siksak siksak

Tää päivä ei oikein osaa päättää, ollako aurinkoinen vai harmaa. Vähän väliä taivas tarjoaa aurinkoa, hetkessä täyttä harmautta. Enempi kuitenkin tuota jälkimmäistä. Toisaalta tyydyn tänään tuohon harmauteen, sillä viikonloppuna tuli tankattua aurinkoenergiaa kylliksi.

 Harmaa on myös muuten kirppumme uusi neuletakki, jonka neuloin kuukauden päivät sitten. Lankana on Dropsin merinovilla, jota tilasin toukokuussa tarjouksesta. Tietokoneen pienestä ruudusta tihrustin, että tilaamani lanka on kaunista helmiäisenharmaata, mutta yllätyksekseni lanka olikin beesinharmaata. Langasta aloittelin jo omaa neuletakkia, mutta neuleen alkuun sisältyi aivan liian paljon muttia, että purkuun meni.

   

Lähipiirini tietää, että monessa asiassa olen sanoista tekoihin- tyyppi. Lähes vuosien ajan minua on kuitenkin arveluttanut Ravelryn kautta neulereseptien tilaaminen. Olen tyytynyt vain ihastelemaan maksullisia ohjeita. Vaan enpä enää. Kyllä se on vaan kätevää ja nopeaa! Tämä neuleohje Grasshopper Gardi klikkautui siis netin kautta. Neulenautinto oli parhaimmillaan, kun kerrankin lanka ja resepti täsmäsivät.

 Grasshopper Cardi 

Lanka: Dropsin Baby merino, 150g

Puikot: 3mm ja 3,5mm

 Olen ilahtunut, kuinka mieluusti pikkublondimme pukee päällensä takin. Pehmoinen neule ei kutita ja kooltaankin se osoittautui vallan mainioksi. Hihat neuloin tarkoituksella juuri sopiviksi. Pituutta tein puolestaan reilusti. Olisi lyhyempikin riittänyt. Poika itse aneli alkusyksystä punaista villatakkia. Onhan tämä aika aneeminen versio pojan toiveeseen. Pitääpä kaivella lankalootaa, löytyisikö jotain räväkämpää lankaa toiseen takkiin.

välipalaa ja aurinkoa

Täällä itärajan tuntumassa on aivan ihana syyspäivä. Aurinko antaa selvästi puhtia viikon ensimmäiseen päivään. Metsänrajan auringonkukkamme ovat kypsytelleet itseään varsin hitaasti. Iloitsen kutenkin, että ehtivät puhjeta kukkaan. 

 En malta selvästikään olla hihkumatta, että sain taas kääräistä uudet, pienet junasukat pakettiin. Työkaverini sai pari viikkoa sitten pienen nyytin perheeseensä ja minä pisti postipojan kiikuttamaan pientä ja pehmeää kaupungin toiselle laidalle. Nuo sukat ovat mieluinen välipalaneule. Valmistuvat joutuisasti ja ovat somat ojentaa vauvalahjaksi.

Junasukat

Sandnesgarnin Lanett

2,5mm

 Meillä on muuten tänänkin kesänä ollut herttaisia kesänaapureita. Viisitoista lammasta laiduntaa aivan kotimme kupeessa ja näin alkusyksystä ovat jo rohkeita tulemaan aidanpieleen tervehtimään. Vaikken tunnustaudu erityisen eläinrakkaaksi ihmiseksi, vetävät nuo lampaat kuitenkin kovasti puoleensa. 

tilkku poikineen

Nyt kyllä hymyilyttää! Neljän kuukauden ajan mielessä pyörinyt tilkkutäkki on vihdoinkin valmis! Äntligen! Endlich! Eilisessä auringonpaisteessa nappasin täkistä muutaman kuvan niin Violan kupeessa kuin olohuoneessa. Tyydytään nyt niihin, vaikka kuvavisioni tuosta (aavistuksen hermojakin raastavasta) isosta pojektista olivatkin toisenlaiset. 

 

Ensimmäiset silmukat vilttiin taisin tikutella huhtikuun lopussa ja projekti eteni hitaasti, mutta varmasti muiden töiden ohessa. Tällaisen tilkun neulominen on megahelppoa, hauskaa ja rauhoittavaa, mutta myös puuduttavaa ja toisinaan ryydyttävääkin... en kait kuitenkaan saanut tilkuista tarpeekseni, kun rohkenin työmaalla ehdottaa yhteistä tilkkutäkkiprojektia. Ehdotukseni sai saman tien kannatusta. 

Kelta-musta-valkoinen oma vilttini on Novitan Nallea. Tilkkukoko n. 19x19cm. Lankaa kului 48 tilkkuun noin 1,5 kiloa. Täkistä piti alun perin tulla vielä aavistuksen isompi, mutta nyt se on hallittavampi ja helpommin puisteltava. Täkkiä en ole malttanut prässäillä lainkaan vaan se on otettu heti käyttöön. Onpa sen alla nukuttu jo ensimmäiset päivänokosetkin, kun kutosluokkalaisemme oli nukahtanut sohvalle eilen koulun jalkapallopäivän jälkeen.  

 

 Ehdin jo ennen kalkkiviivaa muuttaa vilttisuunnitelmaani. Aloin nimittäin jännäämään, kuinka nopeasti kyllästyn keltaiseen. Olisiko ne ah, minulle niin rakkaat harmaan sävyt varmemmat valinnat keltaisen tilalle. Yhden päivän ajan pyörittelin mustien ja valkoisten tilkkujen rinnalle vuoron perään harmaita ja keltaisia lankakeriä. Loppujen lopuksi kuuntelin esikoisemme, mieheni ja ystäväni kommentteja: Keltainen on pirteä! Räväkkä sen olla pitää! Keltainen tuo särmää! Ovat kyllä oikeassa.

En tiedä, joudunko viltin vuoksi ompeluhommiin. Pari poikaamme on laillani kovin kutisevaa sorttia, eikä Nalle-lanka tunnetusti atoopikon ihoa hyväile. Vain keltainen lanka on hitusen pehmeämpää aloe vera-lankaa. Taustalle fleeceä tai jotain muuta kangasta? Onko vinkkejä? Ehkä iso työ kuitenkin kannatti. Tilkkutäkki on ollut parin päivä ajan poikien jäljiltä rullalla lattialla tai möyhennettynä sohvalla. Kovassa käytössä siis.

neule-elämä

 Tänä viikonloppuna olemme saaneet nauttia auringosta ja lämmöstäkin. Iltaisin kuitenkin tunnen nenänpäässäni, että syksy hiipii luoksemme. Kynttilät on kaivettu esiin, iltaisin keittelen teetä lämmikkeeksi. Tykkään!

Muutama päivä sitten ystäväni nakkasi minulle tekstiviestiä: "Miten siun neule-elämä jaksaa?" Naamani vääntyi virneeseen. Neule-elämä. Hyvin. Tai siis aika puuduttavasti. Mutta hyvin kuitenkin. Joku matikisti varmaan laskisi nopeasti, montako ainaoikeinsilmukkaa olen kesän ja alkusyksyn aikana neulonut. Pitsi- ja palmikkoihmiset kauhistuisivat. Totta puhuen kyllä minäkin. Oma ainaoikein-tilkkutäkkini on kutkuttavan lähellä finaalia. Tilkkupinot ovat kasvaneet tuosta keväällä otetusta kuvasta.

 Tuosta tekstiviestistä vielä... Ihanaa, että on neuleystäviä. Kasvotusten, tekstiviestin päässä ja siellä näppäimistöjen takana. Kiitos myös kommenteistanne!

 Syksyn viileys alkaa tosiaan tuntua jo kintuissa ja kaivelin iltana eräänä villasukkia neulekoristani. Löysin sieltä petroolit Cable twist-sukat, joista en täällä kevättalvella kirjoittanutkaan. Nämä sukat valmistuivat siis helmi-maaliskuussa, kun viimeksi olin sukkaputkessa. Kuukaudet ovat hataroittaneet päätä, enkä saata muistaa puikkokokoa (arvaan tosin 2,25mm) tai lankaa (villi veikkaus on Sandnesgarnin Sisu). 

Kerran aiemmin olen tuolla reseptillä sukat neulonut. Ne menivät lahjaksi ystävälle. Nämä sukat taidan korkata ihan itse!

Cable twist

Lanka: Sandnesgarn Sisu, 2 kerää

Puikot: 2,25mm (?)

mummalle

Palasimme eilen illalla kesäloman viimeiseltä sukulointireissulta Hämeestä. Ilmassa on selvästi reissun jälkeinen tunnelma: pyykkikone pauhaa, huusholli tuntuu kaipaavan kohentajaa, lapset kirmaavat sydämensä kyllyydestä pihalla kavereineen, mustikat huutelevat taas kerääjiä metsässä.

Keräsimme anoppilassa ison satsin herukoita, ja olenkin tänään saanut kyökkiin huumaavan tuoksun mehumaijan ruplatellessa. Vaikka päivä täyttyy selvästikin kotiaskareista, tulin silti pikapikaa koneelle hihkaisemaan valmistuneesta tilkkupeitostamme.

   

  Anopin täyttäessä pyöreitä saimme ojentaa hänelle suvun naisten yhdessä neulotun tilkkupeiton. Tuo peitto on tuntunut sormenpäissäni ja puskenut ajatuksiini melkeinpä loman jokaisena päivänä. Ehkä jonain yönäkin :-) Että tuntui hyvältä saada projekti päätökseen ja ennen kaikkea saada anoppi yllättymään ja ilahtumaan lahjastaan. Hän oli oikeasti pökerryksissä siitä!

 

mumman peitto

Lanka: Novitan Nalle luonnonvalkoinen (aloe vera), 

keltainen (aloe vera) ja meleerattu ruskea.

Puikot: 3,5mm

Koko: n. 130 x 170 cm, 

yksittäisen tilkun koko reilu 20 x 20 cm

Aloitimme neulomaan peittoa huhti-toukokuun vaihteessa. Langaksi valitsimme marketista saatavan Novitan Nallen anopin mieliväreissä. Väänsimme tilkkuja niin Hämeessä kuin täällä itärajalla, mutta myös sukutapaamisessa heinäkuun alussa saimme aikaan leppoisan martta/marttitunnelman. 

Kiitos Essi! Kiitos Iikka! Kiitos Mikko! Thanks Meta! 

Ja erityisiso kiitos Hanna ja Henkki! 

 Yksiväristen tilkkujen lisäksi neuloimme mukaan raidallisiakin. Nuorekkaampi säväys peitteeseen?!? Tiedä häntä, mutta ihana, lämmin ja iso siitä tuli!

samulle

Taisinkin jo aiemmin mainita, että tänä vuonna on erityisen monelle ystävälleni syntynyt / syntymässä pikkuinen piltti. Vauvaneuleita on siis luvassa seuraavina viikkoina. Heinäkuun alun pikkuserkulle kutaisin merinovillaisen perusnutun.

Mietin, laitanko jotain koristusta pelkistettyyn nuttuun, mutta en vaan keksinyt pojalle sopivaa. Tytölle kukkateema tuntuu helpolta. Tällä kertaa puunapit toimivat ainoana koristuksena.

Lanka: Sandnesin petroli Lanett

 Puikot: 3mm

 Nuttu kulki tädin kyydissä tuoreeseen vauvaperheeseen Ouluun. Onnea vielä!

Vauvaneuleita varten ostettua petroolia lankaa piisaa lankalootassa vielä. Ravelryn puolella surfatessa olen nähnyt kovinkin herkullisia petrooli-puna-valkoisia väriyhdistelmiä, mutta oma rohkeus yhdistää värejä villisti selvästikin puuttuu.

 Alkukesän äiti-tytär-reissulla Kööpenhaminassa jaksoimme ihastella vanhoja rakennuksia, mutta myös juuri sitä, kuinka yllättävätkin värit voivat tykätä toisistaan ja muodostaa upean kokonaisuuden. Nyhavnin alue erityisesti laittoi huokailemaan! Ja neulojana ehdin jo unelmoida yllättävää värikimaraa kaulaliinassa ja sukissa. Ehkä neulepaidassakin. Jospa minäkin vielä joku päivä rohkenen...

ketjureaktio

Keväällä ystäväni pyysi neuleapua, sillä hän halusi neuloa siskolleen lahjaksi tilkkutäkin. Kaunis tilkkutäkki syntyikin. Viikko, kaksi myöhemmin sain päähäni aloittaa itselleni musta-valko-keltaista täkkiä, joka on tosiaan saavuttanut puolivälin krouwin. Siinä vääntäessäni ainaoikein-lappusia taisi muutama muukin innostua samaan puuhaan. Varsinainen ketjureaktio!

Työn alla on toinenkin täkki, joka ojennetaan kesäloman lopussa anopille. Tämä on vielä hys hys-juttu. Uskonpa, ettei anoppi näillä saiteilla surffaa. En malta olla laittamatta kuvia pian valmistuvasta täkistä.

Tämä täkki on yhteisprojekti suvun naisten kanssa. Heinäkuun alun sukutapaamisessa tikuttelimme lappusia jopa viiden naisen voimin. Sainpa kannustettua paria rotevampaa miestäkin neulomaan muutamia silmukoita. Olisi pitänyt muistaa ikuistaa nuo hetket kameralle!

Minä toimin projektin kapellimestarina ja yhdistelen nyt kovalla vimmalla lappusia. Sopivaa puuhaa sateiseen aamupäivään muiden koisiessa.