hyvissä ajoin

Postipoika kuljetti loppuviikosta pehmeän paketin Helsingin serkulle ja pikkuserkulle. Serkkutyttö sai sukat, pikkuserkku kevätmyssyn.

Tältä ne näyttävät muuten violetteina...

.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: violetti Sandnesgarnin Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,5mm

 Ne olivat jo kahdeksannet! Jotain uutta näissä sukissa sentään oli. Violetti väri ja isommat, 2,5mm puikot.

Kuulin puhelimessa, että kukkamössykkä oli herättänyt innostusta pikku-Laurassa. Tässä myssyssä poseeraa Itä-Suomen pikkuserkku. Kuvaustilanne veti ilmeen hieman tuimaksi, kun päähän iskettiin tyttöjen vaaleanpunainen myssy.

Kevätkukkanen
Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: vaaleanpunainen Tennessee, vajaa kerä
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Kylkeen toiveiden mukaan huopakukkanen.

Tiedän olleeni paketin kanssa hyvissä ajoin liikenteessä. En niinkään kevätmyssyn osalta, vaan sukkien, jotka tulivat synnttärilahjaksi. Serkkutyttö kun täyttää vuosia vasta syyssateiden aikaan... Sukumme naisilla tuntuu olevan tapana muistaa toisia hyvissä ajoin. Useampi kuukausi on aivan tavallista. Hupsua! Toisaalta ihan lystikästäkin, kun lahjan saadessa voi jännätä, onkohan kyseessä syntymäpäivä- vai nimipäivälahja.

Sirpukan somat varpaat ovat kasvaneet sitten lokakuun. Tässä hän pötköttelee uudehkolla päiväpeitteellä, jonka sain jo kuukausi sitten nimipäivälahjaksi. Hyvissä ajoin saatu sekin, onhan Tiinan-päivään vielä nelisen kuukautta.

Kevättalven aurinko ja valoisuus herättää meidät nykyään varhain. Jo aamuteetä litkiessäni pääsin seuraamaan pyramidin rakentamista. 

Aamutohinoiden jälkeen olen karkoittanut kurkkukipua (ja pienimmän ikenien turvotusta) kolmen pienen miehen kera kotosalla. Kevätaurinko houkutteli meitä myös pienelle retkelle järven rantaan. Pajunkissat olivat tänään kanssamme piilosilla, mutta se ei retkimieltä musertanut. Eväät maistuivat, aurinko paistoi ja suu oli messingillä!

ich atme ein, ich atme aus

Äidin baktus-huivi valmistui ja sain ojennettua pehmeän talvimuistamisen jo reilu viikko sitten. Tarkkasilmäisenä tyttärenä olen huomannut äidin käyttävän uutta raitahuiviaan tosi paljon. Sopii hänelle kuin nenä päähän. Puuvillaisena huivi on ihanan pehmeä. Onnistuin!

Seebranraitaa II
Ohje: Baktus-huivi
Lanka: Mandarin Petit, 100g mustaa ja 100g vitivalkoista
Puikot: 2,5 mm 

Meillä itäsuomalaisilla loma vetelee viimeisiään. Viikko on tuonut tullessaan täsmähoitoa neulojan/ pikkuvauvan kanniskelijan hartioille. Murtsikkasauvat ovat olleet vauhdissa lähes joka päivä.

Milloin milläkin kokoonpanolla ollaan kuunneltu suksien suhinaa ja linnunlaulua, istahdettu kannonnokalle ja kaivettu repusta evästä. Ilokseni lapset kyselevät hiihtämään joka päivä. Muistan, että minua sai lapsena maanitella ladulle. Nyt isompana ei maanitteluja enää tarvita. Toisinaan pääsen livahtamaan ladulle ihan yksinkin juomapullon tahi kameran kera. Voi pojat, mikä nautinto on ihastella maailmaa ja hengittää vapaasti. Välillä ihan yksin.

 

Tänään innostuimme kokeilemaan lumikenkäkävelyä. Menomatka sovitulle eväspaikalle meni mainiosti kahden pienimmän istuessa ja nukkuessa ahkioissa. Lumi pöllysi kun koulukkaat laittoivat menemään kengillä Höytiäisen rannalla. Eväsreppua avatessa alkoi tosin pienimpien konsertti. Toisella nälkä. Toisella vilu ja väsy. Kotimatka oli aavistuksen toisenlainen, mitä suunnittelimme, mutta selvisimme kotiin asti. Eikä edes tuo konsertti taltuttanut intoa kokeilla lumikenkäpuuhaa uudemman kerran. Mukavaa on!

loppusuora

Upea talvisää on taas hemmotellut meitä itäsuomalaisia. Aurinko paistaa taivaan täydeltä ja nenänpäätä nipistelee pikkupakkanen.

 

 Posket punaisina kirmasin iltapäivällä läheisellä lammashaalla pelaamassa nelosen kanssa umpihangessa lumipalloa. Mitä lie se laji nyt onkaan?!? Taisi olla jääkiekon ja jalkapallon sekoitusta, kun mukana oli niin Aleksandr Ovetskin kuin Sami Hyypiä. Tietäisittepä muuten ketä urheilumaailman kuuluisuuksia meillä päivittäin vieraileekaan! Nappisilmät suurina komivuotiaamme puhuu heistä kuin parhaista kavereistaan. Oi tuota tomeraa urheilijanalkua, joka imee kaikki urheilujutut isoveljiltään...ja sitä suloisesti tärähtävää ärrää...miten ihmeessä kaikilla jäkismokeilla onkaan ärrä omassa nimessään...Rämö, Tarkki, Kiprusoff, Bäckström...

 

Neuletyöt tuntuvat edistyvän hitaanlaisesti. Arki täyttyy vaipanvaihdosta, uusista makuelämyksistä, lumitöistä ja pitkistä kävelylenkeistä. Kotona ollessani huomaan taas katselevani kotiamme uusin silmin ja nurkat tuntuvat kaipaavan ehostusta.

Muut jutut vievät nyt enemmän ajatuksiani, eikä minulla siis ole valmista neuletta esiteltävänä. Kunhan vain hihkun, että äidin tilaama baktus-huivi on loppusuoralla. Siitä taitaa tulla isompi, mitä suunnittelin, mutta ison huivin toivomus heitettiinkin ilmaan. Puuvillahuivia neuloessani alan jo itsekin unelmoimaan samanlaisesta. Jospa omaani rohkenisin kokeilla kirkkaampaa väritystä?!

harmaata ja mustaa

Nelonen lähti reppuineen kerhoilemaan ja vauva uinahti ensimmäisille päiväunilleen, joten hyödynnän hiljaisen hetken valokuvien selaamiseen. Niitä kuvia on - ja paljon!

Arjen tiimellyksessä lataan kuvat pikaisesti koneelle, enkä edes aina ehdi poistamaan huonoja otoksia. Kunpa jaksaisi varata heti aikaa kuvien läpikäymiseen, rajaamiseen ja mahdolliseen muokkaamiseen. Kunpa. Toisinaan kyllä iskee hurja järjestelyvimma, ja kuvat muokkaantuvat ja järjestyvät kauniisti kansioihin. Mutta se vimma vaatii omaa aikaa.

Monesti mietin, mikä onkaan se varmin tapa säilöä kuvat. Nyt niitä on ripoteltu tänne tiedon valtaväylälle, tietokoneelle, ulkoiselle kovalevylle, paperimuotoon itselle ja sukulaisille sekä arjen iloksi seinille. Silti mietin, ovatko ne varmasti tallessa ja onko niitä tarpeeksi. Jonkinsortin kuvahöperö selvästikin olen.

Valokuvat ovat minulle selvästikin yksi keino jäsentää maailmaa ja arkeani. Toivottavasti kuvani ovat pojillenikin ilo aikuisena. Olen muuten tehnyt itselleni pakosuunnitelman mahdollisen tulipalon varalle: ensin lapset, sitten tietokone valokuvineen ja ulos. Todellisuus taitaisi olla toinen. 

Vaikka kuvia tuntuu pursuavan sieltä täältä, ei uusimmista valmistuneista neuleista ole kuitenkaan kuin nopeita pikaotoksia. Ystävänpäivänä ojensin muistamisena harmaat villasukat rakkaalle ystävälleni Ullalle. Mallihan on minulla jo melkein luissa ja ytimissä, ja tälläkin sivustolla useampaan otteeseen esitelty. Edelleen uskon, ettei viimeisimmiksi palmikkosukiksi jää...

Ohje: Paraphernalia
Lanka: harmaa Regia 4ply, 2 kerää
Puikot: 2,25mm

Uusi pehmeä, musta matomyssy lämmittää omaa päätä.

Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: musta Gedifra Merino De Luxe, 2 kerää
Puikot: 3,5mm

Novitan harmaa alpakkalanka muuntui vuodenvaihteen jälkeen itselleni ainaoikein-huiviksi. Siihen on myös ihana kietoutua sohvannurkassa iltaisin.

Aina oikein vain III
Lanka: Novita Luxus Alpaca, 5 kerää
Puikot: 4,5mm

Ja samalla reseptillä taas kerran huivi omalle rakkaalle äidilleni. Grattis mamma!

Aina oikein vain IV
Lanka: Evilla-vironvilla (noki), 1 vyyhti
Puikot: 3,5mm

Harmaata ja mustaa...ai, mikä on lempivärini?

joko vihertää?

Akuutti nutuntarve on ohi!

Pikkuisimpamme sai itseneulotun raglantakin pehmoisesta merinovillasta.

Ohje: Garter yoke baby cardi (ravelry)

Lanka: Drops merinovilla, 3 kerää
Puikot 3,5mm
Koko: siro sirpukka, noin 4kk

Ohjeen olin bongannut jo ajat sitten ravelrysta ja nyt pääsin toteuttamaan suunnitelmaani, kun ohje ja soman vihertävä lanka kohtasivat toisensa. Jännäsin saavani pehmeän langan nöyhtäiseksi jo neuloessani, mutta kummasti lanka kesti parin kolmen päivän neulomisen. 

Takkikin on kestänyt huisin kovaa kulutusta.Se on ollut päällä lähes yöt ja päivät, kun niin hyvä tuli neulottua. Juuri sopivan kokoinen ja suloisen pehmeä. Taasen kerran sain todeta, että tiukkis olen. Ohjeen kokomerkintä oli nimittäin 6-12kk, muttei tullut ylisuurta kolttua. Ja kun hännänhuippumme on vielä sellainen siro sirpukka, kuten neuvolalääkäri päivä pari sitten tokaisi. Sopivaa lähdettiin neulomaan, sopiva saatiin aikaiseksi. Hyvä niin!

Sirpukka tykkää nutusta, mutta myös Kunto-pojasta. Aina meille yksi poika mahtuu ja joukkomme on täydentynytkin Kunto Uimarilla, Unisef-nukella, jonka Sirpukka sai vauvamuistamisena ystäväperheeltämme. Punatukkaisen Kunton repussa oli mukana pikkuruiset uimalasit, pyyhe ja kahdet uikkarit. Eihän sellaisesta lahjasta voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle!    

seebranraitaa

Jo reilu vuosi sitten neuleblogimaailman valtasi varsinainen Baktus-villitys. Blogit täyttyivät toinen toistaan ihanammilla ja pehmoisemmilla huiveilla. Minä maijamyöhäinen ehdin vasta nyt kokeilla tuota suosittua ohjetta.

Joulun alla kotiini rantautui kerän verran Hjertegarnin silkkialpakkaa. Tarkoituksenani oli tikuttaa siitä musta myssy. Mutta auts, kuinka lanka pistikin otsani kihelmöimään. Purkuun siis meni. Aikani pyöriteltyäni kerää hyppysissäni tajusin, että haluan itselleni seebranraitaa. Raitavillitys kun tuntuu valtaavan huushollimme ja ajoittain vaatekaappinikin. 

Kerä mustaa silkkialpakkaa ja pikkukerä luonnonvalkoista aloevera-Nallea muuntui kuin hetkessä raitahuiviksi. Ei tosin suoraan kaulalla pidettäväksi, mutta voihan sen kietaista vaikka takinkauluksen päälle lähtiessä uhmaamaan pakkasukkoa. 

seebranraitaa
Lanka: kerä mustaa Hjertegarn Alpaca Silkiä ja pikkukerä Novita Nalle aloeveraa
Puikot: 3,5mm

Kylmä on. Oikea talvi!

toffeesukat

Toffeesukkaset valmistuivat jo aikapäivää sitten. Piti ihan kurkistaa sivuiltani, joko olin esitellyt sukat. En muistanut millään. Selvästikin sitä luulee tekevänsä asioita, vaikkei tosiasiassa teekään. Sama pätee toisinaan huushollaukseen. Luulin taas aamulla järjestelleeni huushollin siistiin kuntoon, mutta ympärilleni katsoessani en ole enää siitä varma. Kolmivuotias pyörremyrsky on tainnut pyyhkäistä tästä ohi. Ehkä jollain reilu kolmikymppiselläkin on osansa asiassa. Työhuoneen lattia ja olohuoneen pöydät ovat nimittäin lehtileikkeiden peitossa. Innostuin näet pakkaspäivän ratoksi leikkelemään inspiroivia kuvia vuosia marinoituneista naisen- ja sisustuslehdistä. Ihanat ideat, suuret suunnitelmat ja uudet unelmat kansien väliin...

Mutta siis ne sukkaset...
Neulomisnautinto oli huipussaan, kun pitkästä aikaa pääsin tikuttelemaan sukkia, joita aina tarvitaan. Primavera-sukkien ohjetta olin tainnut tavata jo vuosi sitten, mutta vasta nyt ohje nappasi kunnolla. Sukista tuli oikein mukavat, mallineule sopivan pelkistetty ja langasta tulee hyvälle mielelle. Olihan lanka ihan just minua varten värjätty. Kiitos vielä .k!

Primavera-sukat
Lanka: Zitron Trekking, 75g
Puikot: 2,25mm

Uudet sukkaset ovat taas puikoilla ja hyvällä mallilla. Ulkoa opitulla reseptillä. Tiedättehän sen?!? Eikä edes tylsistytä, vaikka ovat jo ties monennet tällä ohjeella. Rakas ystävä saa takuuvarmasti hyvät sukat!