torstai 26. heinäkuuta 2012

puoliväli

Puoliväli saavutettu!

torstai 19. heinäkuuta 2012

ihan ite


 Viime päivien säät ovat ainakin täällä itäisessä kolkassa olleet melkoisen vetiset. Eilen vettä tuli niin, ettei kotikadulla saappaatkaan riittäneet. Viemäri ressukka ei jaksanut vetää sadevettä kiduksiinsa, ei sitten millään. Siinäpä veljessarjalle kesäiloa kerrakseen. Juosta isomman sortin lätäkköä ees taas. Simmarit jalassa ja uimalasit nenän päällä. Naapureita oli hymyilyttänyt.


 Mutta minuapa hymyilyttää, kun olen alkanut tulla juttuun Huskvarnani kanssa. Montaa metriä en sillä ole ennen kesää polkenut, mutta nyt on tullut paikattua vino pino puhjenneita housunpuntteja ja saatu aikaiseksi komea viirinauha. Ihan ite.

Äitini malttoi istua vieressä astumatta koneen ääreen ja opasti kärsivällisesti tytärtään. Kiitos! Miten kone voi reilu 13 vuotta tehdä rumaa tikkiä ja yhtäkkkiä kesällä 2012 hyrrätä kuin unelma?


Nälkä kasvaa syödessä ja näen jo orastavan unelman itse ommellusta t-paidasta lapselleni. Ken tulee neuvomaan? Oon nopee oppimaan! Tarjoan kaffet!


Mutta se viirinauha...siitä tuli reilu viismetrinen paraatinauha kesän juhliin. Ja kun lähes jokaisena päivänä on aihetta juhlaan, jos oikein perusteellisesti asiaa pohtii, on lippunauha koristanut terassiamme koko kesäloman. Väritys ei ollut yllätys, sillä mustan ja valkoisen rinnalla keltaisesta on tullut suosikkini.


Kun aurinkoa ja kirkkautta on saanut viime aikoina huhuilla, olen paikannut niitä ihastelemalla kodin keltaisia kulmia. Meillä paistaa makuuhuoneessamme aurinko läpi yön. Pienimmäisen päiväkotiaskartelu on saanut kunniapaikan huoneestamme tänä sateisena suvena.

torstai 12. heinäkuuta 2012

valkoinen


 Tänä vuonna on erityisen moni lähipiirissämme saanut perheenlisää. On siis saatu kirjoittaa monen monta onnitteluviestiä, mutta myös puikkoni ovat suihkineet monta pientä pehmeätä lahjaa.
 


Alkuviikosta neuloin valkosen merinovillaisen vauvannutun mielessäni ystäväni pian syntyvä pieni. Nuttu eteni aivan silmissä. Pehmeä villa yhdistettynä herkkään, tyttömäiseen ohjeeseen toimi.
 
Malli: Maile
Lanka: Dropsin Baby merino, 80g
Puikot: 3mm
Koko: vastasyntynyt

Neuleesta tuli kuitenkin niin pikkiriikkinen, etten saata uskoa sen mahtuvan lahjottavani päälle enää syysviileillä. Jospa nuttu löytää omistajansa tuonnempana. Iloitsen kuitenkin nutusta olohuoneen pöydänkulmalla muutaman päivän. Se on kuin koru.


Mallasin ensin nuttuun lomareissulta ostamiani päivänkakkaranappeja. Ne näyttivät kovin suloisilta ja tyttömäisiltä. Päädyin kaikesta huolimatta käytännöllisempiin valkoisiin nappeihin. En tiedä, vaihdanko takaisin kakkaroihin vai säästänkö ne kuitenkin johonkin tulevaan.


Nuttu muistuttaa minua monta kertaa päivässä, että uusi olisi saatava puikoille. Vaikkei kiire olekaan, sillä ajatus oli neuloa jotain puolivuotiaan kokoiselle pampulalle. Langat nappasin eilen lankakaupasta. Kauniin keltaista villaa. Kutkuttavaa myös katsella noita lankakeriäkin. Miltähän ne näyttävät valmiina?

tervetuloa

Tiina puikoissa on nyt uudessa osoitteessa.
Samat kujeet kuin ennenkin:
neuleita niin valmiina kuin vaiheessa, hetkiä arjestani.
Tervetuloa!


Siirtelen vanhoja kirjoituksia tänne vähitellen...