pikkuveli

Villapeikko huhuili pari kolme viikkoa sitten innokkaita testineulojia Pikkuvelipaidalleen. Olin oitis valmis projektiin ja viikonloppuna eskarilaisemme pääsi poseeraamaan uunituoreessa paidassaan.

Pikkuveli

Ohje: 50 villapeikkoa

Lanka: ruskea, harmaa ja omenanvihreä Cascade 220

(vaaka näytti 303g nappeineen päivineen)

Puikot: 4 mm ja 4,5 mm

Niin testineuloja kuin paidan omistaja ovat mielissään. Ja saa olla Villapeikkokin! Paita on ihastuttava ja pehmoinen, ja ohje vaikutti oikein toimivalta ja selkeältä. Kooltaan paita on passeli pian 6 vuotta täyttävälle poikasellemme.

Neulominen ei käynyt lainkaan tylsäksi, sillä edessä oli aina jokin uusi tekniikka, kuten käännetty helma ja hihansuut sekä ripaus kirjoneuletta. Persoonallisen säväyksen paitaan tuovat myös manio i-cord-nappilista ja hunajakennoneule.

Jännitystä oli aavistuksen verran ilmassa ennen i-cord-nappilistan aloitusta, mutta se osoittautuikin aivan helpoksi. Siitä tuli oikein siisti. Varsinainen katseenvangitsija. Pitää kokeilla sitä muissakin neuleissa.

Kaunis kiitos Villapeikolle upeasta ohjeesta!

Ja pikkuveli kiittää isoveljeään harmaasta piposta!

aikamatka

Viikonloppuna tein aikamatkan 70-80-luvuille. Selailin pitkän kaavan mukaan omia albumejani ja lapsuuteni valokuvia. Oi, niitä tunnelmia ja muistoja!

Harva se päivä meiltä kysytään, ketä uusin tulokkaamme muistuttaa. Yritin toiveikkaana löytää omista vauvakuvistani pikkuisimman piirteitä. Kaikki poikaset kun tuntuvat perineen isänsä piirteet ja tummuuden. Itse olen ollut lapsena pellavapää.

Vaikka en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi mekoissa tai hameissa, törmäsin kyllä aikamatkallani muutamiin valokuviin, joissa touhusin soma mekko päällä. Oma jälkikasvukaan ei perusta mekoista sattuneesta syystä, mutta suvustamme löytyy kyllä pieniä tyttösiä, joille olen saanut neuloa liivimekkoja. Tästä kesällä valmistuneesta liivimekosta en olekaan ehtinyt hihkua täällä. Poikaset pääsivät ojentamaan mekon 1v-lahjaksi serkkutytölleen minun ollessa samalla kellonlyömällä toisaalla.

Hipun kukkamekko
Lanka: vihertävä Novita Tennessee, 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: 86 cm

Kesällä minulla oli kova vimma vajuttaa lankalaatikkoani ja kaksi kerää vihertävää Tennessee-puuvillalankaa halusivat päästä pikku-Hipun kukkamekoksi, sillä muistin Hipun äidin tykkäävän kovasti vihreän eri sävyistä. Mekko neuloutui elokuun alussa automatkallamme Ahvenanmaalle serkkupoikien säestäessä takapenkillä. Malli on tullut tutuksi kolmen aiemman mekon tiimoilta, joten mihinkään uuteen tahi ihmeelliseen en neuloessani törmännyt. Koristeiksi ompelin taas tutut ja turvalliset huopakukkaset ja puunapit.

Hipun äidille kiitos kuvista pienen sankarittaren päällä!

herkkua ja pulkkamäkeä

Vauva-arki laittaa selvästikin monta asiaa uusiksi. Aikakäsitys esimerkiksi muuttuu. Kaikkea kun ei ehdi tehdä. Tai jaksa. Viime päivinä minä en ole ehtinyt tai jaksanut seurata uutisia. Tai ainakaan säätiedotuksia. Lumi ja talvi ovat tulleet minulle täytenä yllätyksenä.

Lapset ovat ottaneet lumen ja talven ilolla vastaan. Varastosta on kaivettu talvileluja esiin ja takapihan mäkeä on tampattu suu messingillä ja hiki päässä. Saunan lauteilla juteltiin eilen pienimpien kanssa talvesta ja sen riemuista. Mietittiin myös, mikä talvessa on kaikkein mukavinta. Tomeralla kolmivuotiaalla, herttaisen "ärrän" täräyttävällä, oli selvä vastaus: "Talvella on kivointa syödä karkkia ja sipsiä ja suklaata ja kakkua ja suklaakakkua ja herkkua ja purkkaa ja ...(lista jatkui melkoisella määrällä herkkuja)... ja käydä pulkkamäessä." Talvihan on perinteisesti herkuttelun aikaa. Kuten kevät, kesä ja syksykin...keneltähän poika on perinyt makeanhimonsa?!?

Vaikka talvi tuli minulle hieman yllättäen, toki pientä varustelua talven varalle tein jo reilu kuukausi sitten. Syksyn aikana huusholliimme kotiutuneesta lankavuoresta olen saanut työstettyä pari harmaata myssyä. Aiemmin olen tunnustautunut pipoihmiseksi, mutta nyt olen viehättynyt myssyistä.

Novitan Rose Mohairista valmistui ystäväni innoittamana pitsimyssy. Ohje oli selvästikin suunniteltu isompaan päähän sopivaksi, sillä ensimmäinen myssy pyöri päässäni. Toinen versio, jonka puikottelin ohjetta pienemmillä puikoilla, oli sopivampi. Hämmästyksekseni tämä mohairlanka ei edes kutita otsaani. Myssystä kuva parin viikon takaisessa sumussa.

Pitsibaskeri
Lanka: harmaa Novita Rose Mohair
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Toisen kivan myssyn ohjeen bongasin Ravelryn kautta. Tämäkin edullinen markettilanka akryyleineen päivineen tuntuu toimivan myssyssäni, eikä kutita. Kestää, minkä kestää. Ja kun ei kestä, neulotaan sitten uusi!

Tuva
Lanka: Novita Anni
Puikot: 3,5mm ja 4 mm

Pikkuvelitakki alkaa olla hyvällä mallilla. Se on valmistunut ihmeen joutuisasti. Nyt edessä on vielä se jännitystä aiheuttava nappilista ja viimeistelyt. Sujautin keskeneräisen tekeleen eilen pojan päälle ja se (ja hän) näytti oikein hyvältä. Poika katseli itseään ja paitaa maireana peilistä ja silitti paidan pintaa. Taisipa löytyä uusi suosikkilanka!

hiljainen hetki

Iloinen käsityöterapeuttien* joukko rämähti muutama ilta sitten rotinoille ihastelemaan pikkuisintamme. Fikailtiin, neulottiin ja turistiin. Pikkumies vietti lähes koko vierailun ajan höyhensaarilla uuden, unelmanpehmeän tilkkupeiton alla. Kaunis kiitos upeasta täkistä ja vierailustanne, käsityöterapeutit! Kyllä pikku-Äffän kelpaa!

*kulmakunnan innokkaat käsityöharrastajat

Vauva-arjen keskellä en olekaan ehtinyt hihkua kaikista loppukesällä ja syksyllä valmistuneista neuletöistäni. Heinäkuussa rohkenin tilailla ensimmäistä kertaa lankaa nettikaupasta ja postipoika kuskasikin minulle helmenharmaata Wetterhoffin Sivillaa. Suunnitelmissani oli neuloa pelkistetty kolmiohuivi äidilleni joululahjaksi. Huivi neuloutui hitaasti, mutta varmasti heinä-elokuun aikana muiden neuleiden lomassa. Aloitussilmukat muistan luoneeni pesispelikatsomossa ja elokuisella Ahvenanmaan reissullamme tikuttelin huivin loppuun rantakallioilla istuskellen.

Aina oikein vain II
Lanka: helmenharmaa Wetterhoffin Sivilla, 150g
Puikot: 3,5 mm

Syksyn aikana rakas äitini on ollut suurena apuna luonamme. Milloin lastenhoidossa, milloin remonttiapuna. En millään malttanut säästää huivia joulupakettiin, vaan ojensin sen jo syksyllä kiitoksena kaikesta avusta. Pyhäinpäivänä sain vihdoinkin aikaiseksi napsutella kameraani, ja äiti ja huivi saatiin ikuistettua.



Viikko sitten ilmoittelin muuten innostani testineuloa Villapeikon Pikkuvelipaita ja nyt parhaillaan puikoilla onkin pehmoinen villaneule eskarilaisellemme. Poika sai itse valita takin värit.

Neuleen myötä törmään moneen uuteen neulejuttuun. En ole esimerkiksi aiemmin neulonut Cascade 220-lankaa. Se on yllättänyt ja ihastuttanut minut täysin pehmeydellään, enkä enää ihmettele ihmisten hehkuttaessa sen suloisuutta. Myönnän myös neulovani ihan ensimmäistä kertaa raglanpaitaa. Nappilistan i-cord hieman jännittää, mutta jospa minä selviydyn siitä ihan kunnialla.

Aina hiljaisen hetken tullen nappaan Pikkuveljen syliini ja nautin neulomisesta. Taitaapa sille olla aikaa nytkin pieni tovi, sillä....

pipo päähän pakkasella

Esikoisemme kiittää ja kumartaa kauniista tossukommenteistanne.

Violetit tossut ovat olleet kovassa käytössä ja lämmittäneet pikkuveljen pikkuruisia varpaita. Toisinaan ne ovat nököttäneet pöydällä ihasteltavana. Innostus neulomiseen taisi esikoisella syttyä koulun kässätunneilla. Ehkäpä minukin harrastukseni on osaltaan vaikuttanut asiaan. Vitosluokkalaisemme hoksasi suht nopeasti oikeat ja nurjat silmukat ja koulun tunneilla neulottava kaulaliina on edennyt mukavasti. Kotona tossujen jälkeen on valmistunut komea pipokin. Toinen pipo on jo puikoilla, mutta myönnettäköön, että se on lojunut sohvapöydällä koskemattomana jo useamman päivän. Uskonpa kuitenkin, että vielä se ennen joulua valmistuu.

Minun omat puikkoni kilkkaavat nykyisin vain ajoittain. Pienen pieni tärkeämpi käsityö vie nyt suurimman osan huomiostani. Silloin tällöin ehdin lataamaan akkujani neulomalla pari kolme kerrosta. Se tuntuu nyt ihan sopivalta.

Ennen haikaran vierailua ehdin neulomaan pari pipoa. Ruskeaan väriliemeen Ihvatakin kanssa eksyi myös pari nöttöstä sinapinkeltaista Isoveli-lankaa, joka värjäytyi rusehtavaksi. Kolmivuotiaan Noro-pipo valmistui yhdessä illassa.

Ampiaispesä-pipo (ravelry)
Lanka: Novita Isoveli, 77g
Puikot: 4 mm
Koko: 3 vee

Aamupäivällä vetäisin ampiaispesä-pipon pojan päähän leikkipuistossa kuvauksen vuoksi. Lanka ei harmikseni värjäytynyt tasaisen ruskeaksi, joten käyttämättä pipo varmasti jää, ellen heitä sitä uuteen väriliemeen. Muuten ihan kelpo pipo. Plussaa pipossa on, että se pysyy tosi hyvin päässä. Tuo latva on kuitenkin minusta jotenkin hassu.

Pikkuisimmalle halusin neuloa pehmoisen pipon ensipäiviksi. Sellaisen, joka ei pyöri päässä, vaan on juuri sopiva vastasyntyneelle. Lankalootasta kaivoin esiin bambulankaa, josta valmistui raidallinen pipo.

Vauvan karter stits-pipo
Ohje: omasta päästä
Lanka: ruskeata, valkoista ja limenvihreää Ambrea (70% puuvillaa, 30% bambua), 32g
Puikot: 2,5 mm

Raitamyssy on soma kuin mikä!

Poikain täti muisti meitä taas melkoisella vauvalahjalla. Paketista paljastui kasa kauniita pieniä vaatteita, mikä ilahdutti meitä kovasti kotiuduttuamme sairaalasta. En ollut osannut varautua näin pikkuruiseen vauvaan, joten pienet vaatteet ovat olleet kullanarvoisia.

Vitivalkoista (ravelry)
Lanka: valkoinen Novita Nalle, 21g
Puikot: 3 mm

Uuden toppapuvun kaveriksi neuloin tässä muutama päivä sitten vitivalkoisen myssyn, jotta on sitten myssy sävy sävyyn asun kanssa. Nalle-langasta ohjeen mukaisesti sain aikaan newborn-kokoisen myssyn. Toimii!

kädentaitajille kiitos

Kaunis kiitos teille kaikille! Olemme saaneet kymmenittäin viestejä ja vauvaonnitteluja, joita on ollut ilo vastaanottaa ja lukea. Uusin tulokkaamme on selvästikin sulattanut sydämemme, hiljentänyt tahtiamme ja herkistänyt meitä. Aamuin ja illoin löydän aina jokun isoveljistä vauvan ääreltä keräämässä voimia päivän touhuihin.

Täällä meillä päivät ovat soljuneet leppoisasti uudella kokoonpanolla, kun toinen puolisko on ollut kotona isyyslomalla. Hämärät syysaamut olemme aloittaneet takkaa lämmittäen ja kynttilöitä polttaen. Samoissa tunnelmissa olemme myös päättäneet päivät. Väliin on mahtunut vauvanhoitoa, pyykinpesua sun muuta. Pullaa on paistettu urakalla, kun makeanhimo on taas taivaissa. Toivuttuani alkuhässäkästä on ollut riemullista päästä ulos raittiiseen ilmaan. Vauvakin on jo saanut vaunukyytiä. Tomeraksi isoveljeksi kasvanut 3-vuotiaamme lykkii mieluusti pikkuisinta pitkin kotikatua. Hellyyttävä näky!

Kun omat puikot pitävät pientä luovaa taukoa, ehdin ihastella muiden kätten tuotoksia. Meillä kotosalla puikkoihin on tarttunut myös esikoisemme, jonka vauvalahja tuoreimmalle pikkuveljelle on mitä ihanin: ihan itse neulotut tossut.

BSJ Inspired Bootees (ravelry)

Lanka: 7 veljestä, 25g
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Koko: vastasyntynyt

Päivä pari ennen vauvan syntymää isoveikka kaiveli lankakoriani ja kyseli, mitä hän voisi neuloa vauvalle. Tossuidea juolahti heti mieleeni, ovathan tossut suht nopeat neuloa. Poika itse valitsi langan värin ja suuntasi puikkolootalle. Yhdessä käänsimme englanninkielisen ohjeen. Yllätys yllätys, nämäkin ovat pitkälti ainaoikein- neuletta. Tossuista tuli juuri sopivat vastasyntyneellemme, pysyvät hyvin jalassa ja ovat kyllä rakkaimmat tossut ikinä. Ovathan ne isoveljen neulomat!

Muutkin kädentaitajat ovat muistaneet pientä aarrettamme. Jo ennen kirppumme maailmaantuloa häntä oli odottamassa upea suklaanruskea Aarre-blanket ja vinhat Supervauvan polvireisisukat.

Viltti on pehmoinen kuin mikä ja ah, niin kaunis. Sukista tulee hyvälle mielelle. Muilla ne toimivat polvisukkina, meidän kirpullamme reisisukkina. Kiitos .k ja neulontai! Itse neulomani kietaisuneule on muuten osoittautunut kovin mieluisaksi neuleeksi. Se on helppo pukea päälle. Sukkalanka on sopivan ohut vauvan käyttöneuleessa ja värivalintakin osui nappiin.

Naapurikadun Emmille myös kiitos ja halaus! Hän nimittäin osaa polkea Singeriään. Pehmoisten valkoisten vauvan neuletumppujen lisäksi saimme kahdet ihanat potkuhousut herkullisissa väreissä. Ja mikä läjä käsityönauhoja! Jospa ensi kerralla olisikin jotain esiteltävää Tiinan puikoilta...

onnenmaa

Pienet varpaat opastaa, mistä löytyy onnenmaa!

Pesueemme täydentyi hippuisella poikavauvalla (2780g ja 47cm)
sunnuntaina 11.10. hieman edellisen klikkaukseni jälkeen.

Pienistä varpaista ja pienestä tulokkaasta
ihmeissään ja ihastuksissaan
ovat niin isommat nappisilmät kuin vanhemmat.