snö

Kylläpä sitä piisaa. Lunta siis.

Lumen ohella lankaakin taas piisaa. Reilun puolen vuoden ajan tein tietoisia väistöliikkeitä herkullisten lankavyyhtien ohi. Siihen ei liittynyt sen syvällisempää syytä. Ihan paussi vaan. Nyt lankakori on vähitellen täyttynyt ihanista langoista, joita neulon, kun siltä tuntuu. Innostusta tuntuu taas olevan ilmassa.

Puolivuotinen karkkipaussikin päättyi perheessämme samaan syssyyn. Ja se tauoton sairastelu. Mieheni ja minä olemme makean perään ja mietimmekin jo iloksemme, että noilla kahdella on oltava joku yhteys. Siis karkkipaussilla ja sairastelulla. Liian vähän makeaa sairastuttaa... taisi olla vain villi ajatuksemme?!?

Vähän arkisemmista langoista neuloin pari viikkoa sitten isälleni akuuttiin tarpeeseen pitkät raitasukat. Isäni antoi minulle täysin vapaat kädet sukkien suhteen, ja minä tyttö päädyin minullekin mieluisiin harmaisiin, marimekkohenkisiin raitasukkiin. Peruskamaa, mutta niin käytännölliset. Pitkät sukat on mukava vetäistä huopikkaiden alle ja painella vaikka lumitöihin.

Isi hoi! Valmiina siis ovat!

Harmaa taitaa olla kestosuosikki neulomuksissani. Nyt puikoilla on sukkien sävyiset kirjoneulelapaset. Nappasin ohjeen Ullasta. Ajattelin lapasia alun perin itselleni, mutta kaksi isointa koulupoikaa kumpikin ovat vaivihkaa käyneet sovittamassa ensimmäistä valmistunutta lapasta ja kyselleet lapasten uutta omistajaa. Eikä vain kerran. Voi hyvinkin olla, että lapastehdas käynnistyy... 

Leppoisaa loppuviikkoa!