lämmintä ylle

Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.

Viime päivinä on ollut mahtavaa nauttia upeista syyspäivistä ja puiden väriterapiasta. Syystuulet puhaltavat ja lämmintä on kaivettava kaapista ylle. Viime sunnuntaina nelivuotiaamme tokaisi "ulkona jo haisevan talvelle", kun työnsi aamutuimaan nenänpäänsä ulos oven raosta. Eilen aamulla olikin maa ihan kuurassa ja pakkasta.

Viime viikkoina on valmistunut syksyksi jotain pieniä juttuja, joita en ole ehtinyt kirjaamaan muistiin. Peruspuuvillapipot syntyvät helposti ja joutuisasti. Niitä on valmistunut niin omalle pikkuiselle kuin serkunkin tytölle. Päätin kokeilla mieluista mallia yksivärisenä raitapipojen sijaan. Pipo tuntui alastomalta ilman koristelua, mutta onnekseni käsityölaatikostani löytyi koristeeksi merkki, joka on arvatenkin peruja vanhasta lastenvaatteesta. Lauran pipoon valitsin kolme somaa nappia.

Syyskuun sankarittarelle Savoon postimies vei pinkit huovutetut lapaset. Lankana oli Tove ja lapaset kävivät pesukoneessa huopumassa. Tumput ovat sopivat nelivuotiaan käteen.  Pikkuprinsessa on kuulemma tohkeissaan tumpuistaan.

Kuopukselle tikuttelin ruskeasta ohuesta villalangasta, Gjestalin Baby Ullista, tupsumyssyn. Edellinen samanlainen alkaa olla jo himpun verran tiukka, mutta malliltaan niin hyvä. Päälaen tupsu tuo hyvän mielen, minkäs teet. Kangasmerkki nallen kera kruunaa pojan mielestä pipon!

Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.

Puikot suihkivat täällä suunnassa tasaiseen tahtiin. Hieman hirvittää, kun pää pursuaa ihania neuleideoita, mutta aika on rajallista. Joka kerta tietokoneella bongaan uuden ihanan mallin. Toteutettavien lista kasvaa kasvamistaan, mutta toisaalta jonoon kiilaa välillä joku tuttu ja turvallinen malli, kuten nämä kaikki esittelemäni pikkulämmikkeet.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

palmikkoa ja pullaa

Minulla on yllättävän monta rautaa tulessa tällä hetkellä. Neulerintamalla siis. Olen aloittanut ainakin kolme työtä, ja neulon niitä fiiliksen mukaan. Minä, joka aina olen vannonut olevani yhden neuletyön ihminen, neulon nyt iltasatujen aikaan sitä ja takkatulen ääressä tätä. Työlaukkuunikin sujautan vielä jotain ihan muuta. Aiemmin koin moisen turhauttavaksi, kun valmista ei tuntunut millään syntyvän. Nyt tavoitteet ovat toisenlaiset. Toiveissa on saada vihertävä lämmike harteilleni ennen paukkupakkasia ja kulkea uudessa, sinapinkeltaisessa sliparissani ennen ensi kesää. Nähtäväksi jää...

Palmikot ovat vieneet minut mukanaan. Kesän pyörittelin palmikkoa Paraphernalia-sukkiin, syksyllä omaan oranssiin slipariini ja nyt palmikkoja on ilmaantunut kolmosen uuteen neulehuppariinkin.

Palmikkohuppari

Ohje: Novita Muksu extra 2008
Lanka: beesi 7 veljestä, 400 g
Puikot: 3,5 mm

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.

Olen profiloitunut lähipiirissä tumpeloksi ompelukoneiden kanssa, joten koin suunnatonta onnistumisen elämystä ommellessani huppariin vetoketjun. Vetoketju kiinnittyi ensi yrittämällä, ilman takapakkeja. En tosin tiedä, kuinka oikeaoppisesti ommella surautin. Vetoketju toimii ja pysyy paikoillaan. Se kai se pääasia on!

Hupparin värivalintaa ehdin jo taas neuloessa ja vielä valmistuttuakin harmittelemaan. Olin valinnut lähes mitäänsanomattoman, vaisun värin pojalle, joka rakastaa ja oli toivonutkin kirkkaita värejä. Lankahyllyllä tempaisin ostoskoriini kaikesta huolimatta valjua, kaurapuuron väristä lankaa. Höh! Perustelin valintaa kuitenkin pojan ruskeilla nappisilmillä. Beesi tykkää ruskeista silmistä, eikös?!? Nyt jälkeen päin olen kuitenkin ollut tyytyväinen väriin. Ja ainahan sitä voi värikästä lankaa puikoille laittaa. Se kaikenmaailman värinen sliparikin on pojalle vielä neulomatta...

Meillä oli eilen pullapäivä. Töiden aloituksen jälkeen ei keittiö ollut vielä tuoksunut pullalta, joten asia oli korjattava. Kirkkaan päivän kunniaksi päätimme kuvata hupparin takapihalla. Poika ehdotti kuvauspalkakseen yhtä pullaa. Ja sehän toive onnistui. Jälkeenpäin laskettiin, että kuvaussessio olikin kolmen pullan mittainen. Hyvä, että maistuu!

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.

väriä syksyyn

Voi kun on riemullista päästä päivittämään blogia. Vihdoinkin olen saanut aikaan jotain esiteltävää. Nyt kyllä on hehkutettava, sillä se on jotain ihan itselleni, jotain pirteää ja jotain niin käytännöllistä. Ja joo, jotain kovin konservatiivista. Slipari. Tykkään tosi paljon.

Slipoveri
Ohje. Novita, syksy 2006
Lanka: Novita Nalle, tasan 200 g
Puikot: 3,5 mm

Ulkoilutin tänään uunituoretta slipoveriani ja täräytin se päälläni täkäläisten käsityötapaamiseenkin. Ensiulkoilutus on tietenkin neuleelle tärkeää, mutta myös reimukas ja neuleita arvostava seura. Kiitos taas mukavasta hetkestä, tytöt!

Olin neulonut slipoveria parin viikon ajan hitaasti, mutta varmasti. Ihastellen ja ihmetellen. Ihmetystä alkumetreillä aiheutti slipoverin väri. Itse en millään osannut päättää väriä ja annoinkin miehelleni päätösvallan lankahyllyillä maitokaupassa. Oranssit Nalle-kerät mukanamme poistuimme tuolloin kaupasta. Minä hassu kuitenkin emmin väriä. Ai oranssiako minulle?!? Vielä neulevaiheessa vastustin väriä, mutta nyt en väriä enää vaihtaisi. Ensimmäinen päiväni sliparissa tuntui pirteältä ja energiseltä. Kylläpä väreissä on voimaa!

Sliparista innostuneena sormet syyhyäisi kovastikin jo toiseen samankaltaiseen neuleeseen. Yritän kuitenkin saada valmiiksi keskeneräiset pikkutyöt; syyspipon ja villavaippahousut. Molemmat lahjaneuleita. Nelivuotiaamme esitti pari päivää sitten toiveen omasta slipoverista, johon pitäisi saada "kaikki maailman värit". Siinähän olisi hyvä neuletyö jämäkerien tuhoamiseen! Sliparivaihde siis päälle...

Syksyä alkaa olla jo kovastikin ilmassa. Ihana niin. Syksy on nimittäin minun vuodenaikani. Elokuuhun ja syksyyn on jo lapsuudestani lähtien kuulunut lähtö. Lähtö kouluun. Tänä syksynä tuossa rytmissä olemme taas koko perhe. Kovin eri tavalla olemme kokeneet muutoksen. Pikkuisin ihmetteli ja itki hoitoon jäämistä ensimmäiset päivät, nelivuotias puolestaan marssi rinta rottingilla isoimpien osastolle päiväkotiin ensimmäisestä päivästä lähtien ja koululaiset ja mies suuntasivat kouluun vailla suurempia huokailuja tai väristyksiä. Minä en vain pysynyt menossa mukana. Sisuksissani jylläsi ja muutos jotenkin vain ihmetytti. Nyt tunteet ovat onnekseni tasoittuneet ja uudenlainen rytmi alkaa minullekin valjeta.

lits läts

Vihdoin ja viimein sain sukkaseni ikuistettua. Valotus ja muut häiriötekijät tosin tekivät ikuistamisesta haasteellisen, mutta jotain tolkkua näistä kuvista varmasti saa. Näitä sukkia työstin kesäiltoina hartaudella mielessä viimaiset ja sateiset syyspäivät. Nuo päivät olivat lähempänä kuin uskoinkaan. Tänäänkin siis lits läts.

Ohje: Paraphernalia-sukat

Lanka: ruskea Schachenmayr nomotta Regia Tweed 4-ply, 2 kerää

Puikot: 2,25mm

Uudella ohjeella on usein jännittävä neuloa. Tälläkin kertaa tunsin tuon jännityksen sisuksissani, kun aloin tavata Little Child´s Sock-ohjetta.

Ohje: Little Child´s Sock
Knitting Vintage Socks- kirjasta

Lanka: tummanharmaa Schachenmayr nomotta Regia Uni / Solid 4-ply, 2 kerää
Puikot: 2,25 mm

Ohje oli oikein selkeä ja helppo. Kärkiosassa tosin neuloin huomaamattani mallineuleella ohjetta pidemmälle, enkä viitsinyt purkaa. Kärkikavennukset neuloin kuitenkin ohjeen mukaan eli kavensin kaks nurin yhteen. Ensimmäistä kertaa tuollaiset kavennukset ja ihan tyytyväinen olen. Nätit ja mukavat sukat tuli. Myönnän kyllä, että nuo Paraphernaliat ovat edelleen tämän hetken sukkasuosikkini.

Tänään taas kiskoimme kumppareita kinttuihimme ja teimme pienen retken lähimetsään nuorimmaisten kanssa. Märässä metsässä noukimme punaisia metsämansikoita pikkuisten suihin ja leikimme lintuemoja ja poikasia. Kovin tuntuivat poikaset tyytyväisiltä, kun saivat suunsa täyteen marjoja. Ihmettelimme myös  porukalla tämän vuoden kehnompaa mustikkasatoa ja lopuksi astelimme toivottamaan hyvät syksyt kesänaapureillemme.

 

15 lammasta on laiduntanut kesän ajan läheisellä, vanhalla maatilalla. Olemme käyneet tervehtimässä lampaita usein, lapset ovat hieman silitelleetkin niitä ja keksineet niille sopivia nimiä. Mustasilmä taitaa olla suosikkimme. Vuosi sitten ostin täkäläisiltä syysmarkkinoilta pari kerää kasvivärjättyä villalankaa ja tuolloin myyjä kertoi lankojen olevan juuri näiden lampaiden villoja. Tuolloin en tosin vielä arvannut meidän olevan joku päivä naapuruksia.

uudet tuulet

Vietämme täällä kesälomamme viimeisiä päiviä sadetta pitäen. Päivällä on vedetty kurapöksyjä ja villasukkia jalkaan, illalla lämmitimme takkaa. Tuntuu kuin syksy, lempivuodenaikani, olisi jo pitkällä. Silti hetkeksi vielä lomamuistojen pariin.

Lomaan mahtui ennätyksellisen paljon puuhaa, tapaamisia, iloja ja ihmetyksiä. Jalkapallo, pesäpallo ja partioharrastus rytmittivät mukavasti esikoisemme kesää. Kakkosemme mieluinen kesäpäivä kului niityllä kukkakimppuja keräillen tai heinikossa ötökkäjahdissa. Säällä kuin säällä. Nelivuotiaamme puolestaan kulki kesän Peppi-kirja kainalossa ja selvästikin viihtyi Pepin, Annikan ja Tommin seurassa Huvikummussa. Joukkueemme juniorikin innostui lukuharrastuksesta ja kuunteli vinon pinon satukirjoja päivittäin. Jaksankin ihmetellä, kuinka tuttu ja turvallinen satukirja on lapsesta se paras. Useamman kymmenen lukukerran jälkeen kirja on edelleen mieluinen.

Heinäkuun lopussa kuopuksestamme tuli kaksivuotias. Tuntuu, että tomerasta taaperosta on kasvanut aivan silmissä puhelias ja touhukas poika. Vauhtia piisaa kuten kaikilla muillakin parivuotiailla pojanviikareilla.

Tässä kuopuksemme mielipuuhassaan tuulikaapissa. Tässä hommassa kengännauhat saavat kyytiä!

Hanna-kummille kaunis kiitos upeasta tuliaisesta! Komea jalkapalloreppu pääsee heti ensi viikolla käyttöön. Ura päiväkotilaisena alkaa kuopuksellakin.

Uudet tuulet siis puhaltavat, sillä perheemme arkirytmi muuttuu. Kahden vuoden tauon jälkeen minä suuntaan mieheni tavoin töihin, poikaset hoitoon ja kouluun. Ilmassa on samaan aikaan niin haikeutta kuin jännitystäkin. Jospa kaikki suttaantuu ihan mukavasti, pikkuisimmat sopeutuvat hoitoon, koululaiset iltapäivän hetkiin itsekseen kotona ja huusholliakin ehdimme hoitaa sopivasti. Näin on vain uskottava.

Toivon mukaan neuleharrastus ei jää työn myötä tauolle. Jospa iltaisin jäisi edes joku hetki omaa aikaa puikkojeni seurassa. Nähtäväksi jää...

Jo joku tovi sitten valmistui isälleni ohuet villasukat Saksan reissun tuliaislangoista. Sukat ovat kiitoksena pikkuisten hoitamisesta reissumme aikana. Päädyin perussukkaohjeeseen Knitting Vintage Socks-kirjasta.

Ohje: Gentleman´s Plain Winter Sock, Knitting Vintage Socks
Lanka: siniharmaa Regia Color, 2 kerää
Puikot: 2,5mm

Parit ikiomat villasukat ovat valmistuneet viime päivinä. Ne odottavat vielä päättelyä ja kuvausta. Niistä lähipäivinä lisää.

Vaikka töihin paluu on lähempänä kuin tajuankaan ja oma harrastusaikani tulee olemaan vähissä, pääni täyttyy ajatuksesta neuloa itselleni jotain isompaa. Huomaan havahtuvani päivän mittaan omista ajatuksistani ja haaveiluistani. Pirteä palmikkoslipari olisi töissä kova juttu! Jatkan haaveiluani ja sen oikean ohjeen metsästämistä. Aion kuitenkin olla sortumatta uusiin sukkiin. Kymmenen paria sukkia yhteen putkeen riittänee...

näppärät puikot

Neulepuikkojen moninaiset käyttömahdollisuudet ovat aiheuttaneet minussa ihmetystä ja huvitusta viime päivinä. Muutama päivä sitten suupielet nousivat hymyyn blogikierroksella. Puikkojahan voi käyttää vaikka mihin! Tänään aamupäivällä mieheni puolestaan lueskeli lehteä ja törmäsi vaimoa kiinnostavaan lehtijuttuun:

 

Vähän myöhemmin olin aloittamassa uusia sukkasia, etsin neulekoristani  sopivia työvälineitä ja julistinkin heti kadonneeksi yhden bambupuikoistani. Pikkupoikiin tuli vauhtia ja intoa, kun luvassa oli löytöpalkkio. Koko olohuone nuuskittiin nurkkia myöten, sohvanaluset kurkittiin, mutta periksi emme antaneet. Lopulta selvisi, että puikko oli toimittanut kirjanmerkin virkaa eli löytyi lasten satukirjan välistä pöydältä.

Yhdessä aloimme miettimään, mihin kaikkeen puikkoja voi todellakin käyttää neulomisen ohella. Mieleemme juolahti vain ne klassiset tilanteet kuten kutiavan kintun rapsuttaminen pitkällä puikolla kipsin alta tai karanneen housunnyörin saalistaminen vyötärökujasta. Puikosta on siis oiva apu monissa askareissa. Sukkahousuillehan löytyy miljoonittain pirkkaniksejä. Nyt siis vuorostaan puikkoniksit kehiin!

Omat sukkapuikot pitävät muuten majaa puisessa viinipullolaatikossa. Kaikki sulassa sovussa, niin ohuet kuin paksummat. Olen jo kauan haikaillut itselleni puikkopussia, jossa kaikilla puikoilla olisi oma paikka, eikä jokaista puikkoa tarvitsisi mitata ennen neuletyön aloitusta. Muutaman kerran muistan puikkopussia ommelleenikin, muttta tuloksetta. Jospa minullakin sellainen vielä joku päivä...

Pitkillä puikoilla en ole enää aikoihin neulonut, ja olenkin suunnitellut niiden viemistä Konttiin tai jonnekin kirppikselle. Taidan kuitenkin vielä jäädä odottelemaan niksejänne. Josko pitkät puikot löytävät vielä uuden elämän...

soittoniekkoja ja ykssenttisiä

Odotettu kesälomareissu isompien poikasten kanssa on takana. Muutaman päivän aikana ehdimme tallettaa monen monta ihanaa asiaa, ihmetystä ja hämmästystä muistoihimme. Erityisen mieluista oli seurata lasten huomioita, katseita, päättelyä ja reagointia vieraalla maalla. Silmät pyöreinä seurasin poikasten kirmaavan jäätelöjonoon kaksistaan mukanaan muutamia vieraan kielen sanoja, innolla odotin lasten kysymyksiä ja vastailin taitojeni mukaan.

Vaan kumpi on parempi: matkakuume reissun alla vai kuume (ja ryydyttävä oksennustauti) reissun päällä?!? Meille osui harmiksemme tuo jälkimmäinen. Kaukaa Pohjolasta veimme mukanamme pöpön ja koko reissun ajan meistä oli joku kipeänä. Itsekin makasin kaksi iltaa kuumehoureessa lisukkeineen päivineen, päivät tallustin lääkkeen voimalla pystyssä.

Kaikesta huolimatta reissuun kannatti lähteä. Tunsimme kaikki maailman avartuneen. Mutta mistä kaikesta ehtiikään kolmessa päivässä nauttia? No esimerkiksi Bremenin kaupungin soittoniekoista, idyllisen hansakaupungin historiasta ja vaikuttavasta arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, brezeleistä, tieteestä, auringonpaisteesta ja sadekuuroista sekä kesäjuhlista Weser-joen rannalla. Poikien mieleen oli erityisesti Werder Bremen-pelikortit, keskeltä kaupunkia metsästetty leikkipaikka erilaisine kiipeilytelineineen, Saksanmaalla käytettävät yks- ja kakssenttiset sekä retki sikäläiseen Heurekaan. Herkuttelu jäi tällä reissulla hyvin vähäiseksi, olosuhteiden vuoksi.

Ennen kuin tauti valtasi minut ja askeleeni alkoivat painaa, ehdin kyllä ostaa itselleni pehmeitä tuliaisia. Kahmaisin keskustan tavarataloista mukaani sylillisen Regian sukkalankaa, josta saan tikuteltua useammatkin sukat. Erityisen iloinen olin löytäessäni herkullista ruskeata tweed-lankaa, josta aloitin sukkia jo reissussa. Eihän nyt viiden tunnin junamatkaa Hämeestä kotikonnuille voinut ihan jouten olla. Sukat valmistuvat taas kerran sisuksiini syöpyneellä Paraphernalia-ohjeella. Hitaasti, mutta varmasti.

Jonkinmoinen keskittymiskyvyn puute on selvästi vaivannut, sillä olen aloittanut useamman neuletyön ja intoa on riittänyt vain muutaman kerroksen verran. Pian taas huomaan penkovani lankavarastojani, seikkailevani Ravelryssä ja suunnittelevani, mitä kaikkea pitäisi ja olisi ihana neuloa syksyksi. Pienessä hetkessä saan työhuoneen lattian peittymään lankakoreista, puikkokoteloista, ohjelehdistä sun muista.

Keskimmäisen yläkuvan langatkin ovat päässeet puikoille. Ostin nuo langat viime syksynä Helsingin kädentaitomessuilta ja ehdin jo hukata vyötteet. En millään muista, mistä messukojusta langat ovat ja mitä lanka lanka on. Pehmoista, huopuvaista  kuitenkin.

Kolmas nappisilmämme toivoi langoista itselleen talvipipoa. Toiveissa on kaksivärinen pipo, jossa on kaksi sarvea. Eilen illalla sadepäivän päätteeksi pipo eteni kuin salama. Valmistumassa on kyllä kaksivärinen pipo, mutta sarvia siinä vain yksi. Saa nähdä, mitä poika tuumaa.