déjà vu

Heinäkuu toi tullessaan kaivatun lämmön ja auringon. Kesälomapäivät ovat täyttyneet lastenteatterista, uinti- ja pyöräretkistä, paljaista varpaista, kesän ensimmäisistä mansikoista ja etelän serkkutyttöjen vierailusta. Voi pojat, mikä ilo, säpinä, touhu ja supina vallitsikaan huushollissa, kun serkukset saivat taas kirmata kimpassa.

Nyt ollaan hetkinen ihan vain omin joukoin. Tuo hetkinen on pitänyt sisällään puuhakkaan päivän, pyykkikone on laulanut, kapsäkkejä on kaiveltu esiin ja ihmetelty uusia pieniä punaisia vihkosia.

Jawohl, huomenna lähdemme reissuun, isot poikaset, me vanhemmat ja sukulaistäti. Pikkuisimmat jäävät kotiin mummin ja ukin hoiviin muutamaksi päiväksi. Matkakuume ei ole ehtinyt onneksi vaivaamaan. Lähinnä päässä pyörivät laskelmat, kuinka kepein kantamuksin uskallan matkaan lähteä, jotta laukussa on tarpeeksi tilaa mahdollisille pehmeille tuliaispussukoille. Onneksi kameran muistikortille voin tallentaa paljon mukavia lomahetkiä, jotka eivät kapsäkkiä rasita.

Emännöinnin ja lomailun ohessa olen löytänyt hieman aikaa heilutella puikkojakin. Innostuin lapsen lailla Paraphernalia-sukkaohjeesta ja déjà vu, neuloin toiset, prikulleen samanlaiset palmikkosukat. Ensimmäiset sukat lähtivät postimiehen matkassa maailmalle ja minun tuli niitä selvästikin ikävä. Edes toisten sukkien jälkeen ohje ei kyllästytä. Tiedä vaikka tällaisia sukkasia neulon vielä lisää tuonnempana. Näissäkin on lankana Sandnes Garnin Sisu, jota kului kaksi kerää naisen 39 kokoiseen jalkaan. Nämä sukat pidän itselläni.

Kiitos vielä sukkavinkeistä muutama postaus sitten. Tulostin aamulla vinon pinon mukavia ohjeita ja aloitinkin saman tien aamukahvin lomassa uudet Sisu-sukat, jotka ovat hyvällä alulla huomista ajopäivää ajatellen. Palaan taajuuksille taasen muutamien päivien kuluttua, jolloin on varmasti luvassa myös ripaus reissutunnelmia.