soittoniekkoja ja ykssenttisiä

Odotettu kesälomareissu isompien poikasten kanssa on takana. Muutaman päivän aikana ehdimme tallettaa monen monta ihanaa asiaa, ihmetystä ja hämmästystä muistoihimme. Erityisen mieluista oli seurata lasten huomioita, katseita, päättelyä ja reagointia vieraalla maalla. Silmät pyöreinä seurasin poikasten kirmaavan jäätelöjonoon kaksistaan mukanaan muutamia vieraan kielen sanoja, innolla odotin lasten kysymyksiä ja vastailin taitojeni mukaan.

Vaan kumpi on parempi: matkakuume reissun alla vai kuume (ja ryydyttävä oksennustauti) reissun päällä?!? Meille osui harmiksemme tuo jälkimmäinen. Kaukaa Pohjolasta veimme mukanamme pöpön ja koko reissun ajan meistä oli joku kipeänä. Itsekin makasin kaksi iltaa kuumehoureessa lisukkeineen päivineen, päivät tallustin lääkkeen voimalla pystyssä.

Kaikesta huolimatta reissuun kannatti lähteä. Tunsimme kaikki maailman avartuneen. Mutta mistä kaikesta ehtiikään kolmessa päivässä nauttia? No esimerkiksi Bremenin kaupungin soittoniekoista, idyllisen hansakaupungin historiasta ja vaikuttavasta arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, brezeleistä, tieteestä, auringonpaisteesta ja sadekuuroista sekä kesäjuhlista Weser-joen rannalla. Poikien mieleen oli erityisesti Werder Bremen-pelikortit, keskeltä kaupunkia metsästetty leikkipaikka erilaisine kiipeilytelineineen, Saksanmaalla käytettävät yks- ja kakssenttiset sekä retki sikäläiseen Heurekaan. Herkuttelu jäi tällä reissulla hyvin vähäiseksi, olosuhteiden vuoksi.

Ennen kuin tauti valtasi minut ja askeleeni alkoivat painaa, ehdin kyllä ostaa itselleni pehmeitä tuliaisia. Kahmaisin keskustan tavarataloista mukaani sylillisen Regian sukkalankaa, josta saan tikuteltua useammatkin sukat. Erityisen iloinen olin löytäessäni herkullista ruskeata tweed-lankaa, josta aloitin sukkia jo reissussa. Eihän nyt viiden tunnin junamatkaa Hämeestä kotikonnuille voinut ihan jouten olla. Sukat valmistuvat taas kerran sisuksiini syöpyneellä Paraphernalia-ohjeella. Hitaasti, mutta varmasti.

Jonkinmoinen keskittymiskyvyn puute on selvästi vaivannut, sillä olen aloittanut useamman neuletyön ja intoa on riittänyt vain muutaman kerroksen verran. Pian taas huomaan penkovani lankavarastojani, seikkailevani Ravelryssä ja suunnittelevani, mitä kaikkea pitäisi ja olisi ihana neuloa syksyksi. Pienessä hetkessä saan työhuoneen lattian peittymään lankakoreista, puikkokoteloista, ohjelehdistä sun muista.

Keskimmäisen yläkuvan langatkin ovat päässeet puikoille. Ostin nuo langat viime syksynä Helsingin kädentaitomessuilta ja ehdin jo hukata vyötteet. En millään muista, mistä messukojusta langat ovat ja mitä lanka lanka on. Pehmoista, huopuvaista  kuitenkin.

Kolmas nappisilmämme toivoi langoista itselleen talvipipoa. Toiveissa on kaksivärinen pipo, jossa on kaksi sarvea. Eilen illalla sadepäivän päätteeksi pipo eteni kuin salama. Valmistumassa on kyllä kaksivärinen pipo, mutta sarvia siinä vain yksi. Saa nähdä, mitä poika tuumaa.