elokuvia

Karkasin koneelle kurkkimaan elokuisia voimauttavia valokuviani.

Tuvassa vallitsee rauha. Pienimmät veljekset tuhisevat päiväunillaan vieri vieressä. Eskarikin, sillä kova yskä yllätti. Pidän peukkuja, että köhä on nopeasti ohimenevää. 

Elokuu on soljunut nopeasti. Ehdin tuskin tajuta, että elokuuussa on ehditty lomailla, lähettää tenavat kouluhin ja kerhoihin, totutella taas kotiäititouhuihin, käydä tepsuttelemassa isotädin vanhoilla kengillä, kirmata erikokoisten pallojen perässä, visiteerata mummilassa useampaankin otteeseen sekä ihastella luonnon kypsymistä.

Puikot suihkivat ajan antaessa myötä. Työn alla on taas kerran monta neuletta ja mielessä monta ihanaa ideaa. Ehdinköhän saada kaiken valmiiksi ennen syksyä ja uusia tuulia? Nähtäväksi jää...

kuuleeko Savonranta? Postilähetys tulossa!

Kummipojan postilaatikkoon kolahtaa lähipäivinä pieni ja pehmoinen syystervehdys. Sain nimittäin aikaiseksi raidalliset villasukat syksyn kumpparikeleihin. Lankaa en lähtenyt noutamaan kaupasta, vaan pienen pieniä keräsiä yhdistellen lankaa riitti tomeran pojan sukkiin.

Miikan raitasukat
Lanka: harmaa Sisu, ruskea Regia ja petroli Online, yhteensä 53g
Puikot: 2,25 mm
Koko: 30-32, 56s

Jämälankasukkia neuloessa tulee väkisinkin mieleen muistot aikaisemmista töistä tai langanostoreissuista. Petrolin värisen langan ostin vuosi sitten Taikasormet-messuilta. Samaista lankaa olen saanut ujutettua muihinkin raitasukkiin. Ruskeata Regiaa toin reilu vuosi sitten Bremenin Kaufhofista. Siltä reissulta, jolla ruoka ei maistunut, mutta muuten oli mukavaa. Harmaasta Sisusta ehdin jo vuosi sitten aloittaa miehelle villasukkia. Sukat päätyivät purkuun, kun niistä tuli liian holjat, eikä suvusta löytynyt isokenkäisempääkään. Mies kun kulkee siroissa nelikutosissa. Isot niistä siis olisi tullut. 

Kumpparikeli idässä tänään.

Saappaat jalkaan ja hakemaan kuopusta kerhosta...

voimaa

Aika on tuntunut muuttuneen hetkessä. Tunsin nimittäin jo aavistuksen syksyä auringonpaisteessa tänään. Aamu ei ollut enää kesäisen lämmin, silmäni harhailivat punastuviin pihlajanmarjoihin ja syyskesän kukkiin. Ajatuksissa jo tenavien syysjutut, koulut ja kerhot. Yhtäkkiä huomasin jääneeni kaksin kuopuksen kanssa. Hemmamammana taas.

Isä ja poika kallioilla.

Ajoittain on pakko karata koneelle katselemaan lomakuvia. Niillä jaksan varmasti pitkän syksyn ja talven. Niistä saan takulla voimaa. Minä, henkeen ja vereen syysihminen, huomaan nauttineeni pitkään nukutuista aamuista, vinutteluista ja venyttelyistä sängyssä, lomasta ja veden loiskeesta. Kesästä.

Huokaus.

Olimme juuri ennen uutta rytmitystä kuopusta lukuunottamatta reissussa saaristossa. Pikkuisimman nauttiessa kummiensa täyshoidosta lomailimme viikon ajan ystäväperheemme seurassa pikkuruisella, kauniilla Lapon saarella. Joka päivä huokailin ja mietin, millaista elämä olisi, jos naapurina olisikin meri. Taivas tarjosi parastaan ja saimmekin nauttia varsinaisista hellepäivistä koko viikon.

Kalaonnea.

Lapset nauttivat vedestä, onkimisesta, kallioista, haaveilusta, mustasta leivästä ja pannarista. Saaristokoira Marski ilahdutti. Lossit, färjat, kalliot ja punaiset asfalttitiet tulivat tutuiksi.

Haaveilua.

Me vanhemmatkin osasimme ottaa irti lomasta sen tärkeimmän. Unohdimme ajankulun, uskaltauduimme mekin mereen ja ihastelimme saaristolaiselämää.

Lapon upeat talakset.

Lankaa olin varannut reissun päälle riittävästi mukaan ja nautinkin tikuttelusta automatkoilla ja rannalla laiturin nokassa. Kapsäkeissäni toin tuliaisina Ahvenanmaan luomulampaiden villalankoja, joista olen suunnitellut neulovani tumppuja syksyn viimoihin. Noita luomulampaita suunnistimme tervehtimään ihan tilalle asti. Somia olivat.

Ulfsbyn luomulammas.

Nyt työn alla on miljoona neuletyötä. Kummallinen tilanne minulle. Jo pidempään valmiina ollut alpakkainen on odottanut esittelyään. Kuvatkin ovat olleet koneella jo arvatenkin kuukauden verran.

Shaalikaulusjakku
Ohje: Moda 5/2008
Lanka: Sandnes Garn Alpakka, 500g
Puikot: 3,5mm ja 4mm

Aloitin neuletakin neulomisen keväällä muutaman tuumailun jälkeen. Ostamastani langasta ei syntynytkään poolokauluksellista paitaa, sillä ihoni ei olisi varmaankaan kestänyt sitä kutitusta. Silmiini osuikin sitten juuri tälle alpakkalangalle suunniteltu shaalikaulusjakku, joka viehätti yksinkertaisuudellaan.

Pari muutosta tein ohjeeseen: vyön sijaan tein napinlävet ja kiinnitin napit sekä neuloin pituutta helmaan pari kolme senttiä lisää. Lopputulos oli mieluinen. Tervetuloa syys ja talvi!

Ennen kaikkea neuleen passeli koko ja suklainen väri ihastuttaa minua. Napit löytyivät yllätttävän jouhevasti paikallisesta lankakaupasta. Muutaman piston taidan joutua ompelemaan napinläpiin, jotta napit pysyvät varmemmin kiinni. Nähtäväksi jää, millainen neuletakki on parin kuukauden päästä normaaliolosuhteissa, kun kapenen taas. Ihana tosin, että nytkin on joku neule, johon mahdun.

Adjö. Lappo! Tavataankohan vuoden päästä taas?!?

hemmottelua

Kesä kipittää jo kovaa vauhtia kohti elokuuta, mutta meikätyttö alkaa vasta nauttia kesästä. Säät ovat olleet minulle mitä mieluisimmat; aurinko ei polta, mutta sopiva lämpö hellii. Sandaalit ja kepeämmät kesävaatteet, mansikan ja mustikan jemmaamista pakkaseen, heinäsirkan siritystä, ötököiden ihastelua... Nytkö vasta herään tähän kesään?!?

Ehkäpä, sillä sain heitettyä talviturkkini vasta (jo?) tänään mukavalla mustikkaretkellämme, ja pienen lammen vesi tuntui niin lämpöiseltä ja virkistävältä, että suunnittelen jo uutta uintireissuani. Lähimmät tietävät, millainen vilukissa olen, joten vesi oli tosiaankin tänään kuin kermaa...

Pääsin viikonloppuna hemmottelemaan pientä kesävirerastamme, poikain pikkuserkkua. Pojat olivat päät pyörryksissä tyttöserkustaan ja leikittivät innolla pikku-Lauraa. Ojensin tyttöselle etukäteissynttärilahjan. Uusi liivimekko päällään hän pyörähteli takapihan nurmella serkkupoikien perässä. 

Samanlaisen mekon neuloin samaiselle tytölle vuosi sitten. Silloin yksivärisenä. Nyt innostuin taas vajuttamaan puuvillalankalaatikkoani ja sain aikaiseksi raidallisen mekon. Mieluinen taisi olla.

Trio-mekko

Koko: 2v.

Lanka: Tennessee, 224 g

Puikot: 3 mm

Lauran äiti tilaili syksyksi tytölle pipoa. Kaivelin lahjalootaani ja ensi hätään, viileämmille keleille, löytyi Lauralle jotain. Neuloin nimittäin kesäkuussa kolme kukkamyssyä, kun langanvajutusvimma oli pahimmillaan.

Top Down Bonnet

Koko: 1x vastasyntynyt ja 2x lapsi

Lanka: Novita Luxus Cloud

Puikot: 3,5 mm (?)

Uskottava se kai on, että tuo pieninkin myssy mahtuu jonkun päähän. Lauralle eli pian kaksivuotiaalle sujahti päähän myssy kooltaan "lapsi".

Nyt neuletyöni junnaavat totaalisesti paikoillaan. Monta työtä on aluillaan, mutta kaikki arveluttavat. Pari neuleenalkua pitäisi purkaa ja mallitilkkuja jaksaa vääntää. Kesälomatouhut vaan tuntuvat täyttävän nyt ajatukseni. Huomenna onki olalle ja kalaan!

imelää

Eilen minulla oli puuhapäivä. Sain nimittäin valmiiksi kolme neuletyötä. Kaikki tosin olivat viittä vaille valmiina odottamassa viimeistelyjään. Yksi kaipasi kaulusta, yksi nappeja ja saumojen ompelua ja yksi sitä sun tätä. Illalla oli tomera olo, kun ihastelin neulepinoa pöydällä ja puottelin jo menemään uutta neuletta puikoilla.

Viime päivinä on ollut selvästikin tyttöjen värisiä juttuja työstettävänä. Serkun tytölle on valmistunut jotain tyttömäistä, mutta puikoilla on ollut myös hetken mielijohteesta marketista tarttunutta vaaleanpunaista bambulankaa. Mielessäni oli kummitellut vauvan ohut neulepaitaohje ja marketin hyllyltä poimin kolme kerää bambua halvennuksesta. Aiemmin Novitan punasävyinen Bambu-lanka oli mieluisempaa, kaunista roosaa. Nyt tänä kesänä se oli jotenkin imelää, mutta pakko oli vain saada neulepaita työn alle.

Lapsen nallepusero *

Ohje: Moda 1/2009

Lanka: vaaleanpunainen Novitan Bambu, 120 g

Koko: 3-6 kk, 56/68 cm

Puikot: 3 mm

* Alkuperäisessä ohjeessa nappina oli nallenappi, mistä kaiketi puserolle nimi.

Neulepaita odotti kokoamista ja neljän kerroksen ainaoikein-kaulusta pari viikkoa. Eilen oli siis se tomera päiväni ja nyt pusero on jo päässyt kuvattavaksi. Hip hei!

Bambu-lanka tuntui riittoisalta ja jäipä kolmannesta kerästä lankaa ylikin. Tänään helteisen päivän hupina olen neulonut puseron kaveriksi siksak-myssyn, jotta loppukerä ei jäisi pyörimään nurkkiini. Muistan neuloneeni pari vuotta sitten kahdelle vastasyntyneelle bambuiset siksakmyssyt ja vauvojen äidit kehuivat myssyjä maasta taivaaseen. Toinen myssyistä ehti historiansa aikana kauppareissulla kadotakin ja se oli lähes etsintäkuulutettu, niin rakas se oli. Toinen puolestaan palveli käyttäjäänsä melkein kokonaisen talven. Niin hyvin lanka jousti ja venyi. Tälläkin kertaa neuloin myssyn aivan Wool-vyötteen ohjeen mukaan 3mm puikoilla. Siksakmyssyistä on ollut hiljattain tällä sivuilla useampikin otos. Nyt en kiusaa teitä sellaisella.

Juhannuksen aikana äidilläni ja minulla oli kotikotona varsinainen lippunauha-maraton. Ompelimme useamman lippunauhan tyttö- ja poikaväreissä. Täytyy tosin kertoa väärinymmärrysten estämiseksi, että äitini oli se, joka ompeli. Minä puolestani toimin milloin ´kääntäjänä´, milloin nuppineulojen poimijana. Koin olevani tärkeä, uskottehan!?! En malta olla laittamatta kuvaa tyttömäisestä lippunauhasta, kun kerran näin imeläksi heittäydyin. Pari punasävyistä nauhaa on jo löytänyt hyvän kodin ystäväperheiden leikkimökistä tai huvimajasta. Aidosti ilahtuneiden äitien ja tyttösten kiitokset ilahduttivat kovasti.

oiva ilo

Mummi saapui kesäreissultaan ja toi pienessä paperipussukassa mieluisia tuliaisia. Pääkaupunkiin asti oli siis jonkun lähdettävä metsästämään kauniita puukirjaimia villan kylkeen. Pojat innostuivat serkkutyttöjen kanssa miettimään kirjaimista, mitä äiti olikaan suunnitellut villan nimeksi. Kylläpä kirjaimista saikin monta ehdotusta:

 

Kauniita nimiä nuokin, muttei mikään noista osunut kohdilleen. Olin jo vuosia sitten suunnitellut tyttövauvallemme nimeä Viola, muttei sitä ole koskaan päässyt käyttämään. Päätinkin, että olkoon leikkimökki sitten tuo Viola.

Kova kuhina on Violan ympärillä ollut. Viime viikolla pääsimme juhlistamaan samoilla kakuilla ja herkuilla niin luonamme vierailevan kummitytön synttäreitä kuin Violan nimiäisiä. Kuopus on muuten hyvin tarkka, ettei Violaan lompsita ulkokengillä. Kuisti onkin usein täynnä krokseja ja lenkkareita. Suloisessa epäjärjestyksessä. 

Sadepäivät ovat selvästikin aiheuttaneet saamattomuutta. En millään ole saanut aikaiseksi kuvata valmistunutta huivia, enkä pieniä myssyjäkään. Syksyinen oma neuletakkikin alkaa olla loppusuoralla. Josko niistä lähipäivinä lisää...

Jotain on kuitenkin kameralle tallentunut. Edellisten lämpimien päivien aikana muistan neuloneeni kylmenevän sään kanssa kilpaa jämälankavillasukkia. Tarpeeseen valmistuivat, sillä säät ovat olleet kovin koleat viime päivinä. Esikoiselle ei sää ole ongelma, ja lukuhetki riippukeinussa onnistuu vilakammallakin säällä. Uudet sukat jalassa.

Jämälankasukat

Ohje: perussukat, 64s
Lanka: harmaata Sisua, harmaata ja ruskeaa Regia Tweedia, ruskeaa Regiaa ja petrolia Onlinen sukkalankaa, 71g
Koko: 38-39
Puikot: 2,25 mm
Mieluisat!

Omat viimeiset violani pelastin vielä iloksemme maljakkoon.

väriä

Koleana kesäpäivänä aamutuimaan, muun väen vielä koisiessa on mukavasti aikaa selailla vanhoja kuvia ja muistella. Silmiini osui pari otosta puuvillaisesta neulemekosta, josta en ole muistanutkaan hihkaista. Olen tosin kovin ihmeissäni ja epäilevä mekon suhteen.

Mekko sai alkunsa pääsiäisen aikoihin, kun langanvajutusbuumini oli valtaisimmillaan. Tuolloin puuvillalankakori oli hilautunut olohuoneen lattialle ja pistelin menemään kirkkaita värejä. Päävärinä luunvalkoista, ärtsyinä raitaväreinä oranssia, vihreätä ja keltaista. Pääsiäisenä värit tuntuivat oivilta, nyt silmä yrittää tottua kokonaisuuteen. Mutta sainpahan räikeät värit kulumaan!

Iloinen raitamekko
Ohje: Tytön unikkomekko
Lanka: luunvalkoinen, vihreä ja keltainen Tennessee sekä joku oranssi puuvillalanka, yht. 164g
Koko: n. 80 cm
Puikot: 3mm tahi 3,5 mm

Kohdetta mekolle ei edelleenkään ole. Saa nähdä, jääkö koko mekko laatikkoon lojumaan. Rohkeneekohan kukaan käyttää tyttärellään moista? Katsellaan. Toisaalta tänä päivänä pukeutua voi melkein miten vain. Kulkea vaikka vain yksi sukka jalassa, hih! Nyt mekko hengarissa roikkuen on toiminut pirteänä väriläikkänä työhuoneessamme. Kyllähän siitä iloiselle mielelle tulee.