Vietämme täällä kesälomamme viimeisiä päiviä sadetta pitäen. Päivällä on
vedetty kurapöksyjä ja villasukkia jalkaan, illalla lämmitimme takkaa.
Tuntuu kuin syksy, lempivuodenaikani, olisi jo pitkällä. Silti hetkeksi
vielä lomamuistojen pariin.
Lomaan
mahtui ennätyksellisen paljon puuhaa, tapaamisia, iloja ja ihmetyksiä.
Jalkapallo, pesäpallo ja partioharrastus rytmittivät mukavasti
esikoisemme kesää. Kakkosemme mieluinen kesäpäivä kului niityllä
kukkakimppuja keräillen tai heinikossa ötökkäjahdissa. Säällä kuin
säällä. Nelivuotiaamme puolestaan kulki kesän Peppi-kirja kainalossa ja
selvästikin viihtyi Pepin, Annikan ja Tommin seurassa Huvikummussa.
Joukkueemme juniorikin innostui lukuharrastuksesta ja kuunteli vinon
pinon satukirjoja päivittäin. Jaksankin ihmetellä, kuinka tuttu ja
turvallinen satukirja on lapsesta se paras. Useamman kymmenen lukukerran
jälkeen kirja on edelleen mieluinen.
Heinäkuun lopussa kuopuksestamme tuli kaksivuotias. Tuntuu, että tomerasta taaperosta on kasvanut aivan silmissä puhelias ja touhukas poika. Vauhtia piisaa kuten kaikilla muillakin parivuotiailla pojanviikareilla.
Tässä kuopuksemme mielipuuhassaan tuulikaapissa. Tässä hommassa kengännauhat saavat kyytiä!
Hanna-kummille kaunis kiitos upeasta tuliaisesta! Komea jalkapalloreppu pääsee heti ensi viikolla käyttöön. Ura päiväkotilaisena alkaa kuopuksellakin.
Hanna-kummille kaunis kiitos upeasta tuliaisesta! Komea jalkapalloreppu pääsee heti ensi viikolla käyttöön. Ura päiväkotilaisena alkaa kuopuksellakin.
Uudet
tuulet siis puhaltavat, sillä perheemme arkirytmi muuttuu. Kahden
vuoden tauon jälkeen minä suuntaan mieheni tavoin töihin, poikaset
hoitoon ja kouluun. Ilmassa on samaan aikaan niin haikeutta kuin
jännitystäkin. Jospa kaikki suttaantuu ihan mukavasti, pikkuisimmat
sopeutuvat hoitoon, koululaiset iltapäivän hetkiin itsekseen kotona ja
huusholliakin ehdimme hoitaa sopivasti. Näin on vain uskottava.
Toivon mukaan neuleharrastus ei jää työn myötä tauolle. Jospa iltaisin jäisi edes joku hetki omaa aikaa puikkojeni seurassa. Nähtäväksi jää...
Jo joku tovi sitten valmistui isälleni ohuet villasukat Saksan reissun tuliaislangoista. Sukat ovat kiitoksena pikkuisten hoitamisesta reissumme aikana. Päädyin perussukkaohjeeseen Knitting Vintage Socks-kirjasta.
Toivon mukaan neuleharrastus ei jää työn myötä tauolle. Jospa iltaisin jäisi edes joku hetki omaa aikaa puikkojeni seurassa. Nähtäväksi jää...
Jo joku tovi sitten valmistui isälleni ohuet villasukat Saksan reissun tuliaislangoista. Sukat ovat kiitoksena pikkuisten hoitamisesta reissumme aikana. Päädyin perussukkaohjeeseen Knitting Vintage Socks-kirjasta.
Ohje: Gentleman´s Plain Winter Sock, Knitting Vintage Socks
Lanka: siniharmaa Regia Color, 2 kerää
Puikot: 2,5mm
Parit ikiomat villasukat ovat valmistuneet viime päivinä. Ne odottavat vielä päättelyä ja kuvausta. Niistä lähipäivinä lisää.
Vaikka töihin paluu on lähempänä kuin tajuankaan ja oma harrastusaikani tulee olemaan vähissä, pääni täyttyy ajatuksesta neuloa itselleni jotain isompaa. Huomaan havahtuvani päivän mittaan omista ajatuksistani ja haaveiluistani. Pirteä palmikkoslipari olisi töissä kova juttu! Jatkan haaveiluani ja sen oikean ohjeen metsästämistä. Aion kuitenkin olla sortumatta uusiin sukkiin. Kymmenen paria sukkia yhteen putkeen riittänee...
Vaikka töihin paluu on lähempänä kuin tajuankaan ja oma harrastusaikani tulee olemaan vähissä, pääni täyttyy ajatuksesta neuloa itselleni jotain isompaa. Huomaan havahtuvani päivän mittaan omista ajatuksistani ja haaveiluistani. Pirteä palmikkoslipari olisi töissä kova juttu! Jatkan haaveiluani ja sen oikean ohjeen metsästämistä. Aion kuitenkin olla sortumatta uusiin sukkiin. Kymmenen paria sukkia yhteen putkeen riittänee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti