Muuton
yhteydessä saimme kaupanpäälliseksi leikkimökin, jossa ei oltu leikitty
aikoihin. Pikkuruinen villa oli kelpo kunnossa, mutta tänä keväänä
minuun iski leikkimökkihöperyys, pesänrakennusvietti vai mikä lie.
Toukokuussa aloitin villan ehostuksen ja mäntyinen paneeli sai valkoista
ja harmaata maalia pintaansa sisällä. Ulkopuolikin sai uuden, tuoreen
kerroksen maalia. Apunani oli koko pesue; kuka maalisudin varressa, kuka
maalipurkin avauksessa. Pensseleiden pesuunkin oli joku erikoistunut.
Itse en siitä juurikaan perusta.
Olin innoissani, että sain tehdä pienestä villasta oman näköisen. Poikasilla kun ei ollut oikein mielipidettä asiasta, sain ihan itse päättää, mitä ja millaista tavaraa sisään kannetaan. Toivomuksena oli, ettei muovileluja mökkiin tule, ainakaan suuressa määrin. Hyvin he ajatukseni sulattivat. Toisaalta epäilin, saanko yhtikäs mitään aikaiseksi. Heruuko minusta mitään tyttömäistä irti, tuleeko mökistä liian pelkistetty ja karu. Pelkistettynä se tosin pysyköön. Nyt siellä on sopivasti tavaraa, kaikki harkitusti sisään kannettuja. Kaikille jotain. Aikuisillekin.
Tarkoituksenani oli ehostaa villa ilman
suurta kolikkopussia. Toukokuun torikirppikseltä löytyi mukava alku
sisustukseen. Pöytä ja kaksi mainion mallista tuolia saivat valkoista
maalia pintaan ja niistä tuli tosi mieluisat. Pienet peput mahtuvat
niihin juuri sopivasti ja pöydän ääressä on lysti piirtää.
Seinälle nakutettiin puinen
pientavarahylly, joka löytyi samaiselta torikirppikseltä puolellatoista
eurolla. Valkoinen huntu ylle ja kuopus sai valita rakkaita
lilliputtilelujaan hyllyyn. Siellä ovat rivissä niin pikkuautot, dinot
kuin muoviset maatilan eläimet, jotka on jo useasti otettu hyllystä
lattialle leikkeihin. Ylin hylly on äidin oma. Taalainmaanhevosia löytyi
omasta ja äitini kaapista. Niitähän voisi vaikka alkaa keräillä.
Isäni kuskasi kotikotoa vintiltä vanhan
nukensänkyni, jonka sudin valkoiseksi. Haikeana muistelin puun värisen,
30-vuotiaan sängyn elämää ja tarinoita, mutta hyvä elämä sillä on
varmasti valkoisenakin. Sänky odottaa vielä petivaatteita. Kolmosen
"Pingu", oma vanha Suvi-nukke ja kakkosen Eetu-nukke istuskelevat ja
ihmettelevät villan muodonmuutosta.
Harmaalle lattialle levitin äitini
lahjoittaman sinivalkoisen räsymaton, jolla on myös ihan oma tarinansa
ja ikkunaan äitini ompeli pallokuosisen kapan. Tänään pienimmät
leikkivät puukirjaimilla ja kirjoittivat idoliensa nimiä. Eskarin
aloittava kolmonen sai selvän sanan aikaiseksi. Kuopuksen versio
hymyilytti...
Säilytyskalustetta metsästin pitkään ja
väsyinkin jo kirppiksellä kiertelyyn. Yksi kaunis päivä marketista lähti
mukaani pieni senkki, joka kätkee sisuksiinsa kirjainpalikoita, Aku
Ankkoja, värikyniä ja paperia, palapelejä sekä seurapelin.
Päällä kuopuksemme saama 1v-synntärilahja
ilostuttakoon pieniä vieraita. Neulahuovutettu koira on ystävämme Ellun
käsialaa ja tämä kolmosemme kastelahja pääsi myöstarkkailemaan
leikkijöiden touhuja.
Äitini innostui projektistani kovasti ja
toikin jo etukäteistuparilahjan. Hän oli ihastellut lippunauhaa netissä
ja hankki sellaisen (sini-valko-ruskea, pari kuvaa ylempänä) villaan.
Lippunauhasta innostuneina juhannuksena ompelimme toisen sellaisen
vastakkaiselle pitkälle seinälle ikkunan yläpuolelle. Nätti tuli!
Parin viikon lomailun ja leikkien jälkeen
uskon, että leikkimökki on poikienkin juttu. Aamupäivisin kipittävät
juoksujalkaa mökkiin ja leikkivät pitkät tovit sovussa. Joku aamu näin
jopa jonkun tuulettavan mattoa ja lakaisevan lattiaa. Päiväjätskeillä
puutarhassa turisimme tänään leikkimökkiprojektista ja pienimmät
totesivat, että "mukavinta mökissä on piirtää ja lukea Aku Ankkoja".
Villan tupaantuliaisia ei ole vielä
vietetty. Kemut pistetään pystyyn heti kun mummi tuo kesälomareissultaan
puukirjaimet villan kylkeen. Pitäähän oikealla villalla nimi olla...
nähtäväksi jää, löytääkö mummi oikeat kirjaimet pääkaupungista.