ich atme ein, ich atme aus

Äidin baktus-huivi valmistui ja sain ojennettua pehmeän talvimuistamisen jo reilu viikko sitten. Tarkkasilmäisenä tyttärenä olen huomannut äidin käyttävän uutta raitahuiviaan tosi paljon. Sopii hänelle kuin nenä päähän. Puuvillaisena huivi on ihanan pehmeä. Onnistuin!

Seebranraitaa II
Ohje: Baktus-huivi
Lanka: Mandarin Petit, 100g mustaa ja 100g vitivalkoista
Puikot: 2,5 mm 

Meillä itäsuomalaisilla loma vetelee viimeisiään. Viikko on tuonut tullessaan täsmähoitoa neulojan/ pikkuvauvan kanniskelijan hartioille. Murtsikkasauvat ovat olleet vauhdissa lähes joka päivä.

Milloin milläkin kokoonpanolla ollaan kuunneltu suksien suhinaa ja linnunlaulua, istahdettu kannonnokalle ja kaivettu repusta evästä. Ilokseni lapset kyselevät hiihtämään joka päivä. Muistan, että minua sai lapsena maanitella ladulle. Nyt isompana ei maanitteluja enää tarvita. Toisinaan pääsen livahtamaan ladulle ihan yksinkin juomapullon tahi kameran kera. Voi pojat, mikä nautinto on ihastella maailmaa ja hengittää vapaasti. Välillä ihan yksin.

 

Tänään innostuimme kokeilemaan lumikenkäkävelyä. Menomatka sovitulle eväspaikalle meni mainiosti kahden pienimmän istuessa ja nukkuessa ahkioissa. Lumi pöllysi kun koulukkaat laittoivat menemään kengillä Höytiäisen rannalla. Eväsreppua avatessa alkoi tosin pienimpien konsertti. Toisella nälkä. Toisella vilu ja väsy. Kotimatka oli aavistuksen toisenlainen, mitä suunnittelimme, mutta selvisimme kotiin asti. Eikä edes tuo konsertti taltuttanut intoa kokeilla lumikenkäpuuhaa uudemman kerran. Mukavaa on!