perjantai 21. maaliskuuta 2008

väriä elämään

Shedir-pipo on jo pidemmän aikaa odotellut omaa vuoroaan neulelistallani, ja vihdoinkin Shedirin vuoro tuli. Se on värikäs, pehmeä ja ihana!!



Ohje: Shedir
Lanka: oranssi Jaeger Baby Merino dk, 52 g
Puikot: 3,5 mm


Ostin hiihtolomareissulta Helsingin Menitasta pipolankoja useamman kerän, ja omassa mielessäni olin kaavaillut sähäkän oranssia esikoisen kevätpipoon. Halusin kuitenkin pojan itse päättää pipon mallin ja värin muutamista eri vaihtoehdoista, ja ilokseni poika valitsi lankalaaristani juuri tuon oranssin langan ja kauan haikailemani Shedirin. Olipa mieluinen työ toteutettavaksi!

Pipo valmistui keskiviikkona iltapäivällä. Tässä pipo heti esitestauksessa omistajansa päässä. Enkun läksyt hoituvat samalla mallatessa.



Shedir oli tosi mukava neuloa, sillä mielenkiinto pysyi koko ajan yllä ja palmikkokieputukset olivat loppujen lopuksi helppoja. Olin ehkä jännännyt ohjetta etukäteen kymppikerroksen ihmetystä aiheuttavan lisäyssilmukan vuoksi, mutta nyt sain selvyyttä ohjeeseen pikaisella puhelinsoitolla neuleystävälleni.



Koska käytin ohjetta paksumpaa lankaa, neuloin vain 7 mallikertaa 8 mallikerran sijaan. 112 silmukkaa piisasi oikein hyvin pojan pipoon. Jaegerin vauvamerinolanka tuntui ylelliseltä neuloa, ehkä ihaninta lankaa viime aikoihin. Ja tuo väri on just niin mainio ja passeli pojallemme. Mieluinenkin piposta tuli ja kuulemma ei kutita laikaan. Gjestalin Baby Ull kutittaa esikoispojan mukaan. Äitinsä poika, kun aina kutiaa. Sekä lanka että Shedir-pipo pääsevät vielä uudemman kerran puikoille, ihan varmasti.



Väriä elämään! Ja oikein hyvää pääsiäistä!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

prumm prumm

Paavo-pupu porkkanoineen kiittää kaikkia mukavista kommenteistanne!
On muuten ihana seurata vierestä, kuinka lapset ilahtuvatkaan, kun neuleeseen ilmestyy jokin otus, herkkupala tai kapine. Uusia tumppuja on kiikutettu ympäri huushollia, mallailtu käteen ja saatu aikaan lievää kateutta isoveljessä. Nelivuotias alkoi nimittäin anella itselleen samanlaisia porkkanatumppuja. Aamulla ekaluokkalainen seurasi silmä tarkkana vierestä, kun päättelin viimeiset langat uusista Volkkari-tumpuista.



Volkkari-tumput
Ohje: oma
Lanka: ruskea Tove, 41g
Puikot 3 mm


Autohan on ihan selvästi Volkkari, eikös vain?!? Kauniinvärinen se ainakin on! Seuraaviin nelipyöräisiin on jo otettava mallia jostain... Auton pakokaasupäästöihin en ota tällä kertaa liiemmin kantaa, mutta täytyy tunnustaa, että nuo ketjupistot olivat tosi mukavaa puuhaa. Jäin selvästi koukkuun!


lauantai 15. maaliskuuta 2008

popsi popsi porkkanaa

Täällä suunnassa on lapastalkoot käynnissä, kun jokainen tuntuisi tarvitsevan ohuemmat lapaset leudommille keleille, kyläilyhanskoiksi sun muihin menoihin. Ihan ensimmäisenä neuloin pikkuisimmalle pääsiäisteemaan sopivat lapaset. Ei mitään trulleja tai tipuja, vaan pupu herkkuineen. Näistä lapasista tuli kovin mieluisat. Silmät pyöreinä kuopus tarinoi pupusta, porkkanasta ja uusista lapasistaan.



Paavo-pupu ja porkkana
Ohje: oma
Lanka: limenvihreä Tove, 18g
Puikot: 3 mm

Neuloin lapaset Tovesta ja huovutin ne kevyesti käsin. Koristeiksi fleecekankaasta, langasta ja parista pikkuhelmestä puhtaanvalkoinen Paavo-pupu ja oranssi porkkana. Ajatus porkkanakoristelusta lähti kaimani neulomista veikeistä porkkanalapasista. Ensin olin aikeissa koristella molemmat lapaset porkkanoin, mutta jostain ajatuksiini pomppi pieni pupu, ja Paavo-pupu näki päivänvalon. Lapaset ovat juuri sopivat tänä keväänä. Olin kyllä iloinen, että tuli juuri sopivat kädenlämmittimet, sillä isot eivät tahtoisi pysyä pikkuisen käsissä. Saanpahan neuloa taas uudet syksyksi...


Kuvioidut lapaset selvästi viehättivät myös isoveljiä, sillä toinen koululaisistamme esitti heti oman toiveensa kuviohanskoista. Tilaus otettiin ilolla vastaan, sillä on vaan niin mukavaa, kun äidin neulomat asusteet vielä kelpaavat ja tulevat ahkeraan käyttöön.

maanantai 10. maaliskuuta 2008

sadepäivän iloja

Rentouttava hiihtoloma on takana ja kaikilla tuntuu tarinat ja aatokset vielä kääntyvän mukaviin lomamuistoihin. Lapset muistelevat mummilareissua, tilanteita pesisleireillä, sivakointia lähiladuilla, riemuja pulkkamäessä. Omat neulomisesta jäykistyneet hartiani ovat saaneet kaivattua täsmähoitoa laduilla. Aamulla koko pesue tuntui selvästi palailevan virkistyneenä arkirutiineihin. Muutosta ja ihmetystä riitti kerrakseen aamulla, kun monot vaihtuivat yhdessä yössä kumppareihin ja kurapöksyihin.
Hiihtoloman lankaprojektina minulla oli kuopuksen pystyraitainen neuletakki, jonka ohjeen olin bongannut Garnstudion sivuilta sekä useista muista blogeista. Lomalla tuntui olevan sopivasti aikaa toteuttaa tuo takki ja valmista tuli.


Kuopuksen raitailo
Ohje: Garnstudio
Lanka: lime Novita Wool (reilu 3 kerää) ja ruskea Gjestal Nagano (reilu 2 kerää)
Puikot: 3 mm
Koko: 86-92 cm
Napit: nappikauppa Polinka


Neuletakin ohje on helppo ja minusta myös vinha, sillä tälläkin kertaa vältyin monilta kappaleiden yhdistämisiltä. Ainoat saumat ovat hihoissa. Työ aloitetaan toisesta nappilistasta ja edetään etukappaleen ja vasemman hihan kautta takaosaan, kunnes tikutetaan oikea hiha ja lopuksi toinen etukappale nappilistoineen. Neuleteknisiä ongelmia ei matkan varrella ollut, mutta hieman ihmettelin valmiin takin pääntien väljyyttä ja yleensäkin reilua mitoitusta. Oma kulta on kuitenkin lähes 90 senttinen tomera, suloisen pömppömasun omaava poika, ja silti takkiin jäi tilaa. Hihatkin tuntuivat ylimitoitetuilta, mutta pysyin ohjeen mukaisissa silmukkamäärissä. Tässä mallissa hihansuiden kääntäminen kaksinkertaisiksi ei haittaa menoa lainkaan.



Pientä tuunausta takki koki valmistumisen jälkeen. Pääntien sain kurottua sopivaksi virkkaamalla kiinteitä silmukoita. Virkkasin myös pienet vahvikepätkät sisäpuolelle rinnuksiin ja selkäpuolelle, jotta takki pysyisi ryhdikkäämpänä, eikä neulos antaisi periksi. Tuunauksenkin jälkeen takki on vielä reilu, mutta eipähän takki ainakaan ahdista pientä menijää. Tarkoitus on käyttää neuletakkia keväämmällä kauppa- ja kyläilytakkina sekä kesällä viileämmillä keleillä.



Takki sai kaverikseen Villapeikon Karviaismarjapipon, jota isoveljet ihastelivat kuorossa tänään iltapäivällä. Kuopuskin tietää tarkkaan, kenen käsistä hattu on peräisin, ja suu messingillä taputtaa päässä olevaa pipoaan. Pipon ohje oli myöskin helppo ja mieluinen. Tätä ohjetta varmasti käytän joskus myöhemminkin.

Kuopuksen antennipipo
Ohje: Villapeikon Karviaismarjapipo, 112s
Lanka: Gjestal Nagano, vajaa kerä
Puikot: 3mm

Iltapäivän vesisateesta huolimaatta meillä oli lystiä takapihan terassilla ja näpsin kuvia tusinoittain. Osa on pakko majoittaa huomenna gallerian puolelle.
Poika on selvästikin ilahtunut uudesta takistaan, vai olikohan ilo niissä kumppareissa, jotka kiskottiin jalkaan pitkän tauon jälkeen. Pihalla hän oli kuitenkin ihmeisssän, missä hanskat ovat. Niin, hanskat! Lankalaatikosta löytyy huopuvaa Tovea, mutta silmukkamäärät hukassa. Surffatessani löysin jotain osviittaa. 34 silmukkaa? Mahtaakohan tulla liian reilut puolitoistavuotiaalle? 

torstai 6. maaliskuuta 2008

tiukkapipo

Ekaluokkalaisemme toivoi äidin neulomaa pipoa, "pipoa, joka ei pyöri päässä, sellaista tiukkapipoa". Äiti neuloi, neuloi ja neuloi. Välillä äiti tuumi, tuleeko valmista koskaan. Ohuet puikot, ohut lanka ja kaikki oikeat silmukat kiertäen, huh. Valmista kuitenkin tuli!



Ekaluokkalaisen Kuhilas-pipoKuhilas-pipon mallineule, Novita kevät 2008
Lanka: kerä ruskeata Gjestalin Baby Ull-lankaa
Puikot: 2,5 mm


Kylläpä kannatti nuo kiertäen neulotut oikeat silmukat, vaikka hidasta oli. Piposta tuli selvästi normaalia napakampi. Ohuita villapipoja tarvitsisi muukin miesväki, mutta nyt puikot suihkivat ihan muuta.  Kuopuksen villatakki alkaa olla jo vähitellen yli puolen välin. Siitä enemmän ensi kerralla.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

hiihtoloma

Me idän ihmiset pääsimme odotetulle hiihtolomalle, ja säänhaltijat ovat hemmotelleet meitä auringolla ja mukavalla pakkassäällä. Itse tosin otin lomaan vauhtia räntäisestä pääkaupungista isojen poikasten kera ja vasta tänään pääsen sivakoimaan ladulle. Helsingin räntä ja harmaus ei meitä haitannut, sillä ohjelmassa oli paljon mukavaa touhua: tiedettä, sukuloimista ja kädentaitomessut! Buukatessamme matkaa en tosiaankaan tiennyt moisista messuista. Täysi yllätys minulle siis! Eilen illalla kannoin sitten selkä vääränä ihania, minulle täysin uusia lankoja kotiin, ja sormet syyhyten mietin, mikä uusista langoista pääsee ensimmäiseksi puikoille.



Neuleharrastus on kokenut viime päivinä käsityömessujen lisäksi muitakin iloja, mutta myös harmillisia takaiskuja. Sille ihanaiselle, alpakkaiselle neuletakille kävi ihan hassusti. En oikein löydä sanoja kuvaamaan tapahtunutta. Palaan asiaan tuonnempana, kun olen saanut vielä vähän etäisyyttä tapahtuneeseen. Suureksi harmikseni voin vain todeta, ettei neuleesta tullut uutta lempineulettani, vaikka sitä kovasti toivoinkin.


Neuleiloja olen kokenut sitäkin enemmän, sillä sain tartutettua neulomisvimman veljeni vaimoon, jonka puikoilta on valmistunut viikon sisään monen monta ihanaa asustetta. Veljeni perheen lomaillessa luonamme viikko sitten oli tunnelma huushollissamme mukavan leppoisa: lankakeriä lattioilla ja pöydillä, puikkojen kilkettä ja suuria neulevisioita. Vietin siis kälyni ja kolmen tomeran koululaisserkuksen kanssa rentouttavia neulehetkiä varttuneemman miesväen pyörittäessä ruokataloutta.


Touhukkaiden päivien lomassa olen saanut valmiiksi yhdet Fabel-sukat sekä esikoisen harmaan Kuhilas-pipon. Piposta tuli pojalle tosi mieluinen, eikä pojan silmää häiritse löysät oikeat silmukat, äidin silmää kyllä. Jälkikäteen olen harmitellut, etten ollut täysin sisäistänyt vinkkiä kiertäen neulotuista oikeista silmukoista.

Kakkonen tilasi itselleen myös äidin neuloman pipon, "tiukkapipon", joka ei saa pyöriä päässä. Poika on tosi luottavainen, ettei piposta tule liian tiukka, vaikka silmukoita on vain 130, puikot 2,5 mm ja lankana Gjestalin Baby Ull. Nyt oikeat silmukat on neulottu kiertäen, ihan joka ikinen. Tulee tosi napakkaa ja siistiä neulosta, hyvä niin. 


Mutta nyt neulejutut sikseen ja ladulle!