samulle

Taisinkin jo aiemmin mainita, että tänä vuonna on erityisen monelle ystävälleni syntynyt / syntymässä pikkuinen piltti. Vauvaneuleita on siis luvassa seuraavina viikkoina. Heinäkuun alun pikkuserkulle kutaisin merinovillaisen perusnutun.

Mietin, laitanko jotain koristusta pelkistettyyn nuttuun, mutta en vaan keksinyt pojalle sopivaa. Tytölle kukkateema tuntuu helpolta. Tällä kertaa puunapit toimivat ainoana koristuksena.

Lanka: Sandnesin petroli Lanett

 Puikot: 3mm

 Nuttu kulki tädin kyydissä tuoreeseen vauvaperheeseen Ouluun. Onnea vielä!

Vauvaneuleita varten ostettua petroolia lankaa piisaa lankalootassa vielä. Ravelryn puolella surfatessa olen nähnyt kovinkin herkullisia petrooli-puna-valkoisia väriyhdistelmiä, mutta oma rohkeus yhdistää värejä villisti selvästikin puuttuu.

 Alkukesän äiti-tytär-reissulla Kööpenhaminassa jaksoimme ihastella vanhoja rakennuksia, mutta myös juuri sitä, kuinka yllättävätkin värit voivat tykätä toisistaan ja muodostaa upean kokonaisuuden. Nyhavnin alue erityisesti laittoi huokailemaan! Ja neulojana ehdin jo unelmoida yllättävää värikimaraa kaulaliinassa ja sukissa. Ehkä neulepaidassakin. Jospa minäkin vielä joku päivä rohkenen...

ketjureaktio

Keväällä ystäväni pyysi neuleapua, sillä hän halusi neuloa siskolleen lahjaksi tilkkutäkin. Kaunis tilkkutäkki syntyikin. Viikko, kaksi myöhemmin sain päähäni aloittaa itselleni musta-valko-keltaista täkkiä, joka on tosiaan saavuttanut puolivälin krouwin. Siinä vääntäessäni ainaoikein-lappusia taisi muutama muukin innostua samaan puuhaan. Varsinainen ketjureaktio!

Työn alla on toinenkin täkki, joka ojennetaan kesäloman lopussa anopille. Tämä on vielä hys hys-juttu. Uskonpa, ettei anoppi näillä saiteilla surffaa. En malta olla laittamatta kuvia pian valmistuvasta täkistä.

Tämä täkki on yhteisprojekti suvun naisten kanssa. Heinäkuun alun sukutapaamisessa tikuttelimme lappusia jopa viiden naisen voimin. Sainpa kannustettua paria rotevampaa miestäkin neulomaan muutamia silmukoita. Olisi pitänyt muistaa ikuistaa nuo hetket kameralle!

Minä toimin projektin kapellimestarina ja yhdistelen nyt kovalla vimmalla lappusia. Sopivaa puuhaa sateiseen aamupäivään muiden koisiessa.

puoliväli

Puoliväli saavutettu!

ihan ite

 Viime päivien säät ovat ainakin täällä itäisessä kolkassa olleet melkoisen vetiset. Eilen vettä tuli niin, ettei kotikadulla saappaatkaan riittäneet. Viemäri ressukka ei jaksanut vetää sadevettä kiduksiinsa, ei sitten millään. Siinäpä veljessarjalle kesäiloa kerrakseen. Juosta isomman sortin lätäkköä ees taas. Simmarit jalassa ja uimalasit nenän päällä. Naapureita oli hymyilyttänyt.

 Mutta minuapa hymyilyttää, kun olen alkanut tulla juttuun Huskvarnani kanssa. Montaa metriä en sillä ole ennen kesää polkenut, mutta nyt on tullut paikattua vino pino puhjenneita housunpuntteja ja saatu aikaiseksi komea viirinauha. Ihan ite.

Äitini malttoi istua vieressä astumatta koneen ääreen ja opasti kärsivällisesti tytärtään. Kiitos! Miten kone voi reilu 13 vuotta tehdä rumaa tikkiä ja yhtäkkkiä kesällä 2012 hyrrätä kuin unelma?

Nälkä kasvaa syödessä ja näen jo orastavan unelman itse ommellusta t-paidasta lapselleni. Ken tulee neuvomaan? Oon nopee oppimaan! Tarjoan kaffet!

Mutta se viirinauha...siitä tuli reilu viismetrinen paraatinauha kesän juhliin. Ja kun lähes jokaisena päivänä on aihetta juhlaan, jos oikein perusteellisesti asiaa pohtii, on lippunauha koristanut terassiamme koko kesäloman. Väritys ei ollut yllätys, sillä mustan ja valkoisen rinnalla keltaisesta on tullut suosikkini.

Kun aurinkoa ja kirkkautta on saanut viime aikoina huhuilla, olen paikannut niitä ihastelemalla kodin keltaisia kulmia. Meillä paistaa makuuhuoneessamme aurinko läpi yön. Pienimmäisen päiväkotiaskartelu on saanut kunniapaikan huoneestamme tänä sateisena suvena.

valkoinen

 Tänä vuonna on erityisen moni lähipiirissämme saanut perheenlisää. On siis saatu kirjoittaa monen monta onnitteluviestiä, mutta myös puikkoni ovat suihkineet monta pientä pehmeätä lahjaa.
 

Alkuviikosta neuloin valkosen merinovillaisen vauvannutun mielessäni ystäväni pian syntyvä pieni. Nuttu eteni aivan silmissä. Pehmeä villa yhdistettynä herkkään, tyttömäiseen ohjeeseen toimi.

 

Malli: Maile

Lanka: Dropsin Baby merino, 80g

Puikot: 3mm

Koko: vastasyntynyt

Neuleesta tuli kuitenkin niin pikkiriikkinen, etten saata uskoa sen mahtuvan lahjottavani päälle enää syysviileillä. Jospa nuttu löytää omistajansa tuonnempana. Iloitsen kuitenkin nutusta olohuoneen pöydänkulmalla muutaman päivän. Se on kuin koru.

Mallasin ensin nuttuun lomareissulta ostamiani päivänkakkaranappeja. Ne näyttivät kovin suloisilta ja tyttömäisiltä. Päädyin kaikesta huolimatta käytännöllisempiin valkoisiin nappeihin. En tiedä, vaihdanko takaisin kakkaroihin vai säästänkö ne kuitenkin johonkin tulevaan.

Nuttu muistuttaa minua monta kertaa päivässä, että uusi olisi saatava puikoille. Vaikkei kiire olekaan, sillä ajatus oli neuloa jotain puolivuotiaan kokoiselle pampulalle. Langat nappasin eilen lankakaupasta. Kauniin keltaista villaa. Kutkuttavaa myös katsella noita lankakeriäkin. Miltähän ne näyttävät valmiina?

tervetuloa

Tiina puikoissa on nyt uudessa osoitteessa.
Samat kujeet kuin ennenkin:
neuleita niin valmiina kuin vaiheessa, hetkiä arjestani.
Tervetuloa!

Siirtelen vanhoja kirjoituksia tänne vähitellen...

unelmiemme kesä

Pääsimme aamulla koko perhe kesälaitumille. Olo on tyhjä ja väsynyt. Silmissä silti siintää unelmien kesä: hyppynaru, vesisota, ilmapatja, nurmella kirmailu, skeittiparkki, onkiretket, risteily, vadelmakakku, kortinpeluu, jäätelö, green card, mummila... Kaikki nuo ja parikymmentä muuta perheemme kesäunelmaa leimasin iloksemme viirien muotoon viime viikonloppuna.

Totesin mieheni kanssa, että lasten suusta kuului aivan toteutettavissa olevia unelmia. Viirit löysivät paikkansa eteisestä ja aulasta, sillä en raaski niitä peräkammarissa piilotella. Viirit toimivat vähän niinkuin kesälukujärjestyksenä ;-)

Idea viireihin syntyi surffatessani ruotsalaisissa blogeissa. Saman tien kaivoin kirjainleimasimet, pallonauhat ja liimat esiin ja valtasin olohuoneen ruokapöydän. Lapset hivuttautuivat yksi toisensa jälkeen äärelle ja kesätoiveita heitettiin sopivassa tahdissa ilmoille.

Kaksi vanhinta mielivät kesällä skeittaamaan, kolmonen ja nelonen futaavat ja ovat puolestaan melkoisia korttihaita, hännänhuippu soma kuin mikä hellehatussaan. Mies unelmoi green cardista. Tasapuolisuuden nimessä leimasin ihan ikiomat toiveeni. Arvaako kukaan?

Unelmien kesästä puhuttiin myös työmaalla oppilaiden kanssa. Tällaisia saatiin siellä aikaan...

Antaa tänään vaan sataa, kyllä se aurinko pian paistaa, marjat kypsyvät ja paljaat varpaat vilkkaavat! Kepeätä kesäkuuta!