Puikoille eksyi sukkien jälkeen sinistä
ja vihreää puuvillalankaa, jonka kanssa taistelin aikani.
Tennessee-lankaa olin puikottanut alkuvuodesta neljän pipon verran ihan
hyvällä menestyksellä, mutta tämä Mandarin Petit-lanka tuntui ihan
kummalliselta hyppysissä. Viime vuodet kun on tullut neulottua
pääsääntöisesti kuitenkin villaa tai hahtuvaa. Meinasin jo luovuttaa,
mutta sisukkaana tyttönä tikutin loppuun asti ja kuopuksen mustikkapipo
valmistui. Pipossa on vielä kasvunvaraa, onneksi kesään on vielä muutama
viikko aikaa :-) Kiitos Minnielle hyvästä ja tarkasta ohjeesta!
Teräsmies sammahti juuri, minä pian perässä. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti