sunnuntai 4. joulukuuta 2011

rok rok


Käsityökori pullistelee tumppuja ja villasukkia. En ole raaskinut luovuttaa neulomiani uusia huovutettuja tumppuja tenaville noihin vesikeleihin. Täytyy vielä odottaa. Ehkä ensi viikolla?!?



Eilen ennen kauppareissua nappasin kameran ja käskin pikkuisimman poseerata uusi, vinkeän vihreä pipo päässään. Isoveljen avustuksella poika pysyi hetken aloillaan. Saa nimittäin olla huisin nopea, jos poika puolestaan ehtii napata sählymailan käteensä. Nyt näitä pelimiehiä on siis viisi. Tai siis kuusi jos tuo isoinkin lasketaan mukaan. Toisinaan tunnen olevani kuin toiselta planeetalta...milloin puheenaiheena paitsiot tai lavan taivuttamiset, milloin jatkosarjat tai uudet mokenhanskat.
Totta puhuen, ihana kun innostuvat! Innostunhan minäkin. Langoista, sukanpingottimista, puikoista, uusista neuleohjeista, ihanista väreistä, kanssaneulojien loistavista ideoista.


Muistiin:
52 grammaa Rowanin Donegal Lambswoolia kaksinkertaisena
88 silmukkaa ja 3mm

Mutta siis se pikkuisimman pipo. Lankakoriin oli eksynyt ystävältä jo ajat sitten ihanata vihreätä tweed-lankaa. En vain vyyhtiä ihmetellessäni uskonut, että se on näin ihanaa meidän pesueen vaatteessa. Langan uutta elämää pohdin siis kuukausitolkulla, kunnes päivänä eräänä hoitaessani yhtä rokkoista muruani aloin tikuttella lankaa kaksinkertaisena pikkuisimman pipoksi. Ensimmäinen, liian pieni versio meni purkuun, mutta toinen istui pojan päähän mainiosti. Mallihan on se minulle tuttu ja mieluinen. Taas kerran muuten suunnittelin pipoon jotain vinkeää, persoonallista kuviota, mutta kummasti taivuin pelkistetyn version puolelle.



Uutta vesrokkoaaltoa odotellessa ehdinkin viimeistellä taas yhdet raitasukkaset ja miettiä uusia kujeita lankakorin langoille...

lauantai 19. marraskuuta 2011

junnulle

Hip hei! Maa ei ole nielaissut minua eli täällä sitä ollaan muutaman kuukauden paussin jälkeen. Sitten viime kerran puikot ovat suihkineet kaikenlaista kivaa, mutta koko kevään, kesän ja syksyn olen odotellut intoa napsutella tänne muistiin neulejuttujani. Jospa nyt tästä pikkuruisesta nutusta muutama rivi...
Suku kasvoi iloksemme kolmisen viikkoa sitten potralla pojalla ja saman tien tartuin puikkoihin ja suihkin pienelle ihmeelle petroolin nutun. Päädyin vaihteeksi uuteen nuttuohjeeseen, jonka nappasin Ravelrysta. Perusperusneuletakki raglanhihoilla, alhaalta ylös. Nutun neulominen tuntui joutuisammalta kuin nappien metsästäminen ja ompeleminen. Nappilootasta ei millään herunut kuutta samanväristä nappia, joten oli suunnattava nappikauppaan.
Lanka: Sandnes Garn Lanett
Puikoit: 3 mm

Loppuviikosta pieni muistaminen suuntasi postipojan matkassa Helsinkiin ja lämmittämään pientä Junnua. Jospa tuoreet vanhemmat eivät näillä saiteilla lähipäivinä surffaa ja paketin sisältö pysyy yllätyksenä.


Keväällä Mandarin Petit-langasta tikuttelemani seebranraitahuivi valmistui ja sain tartutettua Baktus-huuman kolleegaani. Hänen innoittamanaan tempaisin vielä toisen samanlaisen aavistuksen paksummasta langasta ihan todetakseni, että tykkään enemmän napakammasta ja tiiviimmästä huivista. Paksumpi raitahuivi on ollut ahkerassa käytössä, muttei kuitenkaan aivan yhtä ahkerassa kuin tämä Baktus, joka kuuluu äitini vakiovarustukseen. Se on nimittäin yksi urani käytetyimmistä neuleista!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

unelmia

Viikonloput ja oma aika laittaa unelmoimaan.
Tänään olen viettänyt iltapäivähetkeä omassa kodissa ihan yksikseni.
Mitä nyt yksi tuhisee päiväuniaan pinnasängyssä
ja kaksi leikkii omiaan tuolla jossain taustalla.

Ehdin unelmoida

* uudesta neulottavasta.
Baktus on jo kohta valmis.

* matkasta Intiaan, jonne mieheni on luvannut minut joku päivä viedä.

* järjestyksestä arkipäivinäkin.
Arki vaan on niin täyteläisiä, että siivous hoituu kiireellä rutiinein.
Hyvästi silloin kotoilu.

* päivästä taiteilijana.
Vaatisi kyllä paaaaljon pidempää pinnaa.

* leppoisasta päivästä samanhenkisen ruotsinkielisen seurassa.
Hör av dig!
Ilahduin myös

* kevään merkeistä,
* lapsen tulevasta syntymäpäivästä ja
* pian esiin pilkistävästä uudesta kuukaudesta kalenterissa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

lomalla


Oi, kylläpä hiihtoloma onkin maistunut hyvältä! Muutama päivä ilman työarjen velvoitteita, päiväkotipäiviä ja läksynlukua. Tilalla pitkiä aamuja, roimasti ulkoilmaa, yökyläilyä ja lepposia ystävien tapaamisia. Oi!


On ollut riemullista saada viettää päivän paras aika omien kanssa. On kokkailtu, lätkitty korttia, katettu pöytä kauniisti ja herkuteltu, veivattu takapihan rinnettä ylös ja alas, selätetty mahatautipyörremyrsky, katseltu vanhoja valokuvia ja huokailtu kuorossa, kun sirpukka tapailee sanoja.


Lomalla olen päässyt livahtamaan omille kävelyilleni tuohon lähimetsään. Vetämään syvään henkeä, palaamaan ajatuksissani kaihoisiin kotiäitiaikoihin, vanhoihin muistoihin ja tunnelmiin. Kamera tietenkin reippailuseuranani.


Harmillisesti päivä pari sitten tajusin, että kamerarukka pitää kummaa helinä-ääntä. En sitten näköjään millään osaa pitää tarpeeksi hyvää huolta teknisistä laitteista. Lähipiiri tietää, kuinka minulla on tapana pestä ja pudotella kännyköitä. Kännykästäni en osaa olla kovinkaan huolissani, mutta kamerastani kyllä. Nyt en kyllä muista edes kolauttaneeni kameraa. Jotain kuitenkin on käynyt, sillä kapistus kuulostaa aivan helistimeltä. Kuvia se kyllä ottaa. Toistaiseksi. Joutuukohan tässä vielä ennen kesää kameraostoksille?!?


Loma on siis selvästi vapauttanut energiaa kotiasioihin, askarteluun ja kaikenlaiseen näpräykseenkin. Neulepuikot ovat saaneet lomalla kyytiä silloin tällöin. Yllä olevat siniharmaat sukkaset kakkoselle Austermann Stepistä valmistuivat jo kyllä ennen lomaa.


Jo joku tovi sitten aloitin mustavalkoisen Baktus-huivin neulomisen. Olin jo niin kyllästynyt lainaamaan äidin huivia. Hetken jo luulin, ettei huivi valmistu ikinä, mutta nyt olenkin jo loppusuoralla. Pian minulla on siis ihkaoma seebranraitahuivi!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

tsahkal

Harmaat kirjoneulelapaseni valmistuivat kipakoiden pakkasten aikaan. Juu-u, niistä tuli minun ikiomat ja kerrassaan loistavat! Istuvat käteen oikein mallikkaasti ja ovat kauniin väriset. Olo on myönnettäköön pollea, sillä päihitin kirjoneulekammoni. Näitähän voisi neuloa kirkkaammissakin väreissä. 


Tsahkal
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2,5 mm

Leppeä talvisää hemmotteli meitä viikonloppuna. Kroppa ja mieli huusi jo kovasti raitista ilmaa ja liikettä. Viikonloppu meni ulkoillen ja tietysti huushollaten. Viikolla kun molemmat jutut jäävät minimiin. Uraputkessa kun ollaan. Eipä muuten arvattu, mikä ilo takapihan rinteestä meille onkaan muuttaessamme nykyiseen kotiimme.


Harju on osoittautunut varsinaiseksi minilaskettelurinteeksi. Koululaiset painavat mäkeä suksin ja laudoin. Pienimmät pulkalla ja stiigalla. Takapihalla on tekemisen meininki. Hyppyreitä ja reilejä on pakerrettu kovalla innolla ja meno on myönnettäköön mahtavaa!


Aurinkoa alkavaan viikkoon!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

snö

Kylläpä sitä piisaa. Lunta siis.


Lumen ohella lankaakin taas piisaa. Reilun puolen vuoden ajan tein tietoisia väistöliikkeitä herkullisten lankavyyhtien ohi. Siihen ei liittynyt sen syvällisempää syytä. Ihan paussi vaan. Nyt lankakori on vähitellen täyttynyt ihanista langoista, joita neulon, kun siltä tuntuu. Innostusta tuntuu taas olevan ilmassa.

Puolivuotinen karkkipaussikin päättyi perheessämme samaan syssyyn. Ja se tauoton sairastelu. Mieheni ja minä olemme makean perään ja mietimmekin jo iloksemme, että noilla kahdella on oltava joku yhteys. Siis karkkipaussilla ja sairastelulla. Liian vähän makeaa sairastuttaa... taisi olla vain villi ajatuksemme?!?


Vähän arkisemmista langoista neuloin pari viikkoa sitten isälleni akuuttiin tarpeeseen pitkät raitasukat. Isäni antoi minulle täysin vapaat kädet sukkien suhteen, ja minä tyttö päädyin minullekin mieluisiin harmaisiin, marimekkohenkisiin raitasukkiin. Peruskamaa, mutta niin käytännölliset. Pitkät sukat on mukava vetäistä huopikkaiden alle ja painella vaikka lumitöihin.
Isi hoi! Valmiina siis ovat!


Harmaa taitaa olla kestosuosikki neulomuksissani. Nyt puikoilla on sukkien sävyiset kirjoneulelapaset. Nappasin ohjeen Ullasta. Ajattelin lapasia alun perin itselleni, mutta kaksi isointa koulupoikaa kumpikin ovat vaivihkaa käyneet sovittamassa ensimmäistä valmistunutta lapasta ja kyselleet lapasten uutta omistajaa. Eikä vain kerran. Voi hyvinkin olla, että lapastehdas käynnistyy... 


Leppoisaa loppuviikkoa!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

pakkaspäivänä


Hu huu, Anu siellä Helsingin hulinassa, Sirkku Savon sydämessä, Kaisu työmaalla ja mammalomalainen Johanna. Täällä ollaan taas! Ehkäpä joku muukin on käynyt täällä kurkkimassa...


Lankana ruskea merinovilla

Puikot eivät ole pysähtyneet, vaikka blogini jumittui täysin heinäkuiseen postaukseen. Elämä on ollut vaan niin täyttä, ettei tänne ole joutanut. Syksyn yhtälö on ollut haastava: siirtyminen työelämään, perhe ja jatkuva sairastelu.


Alkusyksyn vihreydet ihan itselle

Loppukesän jälkeen olen kuitenkin saanut aikaiseksi monenlaisia neulomuksia. Pääasiassa puikoiltani on valmistunut sukkia, enimmäkseen raitaisia sellaisia. Niiden viehätys ei vaan tunnu katoavan koskaan. 


Lahjasukat kummitytölle
Lankana Sisu

Nytkin puikoilla on sukat petroolin, sinisen ja harmaan sävyissä. Sukkalanka tarttui mukaan viikon takaiselta Kotkan pyrähdykseltä. Omien koululaispoikieni jalat ovat prikuulleen minun jalkojeni kokoiset, ja viime aikoina olen huomannut villasukkieni siirtyneen poikain sukkalaatikkoon. Hyvin ovat tuntuneet Paraphernaliat sun muut kelvanneet heille. Ajattelin kysellä omat sukkani takaisin ja neuloa koululaisille uusia... 


Esikoisen harmaa myssy
Moda 6/2009 ja Cascade 220

Monia mukavia ja rentouttavia hetkiä on siis vietetty puikot kädessä. Mieleeni ovat jääneet erityisesti kymmenvuotiaamme pinkit perussukat, räväkän petrooli, ainakin kilometrin mittainen Clapotis-huivi, satumaiset raitasukat lastenkirjailijalle ja tämän vaimolle, erivärisiä huovutettuja pakkashattuja pikkuisimmalle, palmikkosukat miehelle sekä pienen pieniä töppösiä ystävän uusimmalle tulokkaalle.
Kuopuksen huovutettuja hattuja
Lankana Fritidsgarn
Selvästi huomaan jo unohtaneeni neuleiden langat ja tärkeät pikkutiedot. Kaikki on niin summittaista. En edes saata muistaa seuraavien tumppujen mallia. Tunnistaakohan kukaan?


Koululaisen syystumput
Lanka ahvenanmaalaisen luomulampaan villaa
Saa nähdä, jatkuuko innostukseni ja saako tämä postaus jatkoa. Tänään tuntui vaan niin mukavalta istahtaa koneelle pakkasen paukkuessa ulkona. 


Inarin töppöset Novitan Woolista
Ohje ikivanhasta naistenlehdestä

Oikein hyvää ja lumenvalkeaa tammikuuta!