maanantai 22. maaliskuuta 2010

hyvissä ajoin

Postipoika kuljetti loppuviikosta pehmeän paketin Helsingin serkulle ja pikkuserkulle. Serkkutyttö sai sukat, pikkuserkku kevätmyssyn.

Tältä ne näyttävät muuten violetteina...

.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: violetti Sandnesgarnin Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,5mm
 Ne olivat jo kahdeksannet! Jotain uutta näissä sukissa sentään oli. Violetti väri ja isommat, 2,5mm puikot.

Kuulin puhelimessa, että kukkamössykkä oli herättänyt innostusta pikku-Laurassa. Tässä myssyssä poseeraa Itä-Suomen pikkuserkku. Kuvaustilanne veti ilmeen hieman tuimaksi, kun päähän iskettiin tyttöjen vaaleanpunainen myssy.


Kevätkukkanen
Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: vaaleanpunainen Tennessee, vajaa kerä
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Kylkeen toiveiden mukaan huopakukkanen.

Tiedän olleeni paketin kanssa hyvissä ajoin liikenteessä. En niinkään kevätmyssyn osalta, vaan sukkien, jotka tulivat synnttärilahjaksi. Serkkutyttö kun täyttää vuosia vasta syyssateiden aikaan... Sukumme naisilla tuntuu olevan tapana muistaa toisia hyvissä ajoin. Useampi kuukausi on aivan tavallista. Hupsua! Toisaalta ihan lystikästäkin, kun lahjan saadessa voi jännätä, onkohan kyseessä syntymäpäivä- vai nimipäivälahja.
Sirpukan somat varpaat ovat kasvaneet sitten lokakuun. Tässä hän pötköttelee uudehkolla päiväpeitteellä, jonka sain jo kuukausi sitten nimipäivälahjaksi. Hyvissä ajoin saatu sekin, onhan Tiinan-päivään vielä nelisen kuukautta.


Kevättalven aurinko ja valoisuus herättää meidät nykyään varhain. Jo aamuteetä litkiessäni pääsin seuraamaan pyramidin rakentamista. 


Aamutohinoiden jälkeen olen karkoittanut kurkkukipua (ja pienimmän ikenien turvotusta) kolmen pienen miehen kera kotosalla. Kevätaurinko houkutteli meitä myös pienelle retkelle järven rantaan. Pajunkissat olivat tänään kanssamme piilosilla, mutta se ei retkimieltä musertanut. Eväät maistuivat, aurinko paistoi ja suu oli messingillä!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

ich atme ein, ich atme aus

Äidin baktus-huivi valmistui ja sain ojennettua pehmeän talvimuistamisen jo reilu viikko sitten. Tarkkasilmäisenä tyttärenä olen huomannut äidin käyttävän uutta raitahuiviaan tosi paljon. Sopii hänelle kuin nenä päähän. Puuvillaisena huivi on ihanan pehmeä. Onnistuin!


Seebranraitaa II
Ohje: Baktus-huivi
Lanka: Mandarin Petit, 100g mustaa ja 100g vitivalkoista
Puikot: 2,5 mm 


Meillä itäsuomalaisilla loma vetelee viimeisiään. Viikko on tuonut tullessaan täsmähoitoa neulojan/ pikkuvauvan kanniskelijan hartioille. Murtsikkasauvat ovat olleet vauhdissa lähes joka päivä.


Milloin milläkin kokoonpanolla ollaan kuunneltu suksien suhinaa ja linnunlaulua, istahdettu kannonnokalle ja kaivettu repusta evästä. Ilokseni lapset kyselevät hiihtämään joka päivä. Muistan, että minua sai lapsena maanitella ladulle. Nyt isompana ei maanitteluja enää tarvita. Toisinaan pääsen livahtamaan ladulle ihan yksinkin juomapullon tahi kameran kera. Voi pojat, mikä nautinto on ihastella maailmaa ja hengittää vapaasti. Välillä ihan yksin.

 

Tänään innostuimme kokeilemaan lumikenkäkävelyä. Menomatka sovitulle eväspaikalle meni mainiosti kahden pienimmän istuessa ja nukkuessa ahkioissa. Lumi pöllysi kun koulukkaat laittoivat menemään kengillä Höytiäisen rannalla. Eväsreppua avatessa alkoi tosin pienimpien konsertti. Toisella nälkä. Toisella vilu ja väsy. Kotimatka oli aavistuksen toisenlainen, mitä suunnittelimme, mutta selvisimme kotiin asti. Eikä edes tuo konsertti taltuttanut intoa kokeilla lumikenkäpuuhaa uudemman kerran. Mukavaa on!