raiteilla

Raiteilla taas ollaan!

 

Tokkopa blogihiljaisuutta tarvitsee selitellä, mutta selitänpä kumminkin. On ollut joulutohinaa, kahden veljeksen ikääntymisjuhlia, sairastelua, palkkatyötä, rymsteeraamista. Yksinkertaisesti täyteläistä arkea. Toisinaan on illalla ollut niin kiire neuloa jämälankoja pois, ettei tätä käsityökirjaamista ole muistanutkaan. 

 Tammikuussa on maailmaan syntynyt useampi nöpönenä, joita olen saanut lahjoa. Loppuvuodesta tikuttelin puolenkymmentä paria junasukkia, jotka yhtä paria vaille kaikki ovat käytössä. Junasukat ovat oiva pikkuneule, kun lankalootassa pyörii vajaa kerä pehmoista lankaa. Lanettia ja Dropsin Baby Merinoa kuluu minun käsialallani kokonaiset 33 grammaa. 

Vasemmanpuoleiset harmaat Baby Merino-sukat sekä petroolit Lanett-sukat laitoin postipojan kyytiin naapurikunnan puolelle suloisille kaksospojille. Toiset petroolit ja keltaiset kollegoiden naperoille. Okran väriset alpakkasukat odottavat vielä käyttäjäänsä. Niistä tuli pörheät, ilmavat ja aavistuksen verran edeltäjiään isommat. 

kummitytölle

Vuoden takaiselta koulutusreissulta Helsingistä sain hamstrattua lankakaupan viimeiset Regian Kaffe fassetit. Kokonaiset neljä kerää. Ensimmäisistä kahdesta kerästä tein itselleni nämä, jotka vedän kaikista villasukistani ehdottomasti mieluiten jalkaan. Että tykkään noista väriyhdistelmistä! 

 Toiset kaksi kerää neuloin syyssateiden aikaan ja mietin pitkänhuiskeaa kummityttöäni toisella puolen Suomea. Että kulkee sitten kummityttö Hämeen härkäteillä samanlaisissa sukissa kuin kummi täällä itärajan pinnassa. Sukat sujautin pukinkonttiin. Nappiin meni. Ovat olleet kovassa käytössä sitten joulun pyhien.

Nämäkin sukat aloitin kärjestä, jotta sain hyödynnettyä kokonaisen kerän yhteen sukkaan. Jalkapöydälle ribbiä. Kantapäämalleja en ole koskaan ulkoa opetellut. Sukan suuhun väänsin Jeny´s Surprisingly Stretchy Bind-Offin, jotta suusta tulisi mahdollisimman joustava. Toimii!

lapasvaihteella

 Tänä syksynä minulla on ollut lapasvaihde päällä. Syyslomalla muistan neuloneeni ainakin viidet lapaset. Olin nähnyt jossain blogissa mainiot, moniväriset lapaset ja tahdoin kokeilla samalla periaatteella lapsilleni. Mustien syystakkien ja -pöksyjen kanssa voi olla ripaus väriä ja iloittelua. 

 

Esikoinen valkkasi itse värit lankakorista. Pinnistelin ja pidin suuni kiinni värivalinnan suhteen. Neuloessa vähän kyllä hirvitti, mutta ehkä tuo lopputulos oli sitten pojan silmään juuri oikea :-)

Muille pojille valitsin itse värit jämälankavasusta. Ihastuin selvästi lilan, petroollin, harmaan ja ruohonvihreän yhdistelmään. Jotta lapaset erottuisivat nopeasti toisistaan, sujautin joihinkin lapasiin vähän oranssiakin.

 Nuo iloiset lapaset oli lysti neuloa. Pienet seiskaveikka/nalle/maija-lankakerät saivat mukavasti kyytiä, ja sai tuumata, mikä väri tykkää mistäkin väristä. Ehkä hillittyjen värien ihmisenä kaipaan ripauksen hulluttelua ja rohkeutta värivalintoihini. 

Vähän harmittaa tempaista tähän loppuun kuva näistä surullisenkuuluisista Tsahkal-lapasista. Nämä ei ole ne omat, reilu puoli vuotta tikuttelemani, vaan musta-harmaat, kutosluokkalaisellemme neulotut. Käytössä nämä lapaset oli huikeat kaksi päivää, kunnes toinen lapasista katosi syyspimeässä ulkoilutouhuissa. Lapasta naarattiin ilta jos toinenkin. Tulosksetta. En tiedä, neuloako tallella olevalle uusi pari, vai odottaa, josko huomaan kadonneen nostettuna näkyville aurauskepin päähän.

vauvaneuleita

En tiedä, onko tehtäväni sukittaa tai lakittaa kaikki maailmaan saapuvat pikkuiset, mutta tänä vuonna postipojalla on ollut erityisen kiirusta kuskatessa neulomiani vauvamuistamisia sinne tänne.

Pari viikkoa sitten laitoin puikoille uudet, punaiset junasukat. Nuo kun ovat niin mainio välipalaneule: valmista tulee joutuisasti ja huhujen mukaan ovat varsin mieluinen vauvamuistaminen. Täytyy todeta, että somat punaisistakin tuli! Lankana käytin Dropsin merinovillaa, joka neuloutui minusta Lanettia tasaisemmin. Tikuttelin tällä kertaa 2,5 mm puikoilla. Nämä sukat lähtivät lämmittämään työkaverin vastasyntyneen varpaita naapurikunnan puolelle.

 

Jo vuosia sitten neuloin ensimmäisen Top Down Bonnetin. Aina vain tuo malli on kiehtonut yksinkertaisuudellaan, vaikka joka kerta olen miettinyt, voiko tuo tosiaan mahtua pienen naperon päähän. Tuolla reseptillä on myssyjä valmistunut puikoiltani useampia ennen tätä uusinta myssyaaltoa.

Nyt syksyllä kaivoin kätköistäni silkkisen pehmeää Baby Silk-lankaa, josta valmistui kaksi pikkuruista bonnettia. Toisen ojensin kollegan pienokaiselle tavatessamme. Toinen odottaa lahjalootassa jotain pientä tyttöstä. Tyttöstä sikäli, että ompelin molempiin huopakukkaset. Malli käy minusta varsin hyvin pojallekin. Omalla kuopuksella oli kolme vuotta sitten tämä samainen vitivalkoisena ja joustinneulereunaisena. Muistan, että myssy pysyi hyvin päässä, eikä valahtanut silmille.

Rakkaan ystäväni loppukesän tytölle neuloin alpakkaisen siksak-myssyn, josta tuli herkkä ja pehmoinen kuin mikä! Tällä kertaa kokeilin Garnstudion ohjetta, jossa otsan siksak on mukavan loiva. Muistan aikoinani nykineeni esikoisen vastaavaa myssyä jatkuvasti, kun tuo etukolmio valahti peittämään lähes koko nöpönenän. Miten en tuolloin tajunnut neuloa etuosaa toisin? Nyt oivalluksen innoittamana neuloin Baby silk-langanjämät samanmoiseksi myssyksi ja lykkäsin lahjalootaan odottamaan.

Hamstrasin lähes vuosi sitten isolta kirkolta kapsäkillisen lankaa. Petrolille liukuvärjätylle Hot Socks Luxor-sukkalangalle en ollut kaavaillut mitään ohjetta ja päätin kokeilumielellä neuloa siitä vauvan nutun ja sukat. Myönnän, että veikkasin jonkun ystävieni syyskesän vauvoista olevan poika ja tein etukäteen tämän setin. Mutta kas kummaa - maailmaan tupsahti vain pieniä tyttövauvoja, joten nuttu ja sukat suuntasivat sinne samaiseen lahjalootaan.

Nutun malli on minulle jo perinteiseksi muodostunut ainaoikeinnuttu. Liukuvärjättynäkin tuo tuntui hillityltä ja kauniilta. Enää en käyttänyt aikaa koristelujen pähkäilyyn. Alan jo uskoa, että neule on kaunis yksinkertaisuudessaan ilman koristeluja.

siksak siksak

Tää päivä ei oikein osaa päättää, ollako aurinkoinen vai harmaa. Vähän väliä taivas tarjoaa aurinkoa, hetkessä täyttä harmautta. Enempi kuitenkin tuota jälkimmäistä. Toisaalta tyydyn tänään tuohon harmauteen, sillä viikonloppuna tuli tankattua aurinkoenergiaa kylliksi.

 Harmaa on myös muuten kirppumme uusi neuletakki, jonka neuloin kuukauden päivät sitten. Lankana on Dropsin merinovilla, jota tilasin toukokuussa tarjouksesta. Tietokoneen pienestä ruudusta tihrustin, että tilaamani lanka on kaunista helmiäisenharmaata, mutta yllätyksekseni lanka olikin beesinharmaata. Langasta aloittelin jo omaa neuletakkia, mutta neuleen alkuun sisältyi aivan liian paljon muttia, että purkuun meni.

   

Lähipiirini tietää, että monessa asiassa olen sanoista tekoihin- tyyppi. Lähes vuosien ajan minua on kuitenkin arveluttanut Ravelryn kautta neulereseptien tilaaminen. Olen tyytynyt vain ihastelemaan maksullisia ohjeita. Vaan enpä enää. Kyllä se on vaan kätevää ja nopeaa! Tämä neuleohje Grasshopper Gardi klikkautui siis netin kautta. Neulenautinto oli parhaimmillaan, kun kerrankin lanka ja resepti täsmäsivät.

 Grasshopper Cardi 

Lanka: Dropsin Baby merino, 150g

Puikot: 3mm ja 3,5mm

 Olen ilahtunut, kuinka mieluusti pikkublondimme pukee päällensä takin. Pehmoinen neule ei kutita ja kooltaankin se osoittautui vallan mainioksi. Hihat neuloin tarkoituksella juuri sopiviksi. Pituutta tein puolestaan reilusti. Olisi lyhyempikin riittänyt. Poika itse aneli alkusyksystä punaista villatakkia. Onhan tämä aika aneeminen versio pojan toiveeseen. Pitääpä kaivella lankalootaa, löytyisikö jotain räväkämpää lankaa toiseen takkiin.

välipalaa ja aurinkoa

Täällä itärajan tuntumassa on aivan ihana syyspäivä. Aurinko antaa selvästi puhtia viikon ensimmäiseen päivään. Metsänrajan auringonkukkamme ovat kypsytelleet itseään varsin hitaasti. Iloitsen kutenkin, että ehtivät puhjeta kukkaan. 

 En malta selvästikään olla hihkumatta, että sain taas kääräistä uudet, pienet junasukat pakettiin. Työkaverini sai pari viikkoa sitten pienen nyytin perheeseensä ja minä pisti postipojan kiikuttamaan pientä ja pehmeää kaupungin toiselle laidalle. Nuo sukat ovat mieluinen välipalaneule. Valmistuvat joutuisasti ja ovat somat ojentaa vauvalahjaksi.

Junasukat

Sandnesgarnin Lanett

2,5mm

 Meillä on muuten tänänkin kesänä ollut herttaisia kesänaapureita. Viisitoista lammasta laiduntaa aivan kotimme kupeessa ja näin alkusyksystä ovat jo rohkeita tulemaan aidanpieleen tervehtimään. Vaikken tunnustaudu erityisen eläinrakkaaksi ihmiseksi, vetävät nuo lampaat kuitenkin kovasti puoleensa. 

tilkku poikineen

Nyt kyllä hymyilyttää! Neljän kuukauden ajan mielessä pyörinyt tilkkutäkki on vihdoinkin valmis! Äntligen! Endlich! Eilisessä auringonpaisteessa nappasin täkistä muutaman kuvan niin Violan kupeessa kuin olohuoneessa. Tyydytään nyt niihin, vaikka kuvavisioni tuosta (aavistuksen hermojakin raastavasta) isosta pojektista olivatkin toisenlaiset. 

 

Ensimmäiset silmukat vilttiin taisin tikutella huhtikuun lopussa ja projekti eteni hitaasti, mutta varmasti muiden töiden ohessa. Tällaisen tilkun neulominen on megahelppoa, hauskaa ja rauhoittavaa, mutta myös puuduttavaa ja toisinaan ryydyttävääkin... en kait kuitenkaan saanut tilkuista tarpeekseni, kun rohkenin työmaalla ehdottaa yhteistä tilkkutäkkiprojektia. Ehdotukseni sai saman tien kannatusta. 

Kelta-musta-valkoinen oma vilttini on Novitan Nallea. Tilkkukoko n. 19x19cm. Lankaa kului 48 tilkkuun noin 1,5 kiloa. Täkistä piti alun perin tulla vielä aavistuksen isompi, mutta nyt se on hallittavampi ja helpommin puisteltava. Täkkiä en ole malttanut prässäillä lainkaan vaan se on otettu heti käyttöön. Onpa sen alla nukuttu jo ensimmäiset päivänokosetkin, kun kutosluokkalaisemme oli nukahtanut sohvalle eilen koulun jalkapallopäivän jälkeen.  

 

 Ehdin jo ennen kalkkiviivaa muuttaa vilttisuunnitelmaani. Aloin nimittäin jännäämään, kuinka nopeasti kyllästyn keltaiseen. Olisiko ne ah, minulle niin rakkaat harmaan sävyt varmemmat valinnat keltaisen tilalle. Yhden päivän ajan pyörittelin mustien ja valkoisten tilkkujen rinnalle vuoron perään harmaita ja keltaisia lankakeriä. Loppujen lopuksi kuuntelin esikoisemme, mieheni ja ystäväni kommentteja: Keltainen on pirteä! Räväkkä sen olla pitää! Keltainen tuo särmää! Ovat kyllä oikeassa.

En tiedä, joudunko viltin vuoksi ompeluhommiin. Pari poikaamme on laillani kovin kutisevaa sorttia, eikä Nalle-lanka tunnetusti atoopikon ihoa hyväile. Vain keltainen lanka on hitusen pehmeämpää aloe vera-lankaa. Taustalle fleeceä tai jotain muuta kangasta? Onko vinkkejä? Ehkä iso työ kuitenkin kannatti. Tilkkutäkki on ollut parin päivä ajan poikien jäljiltä rullalla lattialla tai möyhennettynä sohvalla. Kovassa käytössä siis.