maanantai 17. syyskuuta 2012

siksak siksak

Tää päivä ei oikein osaa päättää, ollako aurinkoinen vai harmaa. Vähän väliä taivas tarjoaa aurinkoa, hetkessä täyttä harmautta. Enempi kuitenkin tuota jälkimmäistä. Toisaalta tyydyn tänään tuohon harmauteen, sillä viikonloppuna tuli tankattua aurinkoenergiaa kylliksi.

 Harmaa on myös muuten kirppumme uusi neuletakki, jonka neuloin kuukauden päivät sitten. Lankana on Dropsin merinovilla, jota tilasin toukokuussa tarjouksesta. Tietokoneen pienestä ruudusta tihrustin, että tilaamani lanka on kaunista helmiäisenharmaata, mutta yllätyksekseni lanka olikin beesinharmaata. Langasta aloittelin jo omaa neuletakkia, mutta neuleen alkuun sisältyi aivan liian paljon muttia, että purkuun meni.
   
Lähipiirini tietää, että monessa asiassa olen sanoista tekoihin- tyyppi. Lähes vuosien ajan minua on kuitenkin arveluttanut Ravelryn kautta neulereseptien tilaaminen. Olen tyytynyt vain ihastelemaan maksullisia ohjeita. Vaan enpä enää. Kyllä se on vaan kätevää ja nopeaa! Tämä neuleohje Grasshopper Gardi klikkautui siis netin kautta. Neulenautinto oli parhaimmillaan, kun kerrankin lanka ja resepti täsmäsivät.

Lanka: Dropsin Baby merino, 150g
Puikot: 3mm ja 3,5mm
 Olen ilahtunut, kuinka mieluusti pikkublondimme pukee päällensä takin. Pehmoinen neule ei kutita ja kooltaankin se osoittautui vallan mainioksi. Hihat neuloin tarkoituksella juuri sopiviksi. Pituutta tein puolestaan reilusti. Olisi lyhyempikin riittänyt. Poika itse aneli alkusyksystä punaista villatakkia. Onhan tämä aika aneeminen versio pojan toiveeseen. Pitääpä kaivella lankalootaa, löytyisikö jotain räväkämpää lankaa toiseen takkiin.


maanantai 10. syyskuuta 2012

välipalaa ja aurinkoa

Täällä itärajan tuntumassa on aivan ihana syyspäivä. Aurinko antaa selvästi puhtia viikon ensimmäiseen päivään. Metsänrajan auringonkukkamme ovat kypsytelleet itseään varsin hitaasti. Iloitsen kutenkin, että ehtivät puhjeta kukkaan. 

 En malta selvästikään olla hihkumatta, että sain taas kääräistä uudet, pienet junasukat pakettiin. Työkaverini sai pari viikkoa sitten pienen nyytin perheeseensä ja minä pisti postipojan kiikuttamaan pientä ja pehmeää kaupungin toiselle laidalle. Nuo sukat ovat mieluinen välipalaneule. Valmistuvat joutuisasti ja ovat somat ojentaa vauvalahjaksi.

Sandnesgarnin Lanett
2,5mm

 Meillä on muuten tänänkin kesänä ollut herttaisia kesänaapureita. Viisitoista lammasta laiduntaa aivan kotimme kupeessa ja näin alkusyksystä ovat jo rohkeita tulemaan aidanpieleen tervehtimään. Vaikken tunnustaudu erityisen eläinrakkaaksi ihmiseksi, vetävät nuo lampaat kuitenkin kovasti puoleensa. 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

tilkku poikineen

Nyt kyllä hymyilyttää! Neljän kuukauden ajan mielessä pyörinyt tilkkutäkki on vihdoinkin valmis! Äntligen! Endlich! Eilisessä auringonpaisteessa nappasin täkistä muutaman kuvan niin Violan kupeessa kuin olohuoneessa. Tyydytään nyt niihin, vaikka kuvavisioni tuosta (aavistuksen hermojakin raastavasta) isosta pojektista olivatkin toisenlaiset. 
 
Ensimmäiset silmukat vilttiin taisin tikutella huhtikuun lopussa ja projekti eteni hitaasti, mutta varmasti muiden töiden ohessa. Tällaisen tilkun neulominen on megahelppoa, hauskaa ja rauhoittavaa, mutta myös puuduttavaa ja toisinaan ryydyttävääkin... en kait kuitenkaan saanut tilkuista tarpeekseni, kun rohkenin työmaalla ehdottaa yhteistä tilkkutäkkiprojektia. Ehdotukseni sai saman tien kannatusta. 

Kelta-musta-valkoinen oma vilttini on Novitan Nallea. Tilkkukoko n. 19x19cm. Lankaa kului 48 tilkkuun noin 1,5 kiloa. Täkistä piti alun perin tulla vielä aavistuksen isompi, mutta nyt se on hallittavampi ja helpommin puisteltava. Täkkiä en ole malttanut prässäillä lainkaan vaan se on otettu heti käyttöön. Onpa sen alla nukuttu jo ensimmäiset päivänokosetkin, kun kutosluokkalaisemme oli nukahtanut sohvalle eilen koulun jalkapallopäivän jälkeen.  
 
 Ehdin jo ennen kalkkiviivaa muuttaa vilttisuunnitelmaani. Aloin nimittäin jännäämään, kuinka nopeasti kyllästyn keltaiseen. Olisiko ne ah, minulle niin rakkaat harmaan sävyt varmemmat valinnat keltaisen tilalle. Yhden päivän ajan pyörittelin mustien ja valkoisten tilkkujen rinnalle vuoron perään harmaita ja keltaisia lankakeriä. Loppujen lopuksi kuuntelin esikoisemme, mieheni ja ystäväni kommentteja: Keltainen on pirteä! Räväkkä sen olla pitää! Keltainen tuo särmää! Ovat kyllä oikeassa.

En tiedä, joudunko viltin vuoksi ompeluhommiin. Pari poikaamme on laillani kovin kutisevaa sorttia, eikä Nalle-lanka tunnetusti atoopikon ihoa hyväile. Vain keltainen lanka on hitusen pehmeämpää aloe vera-lankaa. Taustalle fleeceä tai jotain muuta kangasta? Onko vinkkejä? Ehkä iso työ kuitenkin kannatti. Tilkkutäkki on ollut parin päivä ajan poikien jäljiltä rullalla lattialla tai möyhennettynä sohvalla. Kovassa käytössä siis.