näppärät puikot

Neulepuikkojen moninaiset käyttömahdollisuudet ovat aiheuttaneet minussa ihmetystä ja huvitusta viime päivinä. Muutama päivä sitten suupielet nousivat hymyyn blogikierroksella. Puikkojahan voi käyttää vaikka mihin! Tänään aamupäivällä mieheni puolestaan lueskeli lehteä ja törmäsi vaimoa kiinnostavaan lehtijuttuun:

 

Vähän myöhemmin olin aloittamassa uusia sukkasia, etsin neulekoristani  sopivia työvälineitä ja julistinkin heti kadonneeksi yhden bambupuikoistani. Pikkupoikiin tuli vauhtia ja intoa, kun luvassa oli löytöpalkkio. Koko olohuone nuuskittiin nurkkia myöten, sohvanaluset kurkittiin, mutta periksi emme antaneet. Lopulta selvisi, että puikko oli toimittanut kirjanmerkin virkaa eli löytyi lasten satukirjan välistä pöydältä.

Yhdessä aloimme miettimään, mihin kaikkeen puikkoja voi todellakin käyttää neulomisen ohella. Mieleemme juolahti vain ne klassiset tilanteet kuten kutiavan kintun rapsuttaminen pitkällä puikolla kipsin alta tai karanneen housunnyörin saalistaminen vyötärökujasta. Puikosta on siis oiva apu monissa askareissa. Sukkahousuillehan löytyy miljoonittain pirkkaniksejä. Nyt siis vuorostaan puikkoniksit kehiin!

Omat sukkapuikot pitävät muuten majaa puisessa viinipullolaatikossa. Kaikki sulassa sovussa, niin ohuet kuin paksummat. Olen jo kauan haikaillut itselleni puikkopussia, jossa kaikilla puikoilla olisi oma paikka, eikä jokaista puikkoa tarvitsisi mitata ennen neuletyön aloitusta. Muutaman kerran muistan puikkopussia ommelleenikin, muttta tuloksetta. Jospa minullakin sellainen vielä joku päivä...

Pitkillä puikoilla en ole enää aikoihin neulonut, ja olenkin suunnitellut niiden viemistä Konttiin tai jonnekin kirppikselle. Taidan kuitenkin vielä jäädä odottelemaan niksejänne. Josko pitkät puikot löytävät vielä uuden elämän...

soittoniekkoja ja ykssenttisiä

Odotettu kesälomareissu isompien poikasten kanssa on takana. Muutaman päivän aikana ehdimme tallettaa monen monta ihanaa asiaa, ihmetystä ja hämmästystä muistoihimme. Erityisen mieluista oli seurata lasten huomioita, katseita, päättelyä ja reagointia vieraalla maalla. Silmät pyöreinä seurasin poikasten kirmaavan jäätelöjonoon kaksistaan mukanaan muutamia vieraan kielen sanoja, innolla odotin lasten kysymyksiä ja vastailin taitojeni mukaan.

Vaan kumpi on parempi: matkakuume reissun alla vai kuume (ja ryydyttävä oksennustauti) reissun päällä?!? Meille osui harmiksemme tuo jälkimmäinen. Kaukaa Pohjolasta veimme mukanamme pöpön ja koko reissun ajan meistä oli joku kipeänä. Itsekin makasin kaksi iltaa kuumehoureessa lisukkeineen päivineen, päivät tallustin lääkkeen voimalla pystyssä.

Kaikesta huolimatta reissuun kannatti lähteä. Tunsimme kaikki maailman avartuneen. Mutta mistä kaikesta ehtiikään kolmessa päivässä nauttia? No esimerkiksi Bremenin kaupungin soittoniekoista, idyllisen hansakaupungin historiasta ja vaikuttavasta arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, brezeleistä, tieteestä, auringonpaisteesta ja sadekuuroista sekä kesäjuhlista Weser-joen rannalla. Poikien mieleen oli erityisesti Werder Bremen-pelikortit, keskeltä kaupunkia metsästetty leikkipaikka erilaisine kiipeilytelineineen, Saksanmaalla käytettävät yks- ja kakssenttiset sekä retki sikäläiseen Heurekaan. Herkuttelu jäi tällä reissulla hyvin vähäiseksi, olosuhteiden vuoksi.

Ennen kuin tauti valtasi minut ja askeleeni alkoivat painaa, ehdin kyllä ostaa itselleni pehmeitä tuliaisia. Kahmaisin keskustan tavarataloista mukaani sylillisen Regian sukkalankaa, josta saan tikuteltua useammatkin sukat. Erityisen iloinen olin löytäessäni herkullista ruskeata tweed-lankaa, josta aloitin sukkia jo reissussa. Eihän nyt viiden tunnin junamatkaa Hämeestä kotikonnuille voinut ihan jouten olla. Sukat valmistuvat taas kerran sisuksiini syöpyneellä Paraphernalia-ohjeella. Hitaasti, mutta varmasti.

Jonkinmoinen keskittymiskyvyn puute on selvästi vaivannut, sillä olen aloittanut useamman neuletyön ja intoa on riittänyt vain muutaman kerroksen verran. Pian taas huomaan penkovani lankavarastojani, seikkailevani Ravelryssä ja suunnittelevani, mitä kaikkea pitäisi ja olisi ihana neuloa syksyksi. Pienessä hetkessä saan työhuoneen lattian peittymään lankakoreista, puikkokoteloista, ohjelehdistä sun muista.

Keskimmäisen yläkuvan langatkin ovat päässeet puikoille. Ostin nuo langat viime syksynä Helsingin kädentaitomessuilta ja ehdin jo hukata vyötteet. En millään muista, mistä messukojusta langat ovat ja mitä lanka lanka on. Pehmoista, huopuvaista  kuitenkin.

Kolmas nappisilmämme toivoi langoista itselleen talvipipoa. Toiveissa on kaksivärinen pipo, jossa on kaksi sarvea. Eilen illalla sadepäivän päätteeksi pipo eteni kuin salama. Valmistumassa on kyllä kaksivärinen pipo, mutta sarvia siinä vain yksi. Saa nähdä, mitä poika tuumaa.

déjà vu

Heinäkuu toi tullessaan kaivatun lämmön ja auringon. Kesälomapäivät ovat täyttyneet lastenteatterista, uinti- ja pyöräretkistä, paljaista varpaista, kesän ensimmäisistä mansikoista ja etelän serkkutyttöjen vierailusta. Voi pojat, mikä ilo, säpinä, touhu ja supina vallitsikaan huushollissa, kun serkukset saivat taas kirmata kimpassa.

Nyt ollaan hetkinen ihan vain omin joukoin. Tuo hetkinen on pitänyt sisällään puuhakkaan päivän, pyykkikone on laulanut, kapsäkkejä on kaiveltu esiin ja ihmetelty uusia pieniä punaisia vihkosia.

Jawohl, huomenna lähdemme reissuun, isot poikaset, me vanhemmat ja sukulaistäti. Pikkuisimmat jäävät kotiin mummin ja ukin hoiviin muutamaksi päiväksi. Matkakuume ei ole ehtinyt onneksi vaivaamaan. Lähinnä päässä pyörivät laskelmat, kuinka kepein kantamuksin uskallan matkaan lähteä, jotta laukussa on tarpeeksi tilaa mahdollisille pehmeille tuliaispussukoille. Onneksi kameran muistikortille voin tallentaa paljon mukavia lomahetkiä, jotka eivät kapsäkkiä rasita.

Emännöinnin ja lomailun ohessa olen löytänyt hieman aikaa heilutella puikkojakin. Innostuin lapsen lailla Paraphernalia-sukkaohjeesta ja déjà vu, neuloin toiset, prikulleen samanlaiset palmikkosukat. Ensimmäiset sukat lähtivät postimiehen matkassa maailmalle ja minun tuli niitä selvästikin ikävä. Edes toisten sukkien jälkeen ohje ei kyllästytä. Tiedä vaikka tällaisia sukkasia neulon vielä lisää tuonnempana. Näissäkin on lankana Sandnes Garnin Sisu, jota kului kaksi kerää naisen 39 kokoiseen jalkaan. Nämä sukat pidän itselläni.

Kiitos vielä sukkavinkeistä muutama postaus sitten. Tulostin aamulla vinon pinon mukavia ohjeita ja aloitinkin saman tien aamukahvin lomassa uudet Sisu-sukat, jotka ovat hyvällä alulla huomista ajopäivää ajatellen. Palaan taajuuksille taasen muutamien päivien kuluttua, jolloin on varmasti luvassa myös ripaus reissutunnelmia.

vetreät näpit

Neulojan näpit ovat toipuneet vähitellen lähes viikon mittaisesta liikuntalomasta urheiluopistolla. Olipa ihana huomata uusien lihasryhmien olemassaolo, liikuttaa jäseniä porukalla, viettää juhannusta uusien ihmisten kera, nähdä lasten riemu liikkuessa ja tulla kotiin ehjänä, yhtenä kappaleena ja liikunnasta nauttineena. Tosin pohkeet jumissa, mutta sehän ei onneksi estä neulomista.

Neulojan näpit vertyivät hikiset hanskat kädessä kuntonyrkkeillen, rehevässä luonnossa sauvakävellen, poikasten kanssa palloillen, jättipallojumpassa ja kuntopiireissä. Ihaninta taisi kyllä olla järvellä melomassa. Se vapauden tunne, upea luonto ympärillä, hyvä juttuseura...



Automatkat taittuivat taas neuloen. Matkalla sain aikaiseksi kuopukselle raitasukat syksyä varten. Luulin neulovani hirvittävän suuret sukat, mutta taitaa pojalla vaan olla hirvittävän iso jalka. Jospa nuo menevät alkusyksyn. Ainahan voi uudet syksymmällä neuloa. Poika on tohkeissaan sukista, sillä malttoi hetkeksi pysähtyä palloilun lomassa esittelemään sukkia kameralle.



Sukkabuumilla ei ole loppua, sillä puikoilla on taas uudet sukat. Nyt neulominen käy joutuisasti, sillä sekä malli että lanka ovat vanhat tutut. Työn alla jo toiset Paraphernaliat Sisusta.

paraphernalia

Sukkaprojektini jatkuu onnistuneesti.

Paraphernalia-sukat
Lanka: Sandnes Garn Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,25 mm
Koko: 39

  Löysin tämän aivan ihanan sukkaohjeen Käsillään-blogista ja ihastuin sukkiin saman tien. Näitä sukkia tikuttelinkin hitaasti ja hartaasti. Toinen jalkaterä tuli nimittäin neulottua kahteen kertaan, sillä sukkahuumassani kaventelin kantapään jälkeen silmukoita liian reippaasti. Vasta kärkikavennuksia aloitellessani huomasin erheeni. Ohjeen silmukkamäärä kun on se 68 eikä 64. Vissi ero siis.

Nämä harmaat sukat lähtevät postimiehen matkaan ja kohti Etelä-Suomea. Tädin sukkapakettiin sujahtaa toinenkin viime aikoina valmistunut sukkapari. Toivotaan, että ovat passelit ja lämmittävät. Hartaudella niitä ainakin on neulottu!

Testasin sukkia hetkisen ja totesin, että itsellenikin täytyy moiset neuloa. Vaikka silmukoita onkin reilummin, sukat ovat kuitenkin mukavan napakat ja tuo palmikkokuvio näyttää niin kauniilta sukan ulkosyrjällä. Lankakauppaan siis!

sukkia suvun naisille

Päivä on kulunut arkisia askareita puuhastellen, pitkästä aikaa auringonpaistetta ihmetellen ja pienimmäistä poikasta ihastellen. Selvästikin vajaa parivuotiaamme on nauttinut jakamattomasta huomiosta ja veikistellyt meille vanhemmille sataprosenttisesti. Pienoinen kaipaus mummilassa lomailevia isoveljiä kohtaan on tosin havaittavissa. Huomenna arki palaa taas huusholliin, talo täyttyy äänistä, eteinen kengistä ja jääkaapin ovi aukeaa selvästikin useammin.



Keväällä sain vihiä, että suvun naisilla on sukkapula. Saman tien laitoin puikot heilumaan ja jo kolmet sukat olen saanut valmiiksi. Neljännet ovat parhaillaan puikoilla.

Uutena mallina halusin kokeilla Knittyn rpm-sukkia, sillä pelkistetty ja helppo mallineule viehätti minua. Päätin neuloa ensimmäiset sukat Englannista tilatusta Araucania Ranco- Solids- langasta, josta olin jo kevättalvella neulonut itselleni sukat ja nuorimmaisellemme Terrieri-pipon. Vaaka näytti loppujen lankanyssäköiden painavan 84 g ja laskeskelin lankojen piisaavan naisten sukkiin. Ensimmäisen sukan kiikutin saman tien valmistuttuaan punnitukseen ja se painoikin 42 g.

Toisen sukan neulominen ei ollutkaan enää niin lystikästä, sillä jännitin langan riittävyyttä. Kaiken kukkuraksi huomasin langan sävyn muuttuvan tosi voimakkaasti vaihtaessani toiseen lankakerään jalkapöydän kohdalla. Omaa silmää sävynvaihto häiritsi aluksi kovastikin, mutta lähipiiri vain katsoi minua ihmeissään. Minäkö turhan tarkka?!? Sukat ovat kyllä tosi ihanat, pehmeät ja napakat jalassa. Niin, ja lanka muuten riitti. Sitä jäi kokonaiset 10 senttiä ylimääräistä!



Ohje: Knittyn rpm
Lanka: Araucania Ranco- Solids, 84 g
Puikot (vähäisessä käytössä hurjasti käyristyneet) 2,25 mm-bambut
Koko: 39/40

Sukkaprojektissani minulla on ollut lähes täysin vapaat kädet langan ja mallin suhteen. Ainut sukkatoive oli Kerttu-sukat, jotka valmistuivat parissa päivässä ja lähes ulkomuistista. Joutuisat, herkät ja muistorikkaat sukat. Tällaiset ehdin neuloa mumminkin jalkaan vuosi sitten.



Ohje: Kerttu-sukat
Lanka: Novita 7 veljestä, 121 g
Puikot: 3 mm
Koko: 39/40

Selvästikin ihastuin yksinkertaisiin rpm-sukkiin, sillä päätin kokeilla ohjetta vielä toisellakin langalla. Lankakaupasta mukaani tarttui harmaata Sandnesin Sisua, jota en ollut aiemmin neulonut. Lanka tuntui tottelevan minua mallikkaasti ja sukista tuli oikein nätit. Toivottavasti sukat kestävät ja pysyvät kuosissaan ahkerassa käytössä.

 

Ohje: Knittyn rpm
Lanka: Sandnes Sisu, 90g
Puikot: 2,25 mm tahi 2,5 mm
Koko: 39/40

Sukkabuumi jatkuu. Nyt vielä hetkeksi puikkoihin.
Mutta sitä ennen utelen, mikä on sinun mieluisin sukkaohjeesi. Josko avullanne löytäisin uusia mukavia sukkaohjeita...

palloillen

Kesäloma on lähtenyt käyntiin kovin urheilullisissa merkeissä, eikä Itä-Suomen koleat lomasäätkään ole tuntuneet tahtia haittaavan. Koululaiset ovat juosseet milloin minkäkin pallon perässä, joko mailan kera tai ilman, leirimuonituksessa tahi äidin patojen äärellä. Pyykkikone nielee sisuksiinsa hikisiä pelipaitoja, nappiksia kiillotetaan, piikkareista haaveillaan, Karjalaisen urheilusivut ahmitaan aamupalaakin joutuisammin, jälkipelit jatkuvat suihkun jälkeen sängyssä. Hui. Sitä kai se oma lapsuuskin oli, mutta nyt äitinä välillä hengästyttää. Kuinkahan paljon hengästyttää, kun tuo nuorempi veljessarjakin rientää harjoituksissa? Nuorimmainen ainakin tuntuu todelliselta pelimieheltä. Alle parivuotias juttelee ammattilaisen lailla palloista, paitsioista ja maaleista. Samat tarinat jatkuvat öisin. Poika puhuu nimittäin unissaan.



Nyt pari päivää henkäisen ja ihmettelen, sillä kolme vanhinta veljestä on serkkutyttöjen kanssa mummin ja ukin hoivissa. Serkuksilla tuntuu olevan mummilassa lystiä: kalastamista, retkeilyä ja tietysti pelailua. Täällä koti tuntuu tosi isolta, huoneet ovat tyhjiä ja pysyvät järjestyksessä, kukaan ei puhu treeneistä tai unelmapiikkareista. Suurempia vieroitusoireita ei tosin pääse tulemaan, sillä pienimmäinen pomputtelee ilmapalloa ja selvittää minulle pihalla eron tennispallojen ja pesäpallojen välillä. Mies katsoo jalkapalloa telkkarista.

Palloilun lomassa olen löytänyt omille harrastuksilleni pieniä hetkiä ja olenkin neulonut useat sukat. Aikuisten sukat ovat vielä kuvaamatta, mutta pikkuisista Peppi-sukista sain jo napattua kuvan. Itseraidoittuva Austermann Step-lanka muuntui vauvalahjaksi kurssikaverini pienelle tyttärelle. Tykkään kovasti langan väreistä ja siitä, että raidoista tuli selkeät ja reilut. Sukistakin tuli melkoisen reilut pikku-Tildalle, mutta lapsillahan on taipumus kasvaa.

Onnellisia askelia elämääsi, pikku-Tilda!



Peppi-sukat
Ohje: oma
Lanka: Austermann Step mit Aloe Vera und Jojoba Öl, 35g
Puikot: 3 mm

Peppi-tarinoita onkin luettu viime päivinä urakalla. Tuo punatukkainen saparopää muuttaa nimittäin ihan meidän kulmakunnillemme kesäksi ja ajattelimme mennä tapaamaan häntä jonain kauniina ja lämpimänä päivänä. Luvassa on varmasti taas mieleenpainuva kesäteatterielämys!

Nyt hetkeksi puikkoihin ja Paraphernalia-sukkien pariin. Ihana ohje!