perjantai 20. huhtikuuta 2007

valmista on!

Duffeliprojekti alkaa olla loppumetreillään ja nyt on aika henkäistä ja huokaista, huh! Tämä työ oli tosiaankin varsinainen projekti; seuraavaksi on työstettävä jotain paljon pienempää. Konehuovutus tuntuu aina yhtä jännältä, vaikka lanka ja pesukone ovatkin tulleet tutuiksi. Eihän sitä koskaan voi tietää, miten tällä kertaa käy...

Duffeli sai etumukseensa puiset napit. Nappilenkkien kanssa on ollut huovutuksen jälkeen työstämistä, mikä on ollut oikeastaan ainut miinus työssä. Luulin ketjusilmukkalenkkien huopuvan enemmän, mutta ne jäivät hieman liian pitkiksi. Onneksi sain neuvoa hyvästä käsityöliikkeestämme.  


Taakse ilmestyi eilen illalla vihreä autoaplikointi. Termistö on minulla ihan hakusessa. Aplikointi?!? Tuo oli ihan uutta minulle, sillä olen ompelussa (ja varmasti pitkälti vielä neulejutuissakin) noviisi. Illan hämärtyessä oli pakko hipsiä nettiin ja etsiä, mikä ihme on pykäpisto, jolla kuva ja tukikangas kiinnitetään. Aamulla rinta rottingilla esittelin tuotostani esikoiselle ja kerroin pätevänä pykäpistoista sun muista: "Ai pykäpistoillako, vähänkö on siisti!". Niin on tokaluokkalaisella pojalla pykäpistot tuttuja, mutta äiti joutui moisia tavaamaan tietokoneelta. Kyllä huvitti!


Duffelin kaveriksi ompelin vielä vihertävän myssyn. Ne pari kolme suoraa ommelta klaarasin näillä ompelutaidoillani, eikä Husqvarnammekaan nikotellut, mikä on poikkeuksellista. Ylänurkkiin huovutin ruskeat pallot hahtuvasta. Kolmosemme tilasi heti myssyynkin autokuvioinnin eli pykäpistoilen taas...


Nyt toivon, ettei ihan heti kelit helteiseksi muutu, jotta voimme ulkoiluttaa uusia tuotoksia keväälläkin. Kooltaan ovat ihan sopivat 31/2-vuotiaalle, ehkä vain himpun verran reilut. Väritys toki syksyinen, mutta nappisilmällemme oikein passeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti