aina oikein vain

Heinäkuun hellivinä kesäpäivinä valmistunut huivi on matkannut Itä-Suomesta Helsingin huiskeeseen. Vironvillakerä pyöri aikansa lankakorissa, eikä tiennyt mikä siitä tulee isona. Ihan ensiksi se halusi huvovutetuiksi tumpuiksi, muttei sopivaa ohjetta silmieni eteen tupsahtanut.

Aikansa lankakerä lepäsi muiden lajitoveriensa kyljessä, kunnes pääsi puikoille ja muuntui ihan tavalliseksi perushuiviksi. Aina oikein vain. Milloin kotisohvalla, milloin automatkalla, joskus käsityötapaamisessa, toisinaan futiskentän reunalla. Ja valmista tuli. Aina oikein vain. Itselleni sävyt tuntuivat vierailta, mutta ilokseni serkkuni innostui huivin väreistä ja nyt huivi pääseekin lämmittämään hänen hartioitaan.

Villalanka tuntui kostutuksen ja pingotuksen jälkeen jonkin verran karhealta, joten tempaisin huivin vielä huuhteluainekylpyyn. Uuden pingotuksen jälkeen pahin karheus oli kadonnut, mutta sain aikaan pingotusneulojen jäljet huivin reunaan. Serkkutyttö suoristelkoon aikansa kuluksi niitä syysiltoina :-)

Aina oikein vain
Lanka: liukuvärjätty vironvilla, 200g
Puikot: 3,5 mm

Onnea vielä A. pyöreistä vuosista!

Tuo ainaoikein-neulepinta on alkanut miellyttämään minua niin, että sitä on tullut tikuteltua paljonkin viime aikoina. Niistä lisää ensi kerralla.

Nyt aamukahvin keittoon ja pyhäpäivän viettoon.
Huomenna taas kohti uutta viikkoa...