"äiti, se on keltainen!"

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja ihan päätä huimaa ajatus, että kouluvuosi alkaa olla pian paketissa. Olo on toisaalta helpottunut, toisaalta nuutunut ja haikeakin. Talven mittaan on tehty paljon töitä, työ on ollut haastavaa, mutta ilokseni olen saanut tutustua uskomattoman ihaniin nuoriin. Silti myönnän kyllä odottavani suvivirttä ja sitä viimeisen koulupäivän tunnelmaa. Päivää, joka toisaalta kovin juhlava, täynnä jännitystä ja iloa, mutta toisaalta haikea ja tyhjä.

Kevät on puskenut väreineen ja tuoksuineen tänne itärajallekin. Takapihan ruskea metsä on muutamassa päivässä muuttunut herkän vaaleanvihreäksi, pihapöntöt täyttyneet uusista lintunaapureista ja lapset kuskaavat kevään ensikukkasia äidille iloksi sisään. Aamuiset pyörämatkat hoitoon ja kouluun ovat herkkiä: unihiekkaa vielä silmissä, aamuaurinko lämmittää nenänpäätä, luonto kukkii ja taivas tarjoaa kevään ääniä. Päiväkodin jälkeen pyörämatka jatkuu miehen kanssa kahdelleen. Sitten huokaillaan vielä yhdessä kaunista luontoa ja tätä elämänmenoa. Arki on täyteläistä, elämänmaikuista ja yllättävääkin.

Käsityörintamalta tällä kertaa pikkuiset töppöset muistiin. Useissa blogeissa muistan nähneeni vauvan alpakkatossuja. Ne ovat näyttäneet herkiltä, kuohkeilta ja kauniilta.

Päätin kokeilla itsekin alpakkatossuja ja jämälangasta piisasi vallan mukavasti yksiin ruskeisiin tossuihin. Ohje on peräisin vanhasta Novitan ohjevihkosesta. Lienee sama kuin Novita Muksu extra-lehden tossumalli 3. Teetee alpakka-lankaa kuilui huimat 15 g.

"Äiti, se on keltainen!"