torstai 19. heinäkuuta 2012

ihan ite


 Viime päivien säät ovat ainakin täällä itäisessä kolkassa olleet melkoisen vetiset. Eilen vettä tuli niin, ettei kotikadulla saappaatkaan riittäneet. Viemäri ressukka ei jaksanut vetää sadevettä kiduksiinsa, ei sitten millään. Siinäpä veljessarjalle kesäiloa kerrakseen. Juosta isomman sortin lätäkköä ees taas. Simmarit jalassa ja uimalasit nenän päällä. Naapureita oli hymyilyttänyt.


 Mutta minuapa hymyilyttää, kun olen alkanut tulla juttuun Huskvarnani kanssa. Montaa metriä en sillä ole ennen kesää polkenut, mutta nyt on tullut paikattua vino pino puhjenneita housunpuntteja ja saatu aikaiseksi komea viirinauha. Ihan ite.

Äitini malttoi istua vieressä astumatta koneen ääreen ja opasti kärsivällisesti tytärtään. Kiitos! Miten kone voi reilu 13 vuotta tehdä rumaa tikkiä ja yhtäkkkiä kesällä 2012 hyrrätä kuin unelma?


Nälkä kasvaa syödessä ja näen jo orastavan unelman itse ommellusta t-paidasta lapselleni. Ken tulee neuvomaan? Oon nopee oppimaan! Tarjoan kaffet!


Mutta se viirinauha...siitä tuli reilu viismetrinen paraatinauha kesän juhliin. Ja kun lähes jokaisena päivänä on aihetta juhlaan, jos oikein perusteellisesti asiaa pohtii, on lippunauha koristanut terassiamme koko kesäloman. Väritys ei ollut yllätys, sillä mustan ja valkoisen rinnalla keltaisesta on tullut suosikkini.


Kun aurinkoa ja kirkkautta on saanut viime aikoina huhuilla, olen paikannut niitä ihastelemalla kodin keltaisia kulmia. Meillä paistaa makuuhuoneessamme aurinko läpi yön. Pienimmäisen päiväkotiaskartelu on saanut kunniapaikan huoneestamme tänä sateisena suvena.

3 kommenttia:

  1. Joko on paljon innokkaita opettajia? Kyllä minä voin jossain vaiheessa, neuvoa jos on tarvis.T. JaanaV

    VastaaPoista
  2. Löysin minäkin tänne. =) On se vain huikaiseva tunne, kun koneen kanssa alkaa hommat sujua. Minullakin on ollut ompelukone kymmenisen vuotta, tähän saakka vain tilkkuiltu ja ommeltu verhoja. Keväällä löysin koneesta joustavan ompeleen ja nyt on pikkuhiljaa harjoiteltu vaatteiden ompelua, juuri sitä mitä en ole aikaisemmin uskaltanut tehdä. Huikaiseva tunne pukea lapselle päälle itse tehty vaate, jopa sellainen että kehtaa muillekin näyttää. =) Vielä kun pääsisi yhteisymmärrykseen rippilahjaksi saadun saumurin kanssa... Helpottaisi kovasti vielä tuota ompelua.

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollu myös omelukesä. Täällä on kiltisti alotettu trikoopipojen ompelusta! Eli vanhat trikoopaidat uusiokäyttöön. Oon tehny ilman vuorta ja vuoren kanssa, jossain on joku silityskuvakin. Googlesta löytyy ihan hakusanalla helppo trikoopipo tms.
    Miulla on jonkinlaisena aspektina myös tää kierrätys, joten esim. pojalle oon tehny t-paitoja ja trikoopaitoja myös kierrättäen, eli vanhasta paidasta jää vaan kaula-aukko talteen :)
    Kaavat on tärkeet, suosittelen että hankit Joka tyypin kaavakirjan. Siinä on kaikki! Ja se on helppo (Esim. nuoremmalle löyty suoraan sopiva paita naisten t-paita-kaava koko XXS. Sitä oon käyttäny!)

    Ompelen ite kaikki pallokärkineulalla (jersey) niin ei tarvii miettiä että onko joustavaa kangasta vai ei.

    Nyt on menossa tämmöstä: http://dev.kirnauskis.com/finlayson-stage/kesa/kaavat/kaantokassi_A4.pdf

    kirsi

    VastaaPoista