Fortissima
Socka-lanka muuttui kaikkien vaiheiden jälkeen ihan perussukaksi,
vaikka sitä olin vasta viimeiseksi vaihtoehdoksi ajatellut. Ihania
ohjeita tuntui olevan useita, ja aloitinkin ihan aluksi neulomaan
Jaywalkereita. Toinen sukanvarsi oli jo pitkällä, kun tajusin, että
liian löysä varsi tulee. Ei kun purkuun...
Perussukalla
sitten jatkoin, ja tuumailin, että jotain uutta sukkaan on saatava.
Tiimalasikantapäätä en ole koskaan kokeillut, ja innosta puhkuen ohjeen
mukaan tein tuollaisen kantapään, mutta se osoittautuikin aivan liian
tiukaksi omalle jalalleni. Missä lie ongelma?!? Ei kun kantapää
purkuun...ja tuttua ja turvallista saksalaista kantapäätä tilalle! Niin
sitä siis neulottiin ja purettiin, neulottiin ja purettiin ja
niisteltiin välillä poikasten neniä ja vihdoin nämä sukat ovat valmiina.
Tyytyväinen olen ja ihastunut tuohon lankaan, joka on ihanan ohutta ja
kauniinsävyistä. Ei varmaan jää viimeiseksi kokeiluksi noin ohut
sukkalanka.
Kova
hinku on jo seuraavan työn perään. Kätköistä löytyi kaksi kerää ihanan
vihertävää Drops Alpacaa, jotka pääsevät työstettäväksi seuraavaksi.
Vielä ei ole aavistustakaan, mitä siitä loihdin ja kenelle, mutta jospa
illan aikana asia valkenee. Väri on ainakin tosi herkullinen, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti