perussukat vihdoinkin valmiina

Fortissima Socka-lanka muuttui kaikkien vaiheiden jälkeen ihan perussukaksi, vaikka sitä olin vasta viimeiseksi vaihtoehdoksi ajatellut. Ihania ohjeita tuntui olevan useita, ja aloitinkin ihan aluksi neulomaan Jaywalkereita. Toinen sukanvarsi oli jo pitkällä, kun tajusin, että liian löysä varsi tulee. Ei kun purkuun...

Perussukalla sitten jatkoin, ja tuumailin, että jotain uutta sukkaan on saatava. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan kokeillut, ja innosta puhkuen ohjeen mukaan tein tuollaisen kantapään, mutta se osoittautuikin aivan liian tiukaksi omalle jalalleni. Missä lie ongelma?!? Ei kun kantapää purkuun...ja tuttua ja turvallista saksalaista kantapäätä tilalle! Niin sitä siis neulottiin ja purettiin, neulottiin ja purettiin ja niisteltiin välillä poikasten neniä ja vihdoin nämä sukat ovat valmiina. Tyytyväinen olen ja ihastunut tuohon lankaan, joka on ihanan ohutta ja kauniinsävyistä. Ei varmaan jää viimeiseksi kokeiluksi noin ohut sukkalanka.

Kova hinku on jo seuraavan työn perään. Kätköistä löytyi kaksi kerää ihanan vihertävää Drops Alpacaa, jotka pääsevät työstettäväksi seuraavaksi. Vielä ei ole aavistustakaan, mitä siitä loihdin ja kenelle, mutta jospa illan aikana asia valkenee. Väri on ainakin tosi herkullinen, nam!

punaiset kerttu-sukat

Muutama viikko sitten löysin Uhoavan Gnun blogista ihastuttavan pitsisukkaohjeen, joka on käynyt jo niin tutuksi, etten tarvitse vierellä orjallisesti ohjetta. Duffeliprojektin jälkeen siis pienemmät puikot ja punaista seiskaveikkaa esiin...ja niin punaiset Kerttu-sukat valmistuivat lahjaksi ystävälle viikonlopun aikana.

Kuvassa myös seuraavan työn lankaa eli Fortissima Sockaa, josta haaveilen itselleni kauniita kevätsukkia. Langan sisältämä bambu houkutteli minua taannoin lankakaupassa, kun tuo bambu tuntuu nyt olevan pop. Ohjetta vielä tuumaan, mikä voi tunnetusti viedä aikansa...

Eilen illalla tein lankainventaariota ja tyytyväisenä laskeskelin varastoni vajuneen ihan kiitettävästi, vaikka pari uutta lankakerää olenkin sortunut ostamaan. Silti sitä lankaa tuntuu olevan minulla vielä ihan liikaa. Neuletapaamisessa kaimani tosin lohdutteli, ettei syytä huoleen ole, jos lankaa löytyy kätköistä alle oman painon verran. Ihan niin huolestuttava tilanne ei kuitenkaan ole...

valmista on!

Duffeliprojekti alkaa olla loppumetreillään ja nyt on aika henkäistä ja huokaista, huh! Tämä työ oli tosiaankin varsinainen projekti; seuraavaksi on työstettävä jotain paljon pienempää. Konehuovutus tuntuu aina yhtä jännältä, vaikka lanka ja pesukone ovatkin tulleet tutuiksi. Eihän sitä koskaan voi tietää, miten tällä kertaa käy...

Duffeli sai etumukseensa puiset napit. Nappilenkkien kanssa on ollut huovutuksen jälkeen työstämistä, mikä on ollut oikeastaan ainut miinus työssä. Luulin ketjusilmukkalenkkien huopuvan enemmän, mutta ne jäivät hieman liian pitkiksi. Onneksi sain neuvoa hyvästä käsityöliikkeestämme.  

Taakse ilmestyi eilen illalla vihreä autoaplikointi. Termistö on minulla ihan hakusessa. Aplikointi?!? Tuo oli ihan uutta minulle, sillä olen ompelussa (ja varmasti pitkälti vielä neulejutuissakin) noviisi. Illan hämärtyessä oli pakko hipsiä nettiin ja etsiä, mikä ihme on pykäpisto, jolla kuva ja tukikangas kiinnitetään. Aamulla rinta rottingilla esittelin tuotostani esikoiselle ja kerroin pätevänä pykäpistoista sun muista: "Ai pykäpistoillako, vähänkö on siisti!". Niin on tokaluokkalaisella pojalla pykäpistot tuttuja, mutta äiti joutui moisia tavaamaan tietokoneelta. Kyllä huvitti!

Duffelin kaveriksi ompelin vielä vihertävän myssyn. Ne pari kolme suoraa ommelta klaarasin näillä ompelutaidoillani, eikä Husqvarnammekaan nikotellut, mikä on poikkeuksellista. Ylänurkkiin huovutin ruskeat pallot hahtuvasta. Kolmosemme tilasi heti myssyynkin autokuvioinnin eli pykäpistoilen taas...

Nyt toivon, ettei ihan heti kelit helteiseksi muutu, jotta voimme ulkoiluttaa uusia tuotoksia keväälläkin. Kooltaan ovat ihan sopivat 31/2-vuotiaalle, ehkä vain himpun verran reilut. Väritys toki syksyinen, mutta nappisilmällemme oikein passeli.

huovutettu duffeli

Viime päivien väkerrys on viittä vaille valmis, huh huh ja jippii! Ruskeasta Fritidsgarnista valmistui kolmosellemme duffeli ensi syksyksi. Lanka on peräisin lankakaupan tarjousvasusta, II-laatuista lankaa, joka oli odottanut kiltisti vuoroaan syksystä saakka. Kyläilytakki pyöri aamupäivästä koneessa ja tässä otos uunituoreesta tuotoksesta iltapäiväauringossa. Napit vielä uupuvat, kuten myös selkäpuolen koristelu. Täytyy nyt malttaa pitää näpit erossa duffelista ja antaa sille aikaa kuivua.

Duffeliin olen oikein tyytyväinen. Edes langan värivirheet eivät silmääni häiritse, vaan tuo oman persoonallisen säväyksen takkiin. Duffelin tuleva käyttäjä on myös kovin tohkeissaan takistaan ja ihailee taskuja, jonne voi sujauttaa pikkuauton :-) ja odottaa innolla, mitä selkäpuolelle ilmaantuukaan. 

Huovutettu duffeli

Ohje: Moda 1/2005

Lanka: Sandnes Fritidsgarn, lähes grammalleen ohjeen mukaiset 600g

Koko: 4v.

Puikot: 5 ja 5,5

kännykkäpussi

Isompi työ ruskeasta Fritidsgarnista etenee mukavalla tahdilla, sillä puikot ovat isot ja lanka on paksua... ja ihanan väristä! Raportointia luvassa myöhemmin...

 Eilen havahduin, että nyt on akuutti tarve kännykkäpussukalle, ettei upouusi kännykkäni saisi enempää kolhuja kylkeensä. Sopivaa huopuvaa lankaa löytyi kätköistäni, ja iltapuhteina neuloin pussukan, aamulla konehuovutin ja tänään päiväuniaikaan väkersin kylkeen kiehkurat neulahuovutuksena. Nappi ei miellytä, ehkäpä mummilan kätköistä löytyy mieluisampi... 

uutta työn alla

Aiemman postauksen visailun vastaus tulee tässä: calorimetry eli pääpanta, joka muuten pitää mukavasti hiukset kurissa tuulisilla kevätilmoilla.

Sormet syyhyten olen selaillut käsityölehtiä ja huokaillut ihanien uusein neulomuksien ja lankojen perään. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt vajuttaa mahtavaa lankavarastoani, enkä periaatteessa aio nyt uusia lankoja hankkia (paitsi hätätilanteessa). Kovasti pohdin, mitä seuraavaksi neuloisin ja kas kummaa...puikoille eksyi TAAS ruskeaa lankaa (jota muuten riittää vielä tämänkin työn jälkeen). Vaikka kevät tekee kovasti tuloaan, minulla syksy mielessä...luvassa on päällepantavaa lapselle, vienosti huopuvaa Fritidsgarn-lankaa..hmm...mitähän siitä mahtaa tulla?!?

teräsmiehen mustikkaiset unet

Puikoille eksyi sukkien jälkeen sinistä ja vihreää puuvillalankaa, jonka kanssa taistelin aikani. Tennessee-lankaa olin puikottanut alkuvuodesta neljän pipon verran ihan hyvällä menestyksellä, mutta tämä Mandarin Petit-lanka tuntui ihan kummalliselta hyppysissä. Viime vuodet kun on tullut neulottua pääsääntöisesti kuitenkin villaa tai hahtuvaa. Meinasin jo luovuttaa, mutta sisukkaana tyttönä tikutin loppuun asti ja kuopuksen mustikkapipo valmistui. Pipossa on vielä kasvunvaraa, onneksi kesään on vielä muutama viikko aikaa :-) Kiitos Minnielle hyvästä ja tarkasta ohjeesta! 

Teräsmies sammahti juuri, minä pian perässä. Hyvää yötä!