oiva ilo

Mummi saapui kesäreissultaan ja toi pienessä paperipussukassa mieluisia tuliaisia. Pääkaupunkiin asti oli siis jonkun lähdettävä metsästämään kauniita puukirjaimia villan kylkeen. Pojat innostuivat serkkutyttöjen kanssa miettimään kirjaimista, mitä äiti olikaan suunnitellut villan nimeksi. Kylläpä kirjaimista saikin monta ehdotusta:

 

Kauniita nimiä nuokin, muttei mikään noista osunut kohdilleen. Olin jo vuosia sitten suunnitellut tyttövauvallemme nimeä Viola, muttei sitä ole koskaan päässyt käyttämään. Päätinkin, että olkoon leikkimökki sitten tuo Viola.

Kova kuhina on Violan ympärillä ollut. Viime viikolla pääsimme juhlistamaan samoilla kakuilla ja herkuilla niin luonamme vierailevan kummitytön synttäreitä kuin Violan nimiäisiä. Kuopus on muuten hyvin tarkka, ettei Violaan lompsita ulkokengillä. Kuisti onkin usein täynnä krokseja ja lenkkareita. Suloisessa epäjärjestyksessä. 

Sadepäivät ovat selvästikin aiheuttaneet saamattomuutta. En millään ole saanut aikaiseksi kuvata valmistunutta huivia, enkä pieniä myssyjäkään. Syksyinen oma neuletakkikin alkaa olla loppusuoralla. Josko niistä lähipäivinä lisää...

Jotain on kuitenkin kameralle tallentunut. Edellisten lämpimien päivien aikana muistan neuloneeni kylmenevän sään kanssa kilpaa jämälankavillasukkia. Tarpeeseen valmistuivat, sillä säät ovat olleet kovin koleat viime päivinä. Esikoiselle ei sää ole ongelma, ja lukuhetki riippukeinussa onnistuu vilakammallakin säällä. Uudet sukat jalassa.

Jämälankasukat

Ohje: perussukat, 64s
Lanka: harmaata Sisua, harmaata ja ruskeaa Regia Tweedia, ruskeaa Regiaa ja petrolia Onlinen sukkalankaa, 71g
Koko: 38-39
Puikot: 2,25 mm
Mieluisat!

Omat viimeiset violani pelastin vielä iloksemme maljakkoon.