Oi, kylläpä hiihtoloma onkin maistunut
hyvältä! Muutama päivä ilman työarjen velvoitteita, päiväkotipäiviä ja
läksynlukua. Tilalla pitkiä aamuja, roimasti ulkoilmaa, yökyläilyä ja
lepposia ystävien tapaamisia. Oi!
On ollut riemullista saada viettää päivän
paras aika omien kanssa. On kokkailtu, lätkitty korttia, katettu pöytä
kauniisti ja herkuteltu, veivattu takapihan rinnettä ylös ja alas,
selätetty mahatautipyörremyrsky, katseltu vanhoja valokuvia ja huokailtu
kuorossa, kun sirpukka tapailee sanoja.
Lomalla olen päässyt livahtamaan omille
kävelyilleni tuohon lähimetsään. Vetämään syvään henkeä, palaamaan
ajatuksissani kaihoisiin kotiäitiaikoihin, vanhoihin muistoihin ja
tunnelmiin. Kamera tietenkin reippailuseuranani.
Harmillisesti päivä pari sitten tajusin,
että kamerarukka pitää kummaa helinä-ääntä. En sitten näköjään millään
osaa pitää tarpeeksi hyvää huolta teknisistä laitteista. Lähipiiri
tietää, kuinka minulla on tapana pestä ja pudotella kännyköitä.
Kännykästäni en osaa olla kovinkaan huolissani, mutta kamerastani kyllä.
Nyt en kyllä muista edes kolauttaneeni kameraa. Jotain kuitenkin on
käynyt, sillä kapistus kuulostaa aivan helistimeltä. Kuvia se kyllä
ottaa. Toistaiseksi. Joutuukohan tässä vielä ennen kesää
kameraostoksille?!?
Loma on siis selvästi vapauttanut
energiaa kotiasioihin, askarteluun ja kaikenlaiseen näpräykseenkin.
Neulepuikot ovat saaneet lomalla kyytiä silloin tällöin. Yllä olevat
siniharmaat sukkaset kakkoselle Austermann Stepistä valmistuivat jo
kyllä ennen lomaa.
Jo joku tovi sitten aloitin mustavalkoisen Baktus-huivin neulomisen. Olin jo niin kyllästynyt lainaamaan äidin huivia.
Hetken jo luulin, ettei huivi valmistu ikinä, mutta nyt olenkin jo
loppusuoralla. Pian minulla on siis ihkaoma seebranraitahuivi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti