loppusuora

Upea talvisää on taas hemmotellut meitä itäsuomalaisia. Aurinko paistaa taivaan täydeltä ja nenänpäätä nipistelee pikkupakkanen.

 

 Posket punaisina kirmasin iltapäivällä läheisellä lammashaalla pelaamassa nelosen kanssa umpihangessa lumipalloa. Mitä lie se laji nyt onkaan?!? Taisi olla jääkiekon ja jalkapallon sekoitusta, kun mukana oli niin Aleksandr Ovetskin kuin Sami Hyypiä. Tietäisittepä muuten ketä urheilumaailman kuuluisuuksia meillä päivittäin vieraileekaan! Nappisilmät suurina komivuotiaamme puhuu heistä kuin parhaista kavereistaan. Oi tuota tomeraa urheilijanalkua, joka imee kaikki urheilujutut isoveljiltään...ja sitä suloisesti tärähtävää ärrää...miten ihmeessä kaikilla jäkismokeilla onkaan ärrä omassa nimessään...Rämö, Tarkki, Kiprusoff, Bäckström...

 

Neuletyöt tuntuvat edistyvän hitaanlaisesti. Arki täyttyy vaipanvaihdosta, uusista makuelämyksistä, lumitöistä ja pitkistä kävelylenkeistä. Kotona ollessani huomaan taas katselevani kotiamme uusin silmin ja nurkat tuntuvat kaipaavan ehostusta.

Muut jutut vievät nyt enemmän ajatuksiani, eikä minulla siis ole valmista neuletta esiteltävänä. Kunhan vain hihkun, että äidin tilaama baktus-huivi on loppusuoralla. Siitä taitaa tulla isompi, mitä suunnittelin, mutta ison huivin toivomus heitettiinkin ilmaan. Puuvillahuivia neuloessani alan jo itsekin unelmoimaan samanlaisesta. Jospa omaani rohkenisin kokeilla kirkkaampaa väritystä?!

harmaata ja mustaa

Nelonen lähti reppuineen kerhoilemaan ja vauva uinahti ensimmäisille päiväunilleen, joten hyödynnän hiljaisen hetken valokuvien selaamiseen. Niitä kuvia on - ja paljon!

Arjen tiimellyksessä lataan kuvat pikaisesti koneelle, enkä edes aina ehdi poistamaan huonoja otoksia. Kunpa jaksaisi varata heti aikaa kuvien läpikäymiseen, rajaamiseen ja mahdolliseen muokkaamiseen. Kunpa. Toisinaan kyllä iskee hurja järjestelyvimma, ja kuvat muokkaantuvat ja järjestyvät kauniisti kansioihin. Mutta se vimma vaatii omaa aikaa.

Monesti mietin, mikä onkaan se varmin tapa säilöä kuvat. Nyt niitä on ripoteltu tänne tiedon valtaväylälle, tietokoneelle, ulkoiselle kovalevylle, paperimuotoon itselle ja sukulaisille sekä arjen iloksi seinille. Silti mietin, ovatko ne varmasti tallessa ja onko niitä tarpeeksi. Jonkinsortin kuvahöperö selvästikin olen.

Valokuvat ovat minulle selvästikin yksi keino jäsentää maailmaa ja arkeani. Toivottavasti kuvani ovat pojillenikin ilo aikuisena. Olen muuten tehnyt itselleni pakosuunnitelman mahdollisen tulipalon varalle: ensin lapset, sitten tietokone valokuvineen ja ulos. Todellisuus taitaisi olla toinen. 

Vaikka kuvia tuntuu pursuavan sieltä täältä, ei uusimmista valmistuneista neuleista ole kuitenkaan kuin nopeita pikaotoksia. Ystävänpäivänä ojensin muistamisena harmaat villasukat rakkaalle ystävälleni Ullalle. Mallihan on minulla jo melkein luissa ja ytimissä, ja tälläkin sivustolla useampaan otteeseen esitelty. Edelleen uskon, ettei viimeisimmiksi palmikkosukiksi jää...

Ohje: Paraphernalia
Lanka: harmaa Regia 4ply, 2 kerää
Puikot: 2,25mm

Uusi pehmeä, musta matomyssy lämmittää omaa päätä.

Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: musta Gedifra Merino De Luxe, 2 kerää
Puikot: 3,5mm

Novitan harmaa alpakkalanka muuntui vuodenvaihteen jälkeen itselleni ainaoikein-huiviksi. Siihen on myös ihana kietoutua sohvannurkassa iltaisin.

Aina oikein vain III
Lanka: Novita Luxus Alpaca, 5 kerää
Puikot: 4,5mm

Ja samalla reseptillä taas kerran huivi omalle rakkaalle äidilleni. Grattis mamma!

Aina oikein vain IV
Lanka: Evilla-vironvilla (noki), 1 vyyhti
Puikot: 3,5mm

Harmaata ja mustaa...ai, mikä on lempivärini?

joko vihertää?

Akuutti nutuntarve on ohi!

Pikkuisimpamme sai itseneulotun raglantakin pehmoisesta merinovillasta.

Ohje: Garter yoke baby cardi (ravelry)

Lanka: Drops merinovilla, 3 kerää
Puikot 3,5mm
Koko: siro sirpukka, noin 4kk

Ohjeen olin bongannut jo ajat sitten ravelrysta ja nyt pääsin toteuttamaan suunnitelmaani, kun ohje ja soman vihertävä lanka kohtasivat toisensa. Jännäsin saavani pehmeän langan nöyhtäiseksi jo neuloessani, mutta kummasti lanka kesti parin kolmen päivän neulomisen. 

Takkikin on kestänyt huisin kovaa kulutusta.Se on ollut päällä lähes yöt ja päivät, kun niin hyvä tuli neulottua. Juuri sopivan kokoinen ja suloisen pehmeä. Taasen kerran sain todeta, että tiukkis olen. Ohjeen kokomerkintä oli nimittäin 6-12kk, muttei tullut ylisuurta kolttua. Ja kun hännänhuippumme on vielä sellainen siro sirpukka, kuten neuvolalääkäri päivä pari sitten tokaisi. Sopivaa lähdettiin neulomaan, sopiva saatiin aikaiseksi. Hyvä niin!

Sirpukka tykkää nutusta, mutta myös Kunto-pojasta. Aina meille yksi poika mahtuu ja joukkomme on täydentynytkin Kunto Uimarilla, Unisef-nukella, jonka Sirpukka sai vauvamuistamisena ystäväperheeltämme. Punatukkaisen Kunton repussa oli mukana pikkuruiset uimalasit, pyyhe ja kahdet uikkarit. Eihän sellaisesta lahjasta voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle!    

seebranraitaa

Jo reilu vuosi sitten neuleblogimaailman valtasi varsinainen Baktus-villitys. Blogit täyttyivät toinen toistaan ihanammilla ja pehmoisemmilla huiveilla. Minä maijamyöhäinen ehdin vasta nyt kokeilla tuota suosittua ohjetta.

Joulun alla kotiini rantautui kerän verran Hjertegarnin silkkialpakkaa. Tarkoituksenani oli tikuttaa siitä musta myssy. Mutta auts, kuinka lanka pistikin otsani kihelmöimään. Purkuun siis meni. Aikani pyöriteltyäni kerää hyppysissäni tajusin, että haluan itselleni seebranraitaa. Raitavillitys kun tuntuu valtaavan huushollimme ja ajoittain vaatekaappinikin. 

Kerä mustaa silkkialpakkaa ja pikkukerä luonnonvalkoista aloevera-Nallea muuntui kuin hetkessä raitahuiviksi. Ei tosin suoraan kaulalla pidettäväksi, mutta voihan sen kietaista vaikka takinkauluksen päälle lähtiessä uhmaamaan pakkasukkoa. 

seebranraitaa
Lanka: kerä mustaa Hjertegarn Alpaca Silkiä ja pikkukerä Novita Nalle aloeveraa
Puikot: 3,5mm

Kylmä on. Oikea talvi!

toffeesukat

Toffeesukkaset valmistuivat jo aikapäivää sitten. Piti ihan kurkistaa sivuiltani, joko olin esitellyt sukat. En muistanut millään. Selvästikin sitä luulee tekevänsä asioita, vaikkei tosiasiassa teekään. Sama pätee toisinaan huushollaukseen. Luulin taas aamulla järjestelleeni huushollin siistiin kuntoon, mutta ympärilleni katsoessani en ole enää siitä varma. Kolmivuotias pyörremyrsky on tainnut pyyhkäistä tästä ohi. Ehkä jollain reilu kolmikymppiselläkin on osansa asiassa. Työhuoneen lattia ja olohuoneen pöydät ovat nimittäin lehtileikkeiden peitossa. Innostuin näet pakkaspäivän ratoksi leikkelemään inspiroivia kuvia vuosia marinoituneista naisen- ja sisustuslehdistä. Ihanat ideat, suuret suunnitelmat ja uudet unelmat kansien väliin...

Mutta siis ne sukkaset...
Neulomisnautinto oli huipussaan, kun pitkästä aikaa pääsin tikuttelemaan sukkia, joita aina tarvitaan. Primavera-sukkien ohjetta olin tainnut tavata jo vuosi sitten, mutta vasta nyt ohje nappasi kunnolla. Sukista tuli oikein mukavat, mallineule sopivan pelkistetty ja langasta tulee hyvälle mielelle. Olihan lanka ihan just minua varten värjätty. Kiitos vielä .k!

Primavera-sukat
Lanka: Zitron Trekking, 75g
Puikot: 2,25mm

Uudet sukkaset ovat taas puikoilla ja hyvällä mallilla. Ulkoa opitulla reseptillä. Tiedättehän sen?!? Eikä edes tylsistytä, vaikka ovat jo ties monennet tällä ohjeella. Rakas ystävä saa takuuvarmasti hyvät sukat!

textured

Rakkaan tätini joulupaketista paljastui tänä vuonna omatekemä huivi. Aloitin tuon kolmiohuivin väkerryksen jo alkusyksystä, ja huivi eteni hitaasti mutta varmasti. Halusin vaihtelua hyperpelkistettyyn ainaoikeinhuviin ja aikani muita yksinkertaisten huivien reseptejä selatessani päädyin textured shawl-huiviin.

Textured shawl (Ravelry)

Lanka: Ulfsbyn luomulampaan villa

Puikot: 5mm

Kesällä matkatessamme Ahvenanmaalla poikkesimme Ulfsbyn tilalla, josta ostin kasan luomulampaan villaa. Yksivärisestä villalangasta yritin neuloa aluksi lapasia, mutta lanka vaikutti kovin joustamattomalta lapasen varteen, ja päätinkin käyttää lankaa huiviprojektiin. Huivi neuloutui aikaisempia huiveja vaivattomammin, sillä lanka oli paksumpaa ja mallineuleessa vaihtelua. Itse pidin lopputuloksesta paljon. Mukava on ollut kuulla, että tätikin tykkäsi ja on käyttänyt huivia joulun pyhien pakkasilla. Äitini toimi taasen mallina kuvatessani huivia jouluaattona juuri ennen huivin käärimistä pakettiin.

Joulun alla pidin useammankin päivän neulepaussia. Aika ajoin ei vain huvita (eikä ehdi) neuloa. Tällä kertaa en kuitenkaan pakannut puikkojani ja lankanyssäköitäni kassiin ja kiikuttanut niitä lähimmän neulojan kotiin (näin tein nelisen vuotta sitten, kun sain päähäni lopettaa neulomisharrastukseni...voi minua!). Neuleinnostus palasi taas, kun joulupaketista paljastui melkein sitä lankaa, jonka huumassa monet sukantikuttelijat tuntuvat olevan.

Kiitos .K!

Pari päivää ihastelin lankaa vyyhtinä, mutta sitten piti päästä jo kokeilemaan, miltä lanka näyttää Primavera-sukan muodossa. Ensimmäinen sukka valmis, toinen sukka hyvällä alulla. Lanka vaikuttaa ihanalta, neulenautinto huipussaan. Mutta hei, sukista lisää tuonnempana...

kummitus lahjoo

Déjà vu. Juu-u. Kokeilin Pikkuveli-ohjetta seiskaveikallakin. Innostuin nimittäin ohjeesta niin, että kaavailin heti paitaa myös kummipojalle. Äidin toiveena oli paita konepestävästä langasta. Pieni karheus ei kuulemma ole haitaksi. Seiskaveikka siis työstettäväksi, ja hyvissä ajoin, vielä eilispäivän puolella, sain paidan valmiiksi. Tänään ojensimme paidan tomeralle viisivuotiaalle ja juhlimme yhdessä. Onnea vielä!

Aavistin oikein, etten juhlahumussa ehdi kuvaamaan sankaria uudessa paidassaan. Mallina siis oma tenava. Vuotta vanhempi, mutta pitkälti saman kokoinen. Täytyy kyllä myöntää, että ekalla kerralla malli tuntui lystikkäämmältä neuloa. Ehkä langassa syy.

Mutta poikani kommentit aamulla poseeratessa kuittasi kaikki viime päivien tuskailuni. "Tää on hieno! Nää on ihan parhaat!", hihkui poika hiplatessaan nappilistaa. On se kyllä hieno! Ja lämmittää mukavasti ensi viikolla...