testineulontaa

Hämärän hyssyä, kupponen kuumaa kahvia ja pieni surffaus neulesaiteilla netissä. Tästähän alkaa tulla taas perinne lauantaiaamuille. Taustalla muu väki vetelee vielä hirsiä ja päivän ensimmäinen pyykkisatsi pyörii koneessa. Ihana, rauhallinen aloitus päivälle.

Kesäloman päätteeksi nostatin neulebuustiani ilmoittautumalla testineulojaksi. Villahaka-blogin Ronja huhuili innokkaita testineulojia ja huomasin ilmoittautuneeni moiseen alta aikayksikön. Lankalootastani löytyi Cascaden Silk heritage-lankaa paidan verran ja aloitinkin neulomaan tuota pehmoista merinosilkkiä toiveikkaana. Jo kolmaskin aloitus meni purkuun ja oli todettava, etten saa neuletiheyttä täsmäämään. 

Ehdin pelästyä, saanko valmista paitaa laisinkaan, sillä syksyn työnaloitus kaatui päälle ja neuleaika kutistui olemattomaksi. Esikoisemme muutti samaan syssyyn omilleen ja puikkojen sijaan heiluin maalisuti kädessä. Klikattuani ostoskoriin Titityystä ohjeen mukaista lankaa alkoi tapahtua. Testineule eteni joutuisasti. Eihän nyt kolmea kiekkoa merinopuuvillaa huisin pitkään neulo. Tosiaankin, pikkupaitaan kului vain kolme kiekollista lankaa eli hieman vajaa 150g. Paita on kevyt ja ihana! Sellainen niukka, mutta niin oivallinen leveämpien housujen kaveriksi.

Malli: Elo

Lanka: Holst Garn Coast, vajaa 150g

Puikot: 3mm

Tämän paidan silmukoihin on taltioitu lämpimän syyskesän muistot. Elo-paitaa neuloessani suunnittelin toteuttavani syksyllä ne kymmenet ihanat unelmapaidat. Syys ja pipo-ohjeet veivät kuitenkin mennessään ja puikoilla on ollut vain pienempiä neuletöitä. Niistä tuonnempana lisää.

oslo

Marraskuun alun tervehdys idästä! Täällä puikot ovat suihkineet pitkäksi venyneestä blogipaussista huolimatta. Pari kollegaa on vihjannut odottaneensa uutta postausta kuvien kera. Mikä jottei, sillä onhan tämä mukava paikka itsellekin selailla, mitä kaikkea ihanaa pehmoista on saanut aikaan. Valmiit tuotokset ovat päätyneet joko lahjalootaan tai uusille omistajilleen, enkä aivan jokaista neuletta ole kuvannut. 

Pyhäinpäivä on alkanut kynttilänvalossa aamukahvia hörppien ja hiljaisuutta kuunnellen. Talouden miesväkeä on siunattu minua paremmilla unenlahjoilla ja ehdinkin nauttia ihan omasta ajasta useamman tunnin ajan neuloen, lueskellen ja neulepodcasteja seuraten. Olen vasta nyt pari viikkoa sitten hoksannut moiset neulepodcastit ja ihastunut niihin. Mainiota neuleseuraa ja mukavia ideoita!  

Tänä syksynä puikoiltani on valmistunut hurja määrä pipoja. Syksyn ehdoton hittipipo neulepiireissä on tainnut olla PetiteKnitin Oslo-pipo, joita minäkin olen tikutellut kolme. Ohjeen mukainen Arwetta-lanka on 100% merinovillaa ja tuntuu ihanalta neulottavalta. Pipo neulotaan kaksinkertaisella langalla ja ohje on tosi simppeli. Onnistuu varmasti aloittelijaltakin! Pipoon tulee varata kolme vyyhtiä Arwettaa. Aivan pienimmän koon saa aikaan kahdella vyyhdillä.

Oslo-pipo

Lanka: Filcolanan Arwetta 2 tai 3 vyytiä koosta riippuen

Puikot: 3,5mm

Itse neuloin vihreän ja harmaan juniorikoossa ja kuutosluokkalaisemme varasi heti molemmat pipot itselleen. Kaksivuotias serkkupoika sai eilen omansa harmaana. Sen olin neulonut child-koossa ja oli kuulemma sopiva ja mieluinen. 

 Instagramissa ja neulepodcasteissa olen huomannut, että moni muukin on neulonut Oslo-pipoja lähes liukuhihnahommina. Näihin jää kyllä koukkuun ja uskon, että nämä kolme eivät jää minun viimeisiksi Oslo-pipoiksi. Seuraavan aion neuloa aikuisen koossa, mutta ehkä aavistuksen verran matalampana. Malli on nimittäin omaan makuuni hieman liian korkea.

Viime viikkoina olen surffaillut etsien mieluisia neulemerkkejä. PetiteKnitin omilta sivuilta voi tilata kangasmerkkejä, jotka ovat olleet aina harmillisesti loppuunmyytyjä, kun olen ollut aikeissa tilata niitä. Omasta käsityöjemmastani löysin muutamia (keino)nahkaisia merkkejä, joita kiinnitin näihin ensimmäisiin valmistuneisiin pipoihin. Jotenkin halusin näihin jonkun pienen katseenvangitsijan. Neulemerkkien metsästys jatkunee...

pellillinen piirakoita

Huhuu! Onkohan täällä enää ketään kuulolla?!?

Blogipaussi venyi pidemmäksi kuin ajattelinkaan. Kokonaiset yhdeksän kuukautta ja rippeet! Ehdin jo melkein unohtaa tämän saitin, sillä sitten viime kirjoitukseni koin hämmästyttävän neuletauon. Siitä taisi kyllä olla aavistus viime kirjoituksessani. Neulominen ei huvittanut, ei sitten millään. Muut harrastukset rynnivät neulomisen edelle ja puikot saivat huilia vasussa pitkät pätkät. Hämmästytin muutamaa ystävääni kertomalla, etten ollut neulonut silmukan silmukkaa viikkokausiin. Aika hurjaa!

Kesän jälkeen tunsin orastavaa neulebuustia ja tartuin rohkeasti puikkoihin. Pohjoiskarjalaisena tyttönä piirakkasukat tuntuivat luontevalta neulottavalta. Ja kun rypytyksen makuun päästiin, taiteilin kokonaisen pellillisen piirakoita.

Aiemmin minulla oli melkoinen palmikko- ja raitasukkaputki. Hämmästyksekseni olin iskenyt silmäni tuollaisiin koristellisempiin sukkiin. Ohje löytyi sopivasti Novitan sukkalehdestä. Nyt on useammassa värissä piirakoita, joita kääräistä sukkasia suvun naisten joulupaketteihin.

Aika lailla liukuhihnahommaahan näiden neulominen oli, mutta sain kyllä vaihtelua värien ja langan paksuuden myötä. Parit sukat tein ohjeen mukaan seiskaveikasta, mutta suurin osa sukkasista on Nallesta. Nalleen sovelsin netin syövereistä löytynyttä silmukkamäärää ja ohjetta.

Yhdet sukat ovat jo saapuneet uuteen kotoonsa ja ilahduttaneet tätiä. Terveiset vielä tätäkin kautta sinne Kotkaan, että kyllä niitä sukkia tosiaankin raaskii käyttää!

Olen iloinnut kovasti neuleinnon löytymisestä. Kesällä olin lähes varma, että saan haudata harrastukseni ja pistää puikot huutonettiin myyntiin. Kuin varkain into palasi. Kiitos Emmi <3

piirakkasukat

 Piirakkasukka sai kuin saikin itselleen kaverin ja oikeastaan jo hyvissä ajoin ennen ystävänpäivää. Päätin ilahduttaa kummitätiäni sukkaparilla, sillä en ole aikoihin hänelle mitään neulonut.

  Piirakkasukat

Ohje: Novitan sukkalehti

Lanka: kerä luonnonsävyistä Novitan Nallea

Puikot: 3mm

  Kumma, miten toisinaan puikot lopettavat kilkkaamisen ihan tyystin. En ole tainnut neuloa viikkoon silmukan silmukkaa. Neulelangat ja puikot ovat toki muistuttaneet olohuoneen vasussa olemassaolostaan ja Sotshin kisatkin ovat tuoneet potentiaalisia mahdollisuuksia neulomishetkiin, mutta kummasti neulominen on unohtunut. 

 

Nyt viime päivinä tajunnan on sumentanut talven ensimmäinen flunssa, joten neulomisen sijaan tuntuu mukavammalta kääriytyä vilttiin tenavien kera ja pitää omaa kisastudiota. Heja Finland!

voihan psyllium

Kiitos kaikille sukkavinkkaajille viime postauksen tiimoilta. Ehkäpä laitan Kalajoki-sukat joku päivä puikoille. Kauniit ovat. Juuri sopivan pelkistetyt minun makuuni.

Sitä ennen tikuttelen ainakin tälle sukkaselle parin. Jotain kummaa on päässyt tapahtumaan, sillä iskin silmäni pitsisukkaan. Tosin en ole varma, luokitellaanko piirakkasukat pitsisukiksi. Novitan taannoisessa sukkalehdessä oli piirakkasukkien ohje, jonka koodasin Nalle-langalle sopivaksi. Näitä sukkia olen neulonut kellon kanssa kilpaa, sillä halusin yllättää näillä yhden synttärisankarin huomenna perjantaina. Todettava on, että kello kulkee sormiani nopeammin ja nämä taitavat valmistua vasta ystävänpäivälahjaksi.

 Syksyn myötä olen muuten joutunut totuttelemaan gluteenittomiin kokkailuihin ja leipomuksiin. Selvästikin tuo muutos on vähentänyt erityisesti leipomisintoa. Varsinkin kun joka kerta gluteenittoman pullan syötyäni olen todennut pärjääväni loppuelämäni jopa ilman pullaa. Ja se on jo hurjaa se!

 Olen jo vuosia leiponut täytekakut ja kääretortut gluteenittomina, mutta muu leivonta tuntuu uuden opettelulta. Voiko vehnäjauhot korvata noin vain gluteenittomilla jauhoilla? Mitä ihmettä on psyllium? Miksi taikinaan tuikataan ksantaania?

Päätin pari päivää sitten tarttua härkää sarvista, nappasin yhdestä blogista Runebergin torttujen reseptin ja marssin kauppaan ostamaan kookosjauhoa, hasselpähkinäjauhoa ja psylliumia. Leipominen oli yhtä hämmennystä. Muna ja juokseva hunaja eivät esimerkiksi tuntuneet millään vaahtoutuvan. Vaahtoutuvatko ne muuten oikeasti jollain? Minun leivonnaiseni näyttivät kaiken kukkuraksi ihan hiekkakakuilta! 

 Punssin sijaan kostutin kakkarat kollegani vinkkauksesta appelsiinimehulla. Vadelmahillot ja tomusokerikoristukset toivat selvästi ruunebärimäistä tuntua. Ihan sieviltä, kotikutoisilta näyttivät, mutta silmät kiinni syöden en olisi kyllä ikinä aavistanut syöväni Runebergin torttua. Mainio, konditoriamainen maku yllätti minut totaalisesti. Näitä teen uudemmankin kerran! 

 

 Pojat tuntuivat olevan hyvää pataa kanssani ja härräsivät ympärillä anellen toista maistiaista, sillä ne olivat kuulemma niin makoisia. Onko nää äiti oikeesti gluteenittomia? Hyviä! Selvästikin sain uutta intoa keittiöhommiin.

Itselle muistiin resepti:

Gluteenittomat Runebergin tortut
3 munaa
1,5dl juoksevaa hunajaa
1,5dl kookosmaitoa
1,25dl kookosjauhoa
1,25dl hasselpähkinäjauhoa
2 rkl psylliumia
1tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä

Kostutukseen:
appelsiinimehua

Koristeluun:
vattuhilloa, tomusokeria ja vettä

du är viktig

Sain päähäni alkuvuodesta alkaa väkertää joululahjoja. Herkuttelin ajatuksella, että joulukuuhun mennessä lahjaloota oikein pullistelee joululahjasukkia. Totesin kyllä melkoisen nopeasti, ettei moinen onnistukaan minulta. Ojensin jo nimittäin ensimmäiset valmistuneet joululahjasukat serkulleni viikko sitten. Taisin supittaa hänelle, että hyvää ystävänpäivää. Ei kai tuo nyt päivän päälle ole? 

Ystäviä joka päivä!

Paraphernalia 13

Lanka: 2 kerää luonnonsävyistä Regiaa 4 ply

Puikot: 2,25mm

Päätin siis neuloa kolmannettoista Paraphernalia-sukat. Tällä kertaa aloitus oli oikein kutkuttavan mukava, sillä lähes vuoden tauon jälkeen puottelin sukkaa ihan ulkomuistista. Toinen sukka alkoi jo tuntua puuduttavalta. Mistähän löytäisin toisen lempisukkaohjeen? Nyt tuntuu, että Paraphernalioita on tikutettu tarpeeksi.

luonnonvalkoista

 Minulla on ollut täällä varsinainen metsästys käynnissä. Resepti joulukuussa neulomaani palmikkopipoon hävisi nimittäin kuin tuhka tuuleen. Muistan kutaisseeni pipon kotisoffalla ja kuikuilleeni ohjetta pädiltä. Oikein kutkutteli, etten voinut linkata ohjetta samanlaisesta piposta innostuneelle ystävälleni. Monena iltana surffasin Ravelryssa ja guuglailinkin. En ollut arvatenkaan peukuttanut ohjetta, joten metsästys tuntui jo sormenpäissä.

Onneksi ystäväni huomasi, että Ravelryssakin on sivuhistoria, joka on listannut avatut ohjeeet. Sieltähän tuo ohje löytyi: Lucky Horseshoe Cable Saghorn Whalebone Hat Beanie Toque. Mahtavan pitkä ohjeen nimi! Eipä ihme, ettei ollut neuloessa tallentunut mieleen.

Täytyy kyllä myöntää, ettei tuo Ravelryn mahdollisuudet ja toiminnot ole lainkaan hallussa. Pitääpä joku ilta ihan rauhassa opiskella sitä, eikä vain touhottaa katsomaan, mistä ryhmissä jutellaan tai mistä neulovat ystäväni tykkäävät.

Palmikkopipo

Lanka: kerä luonnonvalkoista Novitan Isoveli-lankaa ja pikku pätkä kaksinkertaista Nallea

Puikot: 4mm

Oon niin kutiseva, etten voisi käyttää tuollaista villapipoa ilman vuoritusta. Ompelin sisään fleeceä ja avot! Piposta tuli lämpöinen ja mieluinen. Näillä viime päivien paukkupakkasilla toiminut varsin moitteettomasti. Tupsun lisääminen on harkinnassa. Ja pipo tuli siis minulle, vaikka se kuvassa ylempänä onkin piparipalkalla poseeravan kuopuksemme päässä.

 Kollegan tuomasta virolaisesta villalangasta neuloin settiin myös huovutetut tumput.  Näidenkin lapasten resepti jossain netin uumenissa. Lanka vaati pesukonepyörityksen kahdesti, jotta neulepinta tuli mieluisan utuiseksi ja koko passeliksi. 

Myönnettävä on, että pipo ja tumput ovat eriparia. Piposta tuli lämmin kuin mikä, mutta nuo lapaset on enemmänkin nollakelin lapaset.  

 Pirteitä pakkaspäiviä!