villan lumoissa

Muuton yhteydessä saimme kaupanpäälliseksi leikkimökin, jossa ei oltu leikitty aikoihin. Pikkuruinen villa oli kelpo kunnossa, mutta tänä keväänä minuun iski leikkimökkihöperyys, pesänrakennusvietti vai mikä lie. Toukokuussa aloitin villan ehostuksen ja mäntyinen paneeli sai valkoista ja harmaata maalia pintaansa sisällä. Ulkopuolikin sai uuden, tuoreen kerroksen maalia. Apunani oli koko pesue; kuka maalisudin varressa, kuka maalipurkin avauksessa. Pensseleiden pesuunkin oli joku erikoistunut. Itse en siitä juurikaan perusta.

Olin innoissani, että sain tehdä pienestä villasta oman näköisen. Poikasilla kun ei ollut oikein mielipidettä asiasta, sain ihan itse päättää, mitä ja millaista tavaraa sisään kannetaan. Toivomuksena oli, ettei muovileluja mökkiin tule, ainakaan suuressa määrin. Hyvin he ajatukseni sulattivat. Toisaalta epäilin, saanko yhtikäs mitään aikaiseksi. Heruuko minusta mitään tyttömäistä irti, tuleeko mökistä liian pelkistetty ja karu. Pelkistettynä se tosin pysyköön. Nyt siellä on sopivasti tavaraa, kaikki harkitusti sisään kannettuja. Kaikille jotain. Aikuisillekin.

Tarkoituksenani oli ehostaa villa ilman suurta kolikkopussia. Toukokuun torikirppikseltä löytyi mukava alku sisustukseen. Pöytä ja kaksi mainion mallista tuolia saivat valkoista maalia pintaan ja niistä tuli tosi mieluisat. Pienet peput mahtuvat niihin juuri sopivasti ja pöydän ääressä on lysti piirtää.

Seinälle nakutettiin puinen pientavarahylly, joka löytyi samaiselta torikirppikseltä puolellatoista eurolla. Valkoinen huntu ylle ja kuopus sai valita rakkaita lilliputtilelujaan hyllyyn. Siellä ovat rivissä niin pikkuautot, dinot kuin muoviset maatilan eläimet, jotka on jo useasti otettu hyllystä lattialle leikkeihin. Ylin hylly on äidin oma. Taalainmaanhevosia löytyi omasta ja äitini kaapista. Niitähän voisi vaikka alkaa keräillä.

Isäni kuskasi kotikotoa vintiltä vanhan nukensänkyni, jonka sudin valkoiseksi. Haikeana muistelin puun värisen, 30-vuotiaan sängyn elämää ja tarinoita, mutta hyvä elämä sillä on varmasti valkoisenakin. Sänky odottaa vielä petivaatteita. Kolmosen "Pingu", oma vanha Suvi-nukke ja kakkosen Eetu-nukke istuskelevat ja ihmettelevät villan muodonmuutosta.

Harmaalle lattialle levitin äitini lahjoittaman sinivalkoisen räsymaton, jolla on myös ihan oma tarinansa ja ikkunaan äitini ompeli pallokuosisen kapan. Tänään pienimmät leikkivät puukirjaimilla ja kirjoittivat idoliensa nimiä. Eskarin aloittava kolmonen sai selvän sanan aikaiseksi. Kuopuksen versio hymyilytti...

Säilytyskalustetta metsästin pitkään ja väsyinkin jo kirppiksellä kiertelyyn. Yksi kaunis päivä marketista lähti mukaani pieni senkki, joka kätkee sisuksiinsa kirjainpalikoita, Aku Ankkoja, värikyniä ja paperia, palapelejä sekä seurapelin.

Päällä kuopuksemme saama 1v-synntärilahja ilostuttakoon pieniä vieraita. Neulahuovutettu koira on ystävämme Ellun käsialaa ja tämä kolmosemme kastelahja pääsi myöstarkkailemaan leikkijöiden touhuja.

Äitini innostui projektistani kovasti ja toikin jo etukäteistuparilahjan. Hän oli ihastellut lippunauhaa netissä ja hankki sellaisen (sini-valko-ruskea, pari kuvaa ylempänä) villaan. Lippunauhasta innostuneina juhannuksena ompelimme toisen sellaisen vastakkaiselle pitkälle seinälle ikkunan yläpuolelle. Nätti tuli!

Parin viikon lomailun ja leikkien jälkeen uskon, että leikkimökki on poikienkin juttu. Aamupäivisin kipittävät juoksujalkaa mökkiin ja leikkivät pitkät tovit sovussa. Joku aamu näin jopa jonkun tuulettavan mattoa ja lakaisevan lattiaa. Päiväjätskeillä puutarhassa turisimme tänään leikkimökkiprojektista ja pienimmät totesivat, että "mukavinta mökissä on piirtää ja lukea Aku Ankkoja".

Villan tupaantuliaisia ei ole vielä vietetty. Kemut pistetään pystyyn heti kun mummi tuo kesälomareissultaan puukirjaimet villan kylkeen. Pitäähän oikealla villalla nimi olla... nähtäväksi jää, löytääkö mummi oikeat kirjaimet pääkaupungista.

aina oikein

Olen selvästikin ihastunut aina oikein-neuleeseen. Neulepinta on pelkistettyä ja kaunista. Eipä tuo ole hankala neuloakaan. Kaimani lainaamassa Neuleita kullannupulle-kirjassa oli houkutteleva resepti ja oikeita silmukoita puotellen neuloin pikkuiselle sähäkän värisen kietaisuneuleen.

Ohje: Neuleita kullannupulle- kirjan Garter Stitch Wrap Top
Lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid, 63 g
Puikot: 2,5 mm

En ollut tainnut lukea ohjetta tarpeeksi huolellisesti etukäteen, sillä hihan mitta ihmetytti kesken neulomisen. Kolmosemmekin kysyi, onko vauvalla tosiaan noin pienet (lyhyet) kädet. Ohje olikin lyhythihaiselle neuleelle. Tiedä vaikka neulon vielä samanlaisen pitkähihaisena.

Kuvatessani kokeilin, miltä nuttu näyttäisi nappien kanssa. Taidan päätyä ohjeen mukaiseen kiinnitykseen eli käyn ostamassa ruskeata nauhaa. Nutun kaveriksi neuloin lähes yhdeltä istumalta tossut. Josko nuo pysyvät hetken pienen kintuissa, vaikkei niissä olekaan vartta. Söpöstelytossut siis. 

Ohje: Saartje´s Bootees
Lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid ja ruskea Wetterhoff Sivilla, yhteensä 10 g
Puikot: 2,5 mm

sik sak

Siksak, siksak, siksak...

Ehei, en ole kaivanut ompelukonettani esille. Siksakia sain aikaiseksi ihan puikoilla. Ohjeessa luki, että näitä kannattaa tehdä useampia eri värisiä. Ja minä tyttö tein työtä käskettyä. Niitä tuli yhteensä viisi! Siksak-myssyjä siis.

Ohje: Novitan ikivanha VAUVA neuleet-lehtinen
Lanka: Wetterhoff Sivilla ja Colinette Jitterbug, n. 20g per myssy
Puikot: 2,25 mm

Ihan kaikkiin myssyihin ei riittänyt nyörilankaa, joten yhteen myssyyn hain kaunista pellavanauhaa sisustuskaupasta. En tiedä, kuinka nauha käyttöä kestää. Nähtäväksi jää.

Wetterhoffin Sivilla on kyllä ihanan pehmeätä lankaa ja ilolla odotan nähdä, millainen myssy on käytössä. Ihan kaikkia en kuitenkaan omalleni neulonut. Osa odottaa oikeaa hetkeä lahjalaatikossa.

Kesänaapurimme ovat saapuneet. Voi pojat, mikä riemu heistä meille onkaan. Joka päivä, joskus useampaankin otteeseen, käydään kurkistamassa, mitä lähilampaille kuuluu. Viisitoista lammasta laiduntaa tänäkin kesänä tuossa takametsän toisella puolella. Ne ovat selvästikin jo rohkaistuneet, eivätkä makoile vain kylki kyljessä puiden alla, vaan kirmaavat luoksemme aidan ääreen. Herttaisia naapureita!

vesileikkejä

Kaunis kiitos onnitteluista! Onnea ja voimia kyllä tarvitaan. Päivät menevät edelleen verkkaisesti. Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Osa väsystä lienee työrumban purkautumista, osa lienee kuuluvan muhkeaan olotilaani. Onneksi on loma, ja mieskin on lomalla. Liikaa touhua ei passaa päivään ahtaa. Yksi juttu per päivä on hyvä. Ja ne päiväunet, joista en aiemmin ole osannut nauttia.

Taas jotain pientä muistiin. Novita Cloud-lankaa tarttui keväällä alekorista mukaan ja aloitin siitä Baby Sweater on Two Needles-nuttua, joka on tarkoituksena sujauttaa lahjalaatikkoon. Lanka loppui tietenkin kesken, sitä haettiin lisää ja nuttu valmistui. Pikkuruinen kuin mikä, mutta soma. Kaveriksi Mary Jane-tossut samaisesta langasta.

Ohje: Baby Sweater on Two Needles by Elizabeth Zimmermann
Lanka: luonnonvalkoinen Novita Cloud, 133 g
Puikot: 3,5 mm

Ohje: Mary Jane Booties
Lanka: luonnonvalkoinen Novita Cloud, 18 g
Puikot: 3,5 mm

Viikko on vietetty lomaa ja se on täyttynyt vesileikeistä. Aluksi keveämmissä vaatteissa rannalla, nyt jo useampi päivä tuhdimmissa vaatteissa läheisissä lätäköissä. Ja lapsilla on lystiä!

Itsestä tuntuu ehkä hiukkasen huvittavalta pukea kesäkuussa villaa ylle ja viettää lauantai-iltaa takkatulen ääressä sadetta ja kylmää ihmetellen. Mutta kuluuhan se ilta näinkin!

laitumille

Suvivirsi on veisattu ja nyt pääsemme koko perhe kesälaitumille. Se kevätjuhlapäivän tyhjyys ja haikeus ehti vallata mielen vain hetkeksi, sillä perheen pienimmät pitivät huolen, että puuhaa ja suunnitelmia riittää tällekin päivälle. Erityisesti kuopus on toivonut koko kevään hiekkalaatikkoa omalle pihalle, ja tänään lootan nikkarointi aloitettiin. Luulin olevani hommassa vain työnjohtajan tahi muonittajan roolissa, mutta löysinkin itseni iltapäivästä puutavarakaupasta ja illemmalla maalisudin varresta. Lootaprojekti jatkuunee taas huomenna...

Vuodenvaihteen jälkeen olen osallistunut tarmokkaasti ihka omaan projektiini, ns. lankalaatikot tyhjemmiksi- projektiin. Olen hillinnyt tietoisesti lankojen ostamista ja vajuttanut erityisesti villalankalaatikoitani. Villalankavarastoni kieppuu enää kahden kilon hujakoilla ja suunta on koko ajan alaspäin, vaikka silloin tällöin pari uutta kerää kotiutuukin meille.

Toisaalta on mukavaa ja luovuutta vaativaa hommaa, mitä pikkuisesta nöttösestä saisi aikaan, toisaalta hieman raivostuttavaakin touhuta niiden vajaiden kerien kanssa. Mies on aika ajoin kehoittanut suunnata lankakauppaan, kun tuskailen ääneen, ettei tästäkään kerästä mitään saa aikaiseksi. Ostolakkoa en ole itselleni asettanut, ja aionkin ostaa taas lankoja syksyneuleita varten, kunhan nämä työn alla ja suunnitelmissa olevat saan neulottua.

Huopuvat langat ovat saaneet kevään aikana kyytiä ja villapöksykasasta on tullut komea. Tuohon ne olohuoneen ritiläpenkille ovat jumittuneet ja paistattelevat päivää viittä vaille valmiina syksyä varten. Juu-u, kokoonpanomme saa vahvistusta syksymmällä!!!

Wilhelmiinan ohjeen mukaan syntyi ruskeasta tuntemattomasta villalangasta kahdet s-koon pöksyt.  Blogeja seuratessani olen huomannut monien kehuvan Ulla-neulelehden villapöpät-ohjetta, ja päätin minäkin kokeilla sitä. S-koon pöpistä tuli hurrrrrjan pienet. En saata uskoa, että ne mahtuvat vastasyntyneellekään. Ruskeasta hahtuvasta myös reilummat alkuajan pöksyt.

Miehen Tallinnasta tuoma punainen hahtuva oli tarkoitus muuntaa omiksi tumpuiksi, mutta yks kaks huomasin neulovani siitä pöksyjä. Jouluiset sellaiset ovat hieman muita reilummat, kokoa m. Osa housuista kaipaa vielä nyörejä. Tokaluokkalaisemme on osoittautunut varsinaiseksi tupsu- ja nyörimestariksi. Ei siis huolta...

Ovathan nuo kaikki aikas pikkuruisia. Jo keväällä napatussa kuvassa esikoinen jaksoi päivitellä pöksyjen pientä kokoa.

Pikkuneuleiden tuotanto siis jatkukoon...

muistan

Viime päivinä on paljon puhuttu opettajien ja päiväkotien henkilökunnan muistamisesta näin kesäloman kynnyksellä. Tai ainakin omat silmäni ovat tarrautuneet noihin juttuihin lehdissä, kun omien poikasten arjessa on niin monta huolta pitävää, tärkeää aikuista.

Me vanhemmat ja selvästi lapsetkin tahdomme jotenkin muistaa ja toivottaa hyvää kesää. Eilen illalla kesäisen sateen ropistessa ulkona ahkeroimme koululaisten kanssa kortteja. Useat blogissakin esiintyneet kukat ovat päätyneet valokuviksi, ja ojennamme niitä tällä viikolla opettajille ja hoitajille.

Tokaluokkalaisemme opettaja jää kesän aikana äitiyslomalle, ja päätimme pojan kanssa muistaa opettajaa itsetehdyllä lahjalla. Tovi mietittiin villavaippahousut vaiko tossut, ja kuuntelin poikaa: "entä jos ope ei tiijä, miten niitä villavaippahousuja käytetään". Tossut siis ja valmista tuli nopeasti, muistaakseni ihan parissa päivässä. Tossujen kaveriksi vielä ajaton siksakmyssy. Ihan minun huolekseni ei lahja jäänyt, päättihän poika sentäs langan värin ja punoi nauhat...

Ohje: Wool-kerän vyöte ja Novitan ikivanha VAUVA neuleet-lehtinen

Lanka: vihertävä Novita Wool, yhteensä reilu kerä (siksak-myssy 29g ja tossut 26g)

Puikot: 3mm ja 3,5 mm

Puikot suihkivat pieniä, nopeasti valmistuvia neuleita. Mitään uutta tahi ihmeellistä ei synny. Niitä hyväksi koettuja malleja vain. Niistä lisää lähipäivinä...

"äiti, se on keltainen!"

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja ihan päätä huimaa ajatus, että kouluvuosi alkaa olla pian paketissa. Olo on toisaalta helpottunut, toisaalta nuutunut ja haikeakin. Talven mittaan on tehty paljon töitä, työ on ollut haastavaa, mutta ilokseni olen saanut tutustua uskomattoman ihaniin nuoriin. Silti myönnän kyllä odottavani suvivirttä ja sitä viimeisen koulupäivän tunnelmaa. Päivää, joka toisaalta kovin juhlava, täynnä jännitystä ja iloa, mutta toisaalta haikea ja tyhjä.

Kevät on puskenut väreineen ja tuoksuineen tänne itärajallekin. Takapihan ruskea metsä on muutamassa päivässä muuttunut herkän vaaleanvihreäksi, pihapöntöt täyttyneet uusista lintunaapureista ja lapset kuskaavat kevään ensikukkasia äidille iloksi sisään. Aamuiset pyörämatkat hoitoon ja kouluun ovat herkkiä: unihiekkaa vielä silmissä, aamuaurinko lämmittää nenänpäätä, luonto kukkii ja taivas tarjoaa kevään ääniä. Päiväkodin jälkeen pyörämatka jatkuu miehen kanssa kahdelleen. Sitten huokaillaan vielä yhdessä kaunista luontoa ja tätä elämänmenoa. Arki on täyteläistä, elämänmaikuista ja yllättävääkin.

Käsityörintamalta tällä kertaa pikkuiset töppöset muistiin. Useissa blogeissa muistan nähneeni vauvan alpakkatossuja. Ne ovat näyttäneet herkiltä, kuohkeilta ja kauniilta.

Päätin kokeilla itsekin alpakkatossuja ja jämälangasta piisasi vallan mukavasti yksiin ruskeisiin tossuihin. Ohje on peräisin vanhasta Novitan ohjevihkosesta. Lienee sama kuin Novita Muksu extra-lehden tossumalli 3. Teetee alpakka-lankaa kuilui huimat 15 g.

"Äiti, se on keltainen!"