loppusuora

Upea talvisää on taas hemmotellut meitä itäsuomalaisia. Aurinko paistaa taivaan täydeltä ja nenänpäätä nipistelee pikkupakkanen.

 

 Posket punaisina kirmasin iltapäivällä läheisellä lammashaalla pelaamassa nelosen kanssa umpihangessa lumipalloa. Mitä lie se laji nyt onkaan?!? Taisi olla jääkiekon ja jalkapallon sekoitusta, kun mukana oli niin Aleksandr Ovetskin kuin Sami Hyypiä. Tietäisittepä muuten ketä urheilumaailman kuuluisuuksia meillä päivittäin vieraileekaan! Nappisilmät suurina komivuotiaamme puhuu heistä kuin parhaista kavereistaan. Oi tuota tomeraa urheilijanalkua, joka imee kaikki urheilujutut isoveljiltään...ja sitä suloisesti tärähtävää ärrää...miten ihmeessä kaikilla jäkismokeilla onkaan ärrä omassa nimessään...Rämö, Tarkki, Kiprusoff, Bäckström...

 

Neuletyöt tuntuvat edistyvän hitaanlaisesti. Arki täyttyy vaipanvaihdosta, uusista makuelämyksistä, lumitöistä ja pitkistä kävelylenkeistä. Kotona ollessani huomaan taas katselevani kotiamme uusin silmin ja nurkat tuntuvat kaipaavan ehostusta.

Muut jutut vievät nyt enemmän ajatuksiani, eikä minulla siis ole valmista neuletta esiteltävänä. Kunhan vain hihkun, että äidin tilaama baktus-huivi on loppusuoralla. Siitä taitaa tulla isompi, mitä suunnittelin, mutta ison huivin toivomus heitettiinkin ilmaan. Puuvillahuivia neuloessani alan jo itsekin unelmoimaan samanlaisesta. Jospa omaani rohkenisin kokeilla kirkkaampaa väritystä?!