pian taas huomaan penkovani lankavarastojani, seikkailevani Ravelryssä ja suunnittelevani, mitä kaikkea pitäisi ja olisi ihana neuloa syksyksi. Pienessä hetkessä saan työhuoneen lattian peittymään lankakoreista, puikkokoteloista, ohjelehdistä sun muista.

Keskimmäisen yläkuvan langatkin ovat päässeet puikoille. Ostin nuo langat viime syksynä Helsingin kädentaitomessuilta ja ehdin jo hukata vyötteet. En millään muista, mistä messukojusta langat ovat ja mitä lanka lanka on. Pehmoista, huopuvaista  kuitenkin.

Kolmas nappisilmämme toivoi langoista itselleen talvipipoa. Toiveissa on kaksivärinen pipo, jossa on kaksi sarvea. Eilen illalla sadepäivän päätteeksi pipo eteni kuin salama. Valmistumassa on kyllä kaksivärinen pipo, mutta sarvia siinä vain yksi. Saa nähdä, mitä poika tuumaa.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

déjà vu

Heinäkuu toi tullessaan kaivatun lämmön ja auringon. Kesälomapäivät ovat täyttyneet lastenteatterista, uinti- ja pyöräretkistä, paljaista varpaista, kesän ensimmäisistä mansikoista ja etelän serkkutyttöjen vierailusta. Voi pojat, mikä ilo, säpinä, touhu ja supina vallitsikaan huushollissa, kun serkukset saivat taas kirmata kimpassa.


Nyt ollaan hetkinen ihan vain omin joukoin. Tuo hetkinen on pitänyt sisällään puuhakkaan päivän, pyykkikone on laulanut, kapsäkkejä on kaiveltu esiin ja ihmetelty uusia pieniä punaisia vihkosia.


Jawohl, huomenna lähdemme reissuun, isot poikaset, me vanhemmat ja sukulaistäti. Pikkuisimmat jäävät kotiin mummin ja ukin hoiviin muutamaksi päiväksi. Matkakuume ei ole ehtinyt onneksi vaivaamaan. Lähinnä päässä pyörivät laskelmat, kuinka kepein kantamuksin uskallan matkaan lähteä, jotta laukussa on tarpeeksi tilaa mahdollisille pehmeille tuliaispussukoille. Onneksi kameran muistikortille voin tallentaa paljon mukavia lomahetkiä, jotka eivät kapsäkkiä rasita.

Emännöinnin ja lomailun ohessa olen löytänyt hieman aikaa heilutella puikkojakin. Innostuin lapsen lailla Paraphernalia-sukkaohjeesta ja déjà vu, neuloin toiset, prikulleen samanlaiset palmikkosukat. Ensimmäiset sukat lähtivät postimiehen matkassa maailmalle ja minun tuli niitä selvästikin ikävä. Edes toisten sukkien jälkeen ohje ei kyllästytä. Tiedä vaikka tällaisia sukkasia neulon vielä lisää tuonnempana. Näissäkin on lankana Sandnes Garnin Sisu, jota kului kaksi kerää naisen 39 kokoiseen jalkaan. Nämä sukat pidän itselläni.


Kiitos vielä sukkavinkeistä muutama postaus sitten. Tulostin aamulla vinon pinon mukavia ohjeita ja aloitinkin saman tien aamukahvin lomassa uudet Sisu-sukat, jotka ovat hyvällä alulla huomista ajopäivää ajatellen. Palaan taajuuksille taasen muutamien päivien kuluttua, jolloin on varmasti luvassa myös ripaus reissutunnelmia.