Déjà vu.
Juu-u. Kokeilin Pikkuveli-ohjetta seiskaveikallakin. Innostuin nimittäin
ohjeesta niin, että kaavailin heti paitaa myös kummipojalle. Äidin
toiveena oli paita konepestävästä langasta. Pieni karheus ei kuulemma
ole haitaksi. Seiskaveikka siis työstettäväksi, ja hyvissä ajoin, vielä
eilispäivän puolella, sain paidan valmiiksi. Tänään ojensimme paidan
tomeralle viisivuotiaalle ja juhlimme yhdessä. Onnea vielä!
Aavistin oikein, etten juhlahumussa ehdi
kuvaamaan sankaria uudessa paidassaan. Mallina siis oma tenava. Vuotta
vanhempi, mutta pitkälti saman kokoinen. Täytyy kyllä myöntää, että
ekalla kerralla malli tuntui lystikkäämmältä neuloa. Ehkä langassa syy.
Mutta poikani kommentit aamulla
poseeratessa kuittasi kaikki viime päivien tuskailuni. "Tää on hieno!
Nää on ihan parhaat!", hihkui poika hiplatessaan nappilistaa. On se
kyllä hieno! Ja lämmittää mukavasti ensi viikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti