jotain pehmeää

Joulun alla kollega kipitti työmaalla luokseni. "Tiina, sinua voisi kiinnostaa nämä!?" Hän oli saanut postia Ruotsinmaalta ja kirjekuoria koristi mitä ihanimmat postimerkit. Villaisia raitasukkia, kirjoneulepipoja ja -huivi, upeat tumput ja neulepaita. Oikein tunsin, kuinka hymy levisi kasvoilleni. Ihania. Rakkaudella neulottuja. Ylpeydellä kannettavia neuleita.
Finlayson lausahdus "maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää" kolahti taas kerran. Mikä ettei rakkaudella neulotut villasukat!

Menneen syksyn aikana neuloa tikuttelin raitasukkien lisäksi useammat palmikkosukat. Kolmesti aloitin Paraphernaliat itselleni, mutta kummasti kääräisin joka kerta valmiit sukat pakettiin samankokoisen kintun omaavalle rouvalle.

Paraphernaliat

Lanka: 100 g tummanpunaista Regiaa (4ply)

Puikot: 2,25 mm

Nyt muuten tiedän, miltä Paraphernaliat näyttävät tummanpunaisina ja luonnonvalkoisina. Harmaitahan olin jo muutaman kerran neulonut. Ensi jouluksi haluan tuollaiset samanlaiset punaiset sukat, jotka siis matkasivat syksyllä poikain isotädille Helsinkiin kiitoksena majapaikasta.

Harmaat ja valkoiset lähtivät puolestaan postin kuljettamana ihanalle, pienelle Ahvenanmaan saarelle, jossa viimekin kesänä vietimme mieleenpainuvan lomaviikon ystäväperheen kanssa. Ja ehei, tuota sukkareseptiä en siis edelleenkään unohda. Parapheranlioita pukkaa minun puikoilta vielä useita!

Koko pitkän syksyn ajan haikailin itselleni räväkän värisiä raitasukkia puhkikuluneiden raitasukkieni tilalle. Itseraidoittuva sukkalanka, josta saisi pirteät, leveäraitaiset sukat, tuntuu olevan kiven alla. Heittäydyinkin sitten hillitymmälle linjalle ja ostin Regian harmaansävyistä Hand-dye Effect-lankaa. Perussukat valmistuivat, vaikka aloitus tuntuikin tahmealta. Säikeinen lanka ei meinannut aluksi totella puikkojani ja taival tuntui kovin pitkältä. Sukat ovat olleet kyllä käytössä, muttei lanka kuitenkaan täysiä pisteitä minulta saa. Toinen korkkaamaton lankakerä odottaa neulojaansa. Jospa neulon siitä jotain ihan muuta kuin sukat...

Lanka: vajaa kerä Regia Hand-dye Effect-lankaa

Puikot: 2,25mm

60 silmukkaa, koko 38-39

Kummityttömme joulupaketista kuoriutui toiveiden mukaiset villasukat vihreästä ja tummansinisestä Maijasta. Maija-lanka puolestaan tuntui mukavalta neulottavalta. Voisinpa kokeilla siitä itsellenikin sukkia.

Vilmurin sukat

Lanka: Gjestal Maija, kerä tummansinistä, kerä vihertävää

Puikot: 3mm

52 silmukkaa, koko 39

rok rok

Käsityökori pullistelee tumppuja ja villasukkia. En ole raaskinut luovuttaa neulomiani uusia huovutettuja tumppuja tenaville noihin vesikeleihin. Täytyy vielä odottaa. Ehkä ensi viikolla?!?

Eilen ennen kauppareissua nappasin kameran ja käskin pikkuisimman poseerata uusi, vinkeän vihreä pipo päässään. Isoveljen avustuksella poika pysyi hetken aloillaan. Saa nimittäin olla huisin nopea, jos poika puolestaan ehtii napata sählymailan käteensä. Nyt näitä pelimiehiä on siis viisi. Tai siis kuusi jos tuo isoinkin lasketaan mukaan. Toisinaan tunnen olevani kuin toiselta planeetalta...milloin puheenaiheena paitsiot tai lavan taivuttamiset, milloin jatkosarjat tai uudet mokenhanskat.

Totta puhuen, ihana kun innostuvat! Innostunhan minäkin. Langoista, sukanpingottimista, puikoista, uusista neuleohjeista, ihanista väreistä, kanssaneulojien loistavista ideoista.

Muistiin:

52 grammaa Rowanin Donegal Lambswoolia kaksinkertaisena
88 silmukkaa ja 3mm

Mutta siis se pikkuisimman pipo. Lankakoriin oli eksynyt ystävältä jo ajat sitten ihanata vihreätä tweed-lankaa. En vain vyyhtiä ihmetellessäni uskonut, että se on näin ihanaa meidän pesueen vaatteessa. Langan uutta elämää pohdin siis kuukausitolkulla, kunnes päivänä eräänä hoitaessani yhtä rokkoista muruani aloin tikuttella lankaa kaksinkertaisena pikkuisimman pipoksi. Ensimmäinen, liian pieni versio meni purkuun, mutta toinen istui pojan päähän mainiosti. Mallihan on se minulle tuttu ja mieluinen. Taas kerran muuten suunnittelin pipoon jotain vinkeää, persoonallista kuviota, mutta kummasti taivuin pelkistetyn version puolelle.

Uutta vesrokkoaaltoa odotellessa ehdinkin viimeistellä taas yhdet raitasukkaset ja miettiä uusia kujeita lankakorin langoille...

junnulle

Hip hei! Maa ei ole nielaissut minua eli täällä sitä ollaan muutaman kuukauden paussin jälkeen. Sitten viime kerran puikot ovat suihkineet kaikenlaista kivaa, mutta koko kevään, kesän ja syksyn olen odotellut intoa napsutella tänne muistiin neulejuttujani. Jospa nyt tästä pikkuruisesta nutusta muutama rivi...

Suku kasvoi iloksemme kolmisen viikkoa sitten potralla pojalla ja saman tien tartuin puikkoihin ja suihkin pienelle ihmeelle petroolin nutun. Päädyin vaihteeksi uuteen nuttuohjeeseen, jonka nappasin Ravelrysta. Perusperusneuletakki raglanhihoilla, alhaalta ylös. Nutun neulominen tuntui joutuisammalta kuin nappien metsästäminen ja ompeleminen. Nappilootasta ei millään herunut kuutta samanväristä nappia, joten oli suunnattava nappikauppaan.

Lille Ivanhoe

Lanka: Sandnes Garn Lanett

Puikoit: 3 mm

Loppuviikosta pieni muistaminen suuntasi postipojan matkassa Helsinkiin ja lämmittämään pientä Junnua. Jospa tuoreet vanhemmat eivät näillä saiteilla lähipäivinä surffaa ja paketin sisältö pysyy yllätyksenä.

Keväällä Mandarin Petit-langasta tikuttelemani seebranraitahuivi valmistui ja sain tartutettua Baktus-huuman kolleegaani. Hänen innoittamanaan tempaisin vielä toisen samanlaisen aavistuksen paksummasta langasta ihan todetakseni, että tykkään enemmän napakammasta ja tiiviimmästä huivista. Paksumpi raitahuivi on ollut ahkerassa käytössä, muttei kuitenkaan aivan yhtä ahkerassa kuin tämä Baktus, joka kuuluu äitini vakiovarustukseen. Se on nimittäin yksi urani käytetyimmistä neuleista!

unelmia

Viikonloput ja oma aika laittaa unelmoimaan.
Tänään olen viettänyt iltapäivähetkeä omassa kodissa ihan yksikseni.
Mitä nyt yksi tuhisee päiväuniaan pinnasängyssä
ja kaksi leikkii omiaan tuolla jossain taustalla.

Ehdin unelmoida

* uudesta neulottavasta.
Baktus on jo kohta valmis.

* matkasta Intiaan, jonne mieheni on luvannut minut joku päivä viedä.

* järjestyksestä arkipäivinäkin.
Arki vaan on niin täyteläisiä, että siivous hoituu kiireellä rutiinein.
Hyvästi silloin kotoilu.

* päivästä taiteilijana.
Vaatisi kyllä paaaaljon pidempää pinnaa.

* leppoisasta päivästä samanhenkisen ruotsinkielisen seurassa.
Hör av dig!

Ilahduin myös

* kevään merkeistä,
* lapsen tulevasta syntymäpäivästä ja
* pian esiin pilkistävästä uudesta kuukaudesta kalenterissa.

lomalla

Oi, kylläpä hiihtoloma onkin maistunut hyvältä! Muutama päivä ilman työarjen velvoitteita, päiväkotipäiviä ja läksynlukua. Tilalla pitkiä aamuja, roimasti ulkoilmaa, yökyläilyä ja lepposia ystävien tapaamisia. Oi!

On ollut riemullista saada viettää päivän paras aika omien kanssa. On kokkailtu, lätkitty korttia, katettu pöytä kauniisti ja herkuteltu, veivattu takapihan rinnettä ylös ja alas, selätetty mahatautipyörremyrsky, katseltu vanhoja valokuvia ja huokailtu kuorossa, kun sirpukka tapailee sanoja.

Lomalla olen päässyt livahtamaan omille kävelyilleni tuohon lähimetsään. Vetämään syvään henkeä, palaamaan ajatuksissani kaihoisiin kotiäitiaikoihin, vanhoihin muistoihin ja tunnelmiin. Kamera tietenkin reippailuseuranani.

Harmillisesti päivä pari sitten tajusin, että kamerarukka pitää kummaa helinä-ääntä. En sitten näköjään millään osaa pitää tarpeeksi hyvää huolta teknisistä laitteista. Lähipiiri tietää, kuinka minulla on tapana pestä ja pudotella kännyköitä. Kännykästäni en osaa olla kovinkaan huolissani, mutta kamerastani kyllä. Nyt en kyllä muista edes kolauttaneeni kameraa. Jotain kuitenkin on käynyt, sillä kapistus kuulostaa aivan helistimeltä. Kuvia se kyllä ottaa. Toistaiseksi. Joutuukohan tässä vielä ennen kesää kameraostoksille?!?

Loma on siis selvästi vapauttanut energiaa kotiasioihin, askarteluun ja kaikenlaiseen näpräykseenkin. Neulepuikot ovat saaneet lomalla kyytiä silloin tällöin. Yllä olevat siniharmaat sukkaset kakkoselle Austermann Stepistä valmistuivat jo kyllä ennen lomaa.

Jo joku tovi sitten aloitin mustavalkoisen Baktus-huivin neulomisen. Olin jo niin kyllästynyt lainaamaan äidin huivia. Hetken jo luulin, ettei huivi valmistu ikinä, mutta nyt olenkin jo loppusuoralla. Pian minulla on siis ihkaoma seebranraitahuivi!

tsahkal

Harmaat kirjoneulelapaseni valmistuivat kipakoiden pakkasten aikaan. Juu-u, niistä tuli minun ikiomat ja kerrassaan loistavat! Istuvat käteen oikein mallikkaasti ja ovat kauniin väriset. Olo on myönnettäköön pollea, sillä päihitin kirjoneulekammoni. Näitähän voisi neuloa kirkkaammissakin väreissä. 

Tsahkal
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 2,5 mm

Leppeä talvisää hemmotteli meitä viikonloppuna. Kroppa ja mieli huusi jo kovasti raitista ilmaa ja liikettä. Viikonloppu meni ulkoillen ja tietysti huushollaten. Viikolla kun molemmat jutut jäävät minimiin. Uraputkessa kun ollaan. Eipä muuten arvattu, mikä ilo takapihan rinteestä meille onkaan muuttaessamme nykyiseen kotiimme.

Harju on osoittautunut varsinaiseksi minilaskettelurinteeksi. Koululaiset painavat mäkeä suksin ja laudoin. Pienimmät pulkalla ja stiigalla. Takapihalla on tekemisen meininki. Hyppyreitä ja reilejä on pakerrettu kovalla innolla ja meno on myönnettäköön mahtavaa!

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

snö

Kylläpä sitä piisaa. Lunta siis.

Lumen ohella lankaakin taas piisaa. Reilun puolen vuoden ajan tein tietoisia väistöliikkeitä herkullisten lankavyyhtien ohi. Siihen ei liittynyt sen syvällisempää syytä. Ihan paussi vaan. Nyt lankakori on vähitellen täyttynyt ihanista langoista, joita neulon, kun siltä tuntuu. Innostusta tuntuu taas olevan ilmassa.

Puolivuotinen karkkipaussikin päättyi perheessämme samaan syssyyn. Ja se tauoton sairastelu. Mieheni ja minä olemme makean perään ja mietimmekin jo iloksemme, että noilla kahdella on oltava joku yhteys. Siis karkkipaussilla ja sairastelulla. Liian vähän makeaa sairastuttaa... taisi olla vain villi ajatuksemme?!?

Vähän arkisemmista langoista neuloin pari viikkoa sitten isälleni akuuttiin tarpeeseen pitkät raitasukat. Isäni antoi minulle täysin vapaat kädet sukkien suhteen, ja minä tyttö päädyin minullekin mieluisiin harmaisiin, marimekkohenkisiin raitasukkiin. Peruskamaa, mutta niin käytännölliset. Pitkät sukat on mukava vetäistä huopikkaiden alle ja painella vaikka lumitöihin.

Isi hoi! Valmiina siis ovat!

Harmaa taitaa olla kestosuosikki neulomuksissani. Nyt puikoilla on sukkien sävyiset kirjoneulelapaset. Nappasin ohjeen Ullasta. Ajattelin lapasia alun perin itselleni, mutta kaksi isointa koulupoikaa kumpikin ovat vaivihkaa käyneet sovittamassa ensimmäistä valmistunutta lapasta ja kyselleet lapasten uutta omistajaa. Eikä vain kerran. Voi hyvinkin olla, että lapastehdas käynnistyy... 

Leppoisaa loppuviikkoa!