mummalle

Palasimme eilen illalla kesäloman viimeiseltä sukulointireissulta Hämeestä. Ilmassa on selvästi reissun jälkeinen tunnelma: pyykkikone pauhaa, huusholli tuntuu kaipaavan kohentajaa, lapset kirmaavat sydämensä kyllyydestä pihalla kavereineen, mustikat huutelevat taas kerääjiä metsässä.

Keräsimme anoppilassa ison satsin herukoita, ja olenkin tänään saanut kyökkiin huumaavan tuoksun mehumaijan ruplatellessa. Vaikka päivä täyttyy selvästikin kotiaskareista, tulin silti pikapikaa koneelle hihkaisemaan valmistuneesta tilkkupeitostamme.

   

  Anopin täyttäessä pyöreitä saimme ojentaa hänelle suvun naisten yhdessä neulotun tilkkupeiton. Tuo peitto on tuntunut sormenpäissäni ja puskenut ajatuksiini melkeinpä loman jokaisena päivänä. Ehkä jonain yönäkin :-) Että tuntui hyvältä saada projekti päätökseen ja ennen kaikkea saada anoppi yllättymään ja ilahtumaan lahjastaan. Hän oli oikeasti pökerryksissä siitä!

 

mumman peitto

Lanka: Novitan Nalle luonnonvalkoinen (aloe vera), 

keltainen (aloe vera) ja meleerattu ruskea.

Puikot: 3,5mm

Koko: n. 130 x 170 cm, 

yksittäisen tilkun koko reilu 20 x 20 cm

Aloitimme neulomaan peittoa huhti-toukokuun vaihteessa. Langaksi valitsimme marketista saatavan Novitan Nallen anopin mieliväreissä. Väänsimme tilkkuja niin Hämeessä kuin täällä itärajalla, mutta myös sukutapaamisessa heinäkuun alussa saimme aikaan leppoisan martta/marttitunnelman. 

Kiitos Essi! Kiitos Iikka! Kiitos Mikko! Thanks Meta! 

Ja erityisiso kiitos Hanna ja Henkki! 

 Yksiväristen tilkkujen lisäksi neuloimme mukaan raidallisiakin. Nuorekkaampi säväys peitteeseen?!? Tiedä häntä, mutta ihana, lämmin ja iso siitä tuli!

samulle

Taisinkin jo aiemmin mainita, että tänä vuonna on erityisen monelle ystävälleni syntynyt / syntymässä pikkuinen piltti. Vauvaneuleita on siis luvassa seuraavina viikkoina. Heinäkuun alun pikkuserkulle kutaisin merinovillaisen perusnutun.

Mietin, laitanko jotain koristusta pelkistettyyn nuttuun, mutta en vaan keksinyt pojalle sopivaa. Tytölle kukkateema tuntuu helpolta. Tällä kertaa puunapit toimivat ainoana koristuksena.

Lanka: Sandnesin petroli Lanett

 Puikot: 3mm

 Nuttu kulki tädin kyydissä tuoreeseen vauvaperheeseen Ouluun. Onnea vielä!

Vauvaneuleita varten ostettua petroolia lankaa piisaa lankalootassa vielä. Ravelryn puolella surfatessa olen nähnyt kovinkin herkullisia petrooli-puna-valkoisia väriyhdistelmiä, mutta oma rohkeus yhdistää värejä villisti selvästikin puuttuu.

 Alkukesän äiti-tytär-reissulla Kööpenhaminassa jaksoimme ihastella vanhoja rakennuksia, mutta myös juuri sitä, kuinka yllättävätkin värit voivat tykätä toisistaan ja muodostaa upean kokonaisuuden. Nyhavnin alue erityisesti laittoi huokailemaan! Ja neulojana ehdin jo unelmoida yllättävää värikimaraa kaulaliinassa ja sukissa. Ehkä neulepaidassakin. Jospa minäkin vielä joku päivä rohkenen...

ketjureaktio

Keväällä ystäväni pyysi neuleapua, sillä hän halusi neuloa siskolleen lahjaksi tilkkutäkin. Kaunis tilkkutäkki syntyikin. Viikko, kaksi myöhemmin sain päähäni aloittaa itselleni musta-valko-keltaista täkkiä, joka on tosiaan saavuttanut puolivälin krouwin. Siinä vääntäessäni ainaoikein-lappusia taisi muutama muukin innostua samaan puuhaan. Varsinainen ketjureaktio!

Työn alla on toinenkin täkki, joka ojennetaan kesäloman lopussa anopille. Tämä on vielä hys hys-juttu. Uskonpa, ettei anoppi näillä saiteilla surffaa. En malta olla laittamatta kuvia pian valmistuvasta täkistä.

Tämä täkki on yhteisprojekti suvun naisten kanssa. Heinäkuun alun sukutapaamisessa tikuttelimme lappusia jopa viiden naisen voimin. Sainpa kannustettua paria rotevampaa miestäkin neulomaan muutamia silmukoita. Olisi pitänyt muistaa ikuistaa nuo hetket kameralle!

Minä toimin projektin kapellimestarina ja yhdistelen nyt kovalla vimmalla lappusia. Sopivaa puuhaa sateiseen aamupäivään muiden koisiessa.

puoliväli

Puoliväli saavutettu!

ihan ite

 Viime päivien säät ovat ainakin täällä itäisessä kolkassa olleet melkoisen vetiset. Eilen vettä tuli niin, ettei kotikadulla saappaatkaan riittäneet. Viemäri ressukka ei jaksanut vetää sadevettä kiduksiinsa, ei sitten millään. Siinäpä veljessarjalle kesäiloa kerrakseen. Juosta isomman sortin lätäkköä ees taas. Simmarit jalassa ja uimalasit nenän päällä. Naapureita oli hymyilyttänyt.

 Mutta minuapa hymyilyttää, kun olen alkanut tulla juttuun Huskvarnani kanssa. Montaa metriä en sillä ole ennen kesää polkenut, mutta nyt on tullut paikattua vino pino puhjenneita housunpuntteja ja saatu aikaiseksi komea viirinauha. Ihan ite.

Äitini malttoi istua vieressä astumatta koneen ääreen ja opasti kärsivällisesti tytärtään. Kiitos! Miten kone voi reilu 13 vuotta tehdä rumaa tikkiä ja yhtäkkkiä kesällä 2012 hyrrätä kuin unelma?

Nälkä kasvaa syödessä ja näen jo orastavan unelman itse ommellusta t-paidasta lapselleni. Ken tulee neuvomaan? Oon nopee oppimaan! Tarjoan kaffet!

Mutta se viirinauha...siitä tuli reilu viismetrinen paraatinauha kesän juhliin. Ja kun lähes jokaisena päivänä on aihetta juhlaan, jos oikein perusteellisesti asiaa pohtii, on lippunauha koristanut terassiamme koko kesäloman. Väritys ei ollut yllätys, sillä mustan ja valkoisen rinnalla keltaisesta on tullut suosikkini.

Kun aurinkoa ja kirkkautta on saanut viime aikoina huhuilla, olen paikannut niitä ihastelemalla kodin keltaisia kulmia. Meillä paistaa makuuhuoneessamme aurinko läpi yön. Pienimmäisen päiväkotiaskartelu on saanut kunniapaikan huoneestamme tänä sateisena suvena.

valkoinen

 Tänä vuonna on erityisen moni lähipiirissämme saanut perheenlisää. On siis saatu kirjoittaa monen monta onnitteluviestiä, mutta myös puikkoni ovat suihkineet monta pientä pehmeätä lahjaa.
 

Alkuviikosta neuloin valkosen merinovillaisen vauvannutun mielessäni ystäväni pian syntyvä pieni. Nuttu eteni aivan silmissä. Pehmeä villa yhdistettynä herkkään, tyttömäiseen ohjeeseen toimi.

 

Malli: Maile

Lanka: Dropsin Baby merino, 80g

Puikot: 3mm

Koko: vastasyntynyt

Neuleesta tuli kuitenkin niin pikkiriikkinen, etten saata uskoa sen mahtuvan lahjottavani päälle enää syysviileillä. Jospa nuttu löytää omistajansa tuonnempana. Iloitsen kuitenkin nutusta olohuoneen pöydänkulmalla muutaman päivän. Se on kuin koru.

Mallasin ensin nuttuun lomareissulta ostamiani päivänkakkaranappeja. Ne näyttivät kovin suloisilta ja tyttömäisiltä. Päädyin kaikesta huolimatta käytännöllisempiin valkoisiin nappeihin. En tiedä, vaihdanko takaisin kakkaroihin vai säästänkö ne kuitenkin johonkin tulevaan.

Nuttu muistuttaa minua monta kertaa päivässä, että uusi olisi saatava puikoille. Vaikkei kiire olekaan, sillä ajatus oli neuloa jotain puolivuotiaan kokoiselle pampulalle. Langat nappasin eilen lankakaupasta. Kauniin keltaista villaa. Kutkuttavaa myös katsella noita lankakeriäkin. Miltähän ne näyttävät valmiina?

tervetuloa

Tiina puikoissa on nyt uudessa osoitteessa.
Samat kujeet kuin ennenkin:
neuleita niin valmiina kuin vaiheessa, hetkiä arjestani.
Tervetuloa!

Siirtelen vanhoja kirjoituksia tänne vähitellen...