Voi kun on riemullista
päästä päivittämään blogia. Vihdoinkin olen saanut aikaan jotain
esiteltävää. Nyt kyllä on hehkutettava, sillä se on jotain ihan
itselleni, jotain pirteää ja jotain niin käytännöllistä. Ja joo, jotain
kovin konservatiivista. Slipari. Tykkään tosi paljon.
Slipoveri
Ohje. Novita, syksy 2006
Lanka: Novita Nalle, tasan 200 g
Puikot: 3,5 mm
Ulkoilutin tänään uunituoretta slipoveriani ja täräytin se päälläni täkäläisten käsityötapaamiseenkin. Ensiulkoilutus on tietenkin neuleelle tärkeää, mutta myös reimukas ja neuleita arvostava seura. Kiitos taas mukavasta hetkestä, tytöt!
Olin
neulonut slipoveria parin viikon ajan hitaasti, mutta varmasti.
Ihastellen ja ihmetellen. Ihmetystä alkumetreillä aiheutti slipoverin
väri. Itse en millään osannut päättää väriä ja annoinkin miehelleni
päätösvallan lankahyllyillä maitokaupassa. Oranssit Nalle-kerät
mukanamme poistuimme tuolloin kaupasta. Minä hassu kuitenkin emmin
väriä. Ai oranssiako minulle?!? Vielä neulevaiheessa vastustin väriä,
mutta nyt en väriä enää vaihtaisi. Ensimmäinen päiväni sliparissa tuntui
pirteältä ja energiseltä. Kylläpä väreissä on voimaa!
Sliparista
innostuneena sormet syyhyäisi kovastikin jo toiseen samankaltaiseen
neuleeseen. Yritän kuitenkin saada valmiiksi keskeneräiset pikkutyöt;
syyspipon ja villavaippahousut. Molemmat lahjaneuleita. Nelivuotiaamme
esitti pari päivää sitten toiveen omasta slipoverista, johon pitäisi
saada "kaikki maailman värit". Siinähän olisi hyvä neuletyö jämäkerien
tuhoamiseen! Sliparivaihde siis päälle...
Syksyä
alkaa olla jo kovastikin ilmassa. Ihana niin. Syksy on nimittäin minun
vuodenaikani. Elokuuhun ja syksyyn on jo lapsuudestani lähtien kuulunut
lähtö. Lähtö kouluun. Tänä syksynä tuossa rytmissä olemme taas koko
perhe. Kovin eri tavalla olemme kokeneet muutoksen. Pikkuisin ihmetteli
ja itki hoitoon jäämistä ensimmäiset päivät, nelivuotias puolestaan
marssi rinta rottingilla isoimpien osastolle päiväkotiin ensimmäisestä
päivästä lähtien ja koululaiset ja mies suuntasivat kouluun vailla
suurempia huokailuja tai väristyksiä. Minä en vain pysynyt menossa
mukana. Sisuksissani jylläsi ja muutos jotenkin vain ihmetytti. Nyt
tunteet ovat onnekseni tasoittuneet ja uudenlainen rytmi alkaa
minullekin valjeta.