lauran kukkamekko

Vihdoinkin sain laitettua pikkuisen Lauran syntymäpäivälahjamekon postimiehen kuljetettavaksi. Viimeiset koristukset helmaan kiinni, mekko pakettiin ja paketti postiin. Peukutan vimmatulla lailla, että mekko olisi sopiva. Tytön unikkomekosta valmistui siis Lauran kukkamekko.

Lauran kukkamekko
Lanka: Garnstudion Muskat, parisataa grammaa
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Lauran äidin toiveena oli tytölle liivimekko. Aikamme puntaroituamme paria ohjetta päädyimme yksituumaisesti tähän mekko-ohjeeseen. Lankavaihtoehtoja tuumailimme vielä yhdessä Menitan tiskillä ja Garnstudion Muskat-langat kainalossa marssimme kaupasta ulos. En olekaan aiemmin neulonut Garnstudion Muskat-lankaa, joka osoittautui ihanaksi puuvillalangaksi. Kolmosen puikoilla tuli paras neulejälki. Tiheys ei ihan täsmännyt ohjeeseen, joten jännityksellä odotan, eihän mekosta vain tullut liian pieni.

Koristeeksi kiinnitin lankakaupasta hankittuja valmiita huopakukkasia sekä puunappeja. Ihastuin noihin huopakukkasiin niin, että kävin hamstraamassa niitä lisää tuleviinkin neuletöihin.

Hieman silmääni alussa pisti mekon kavennukset, jotka näkyvät luonnonvalkoisessa langassa todella selvästi. Kavennukset ovat kuitenkin ihan siistit ja tasaiseen tahtiin, joten tokkopa jaksan moista kauaa surkutella. Tomeran yksivuotiaan menossa kavennuksia kun ei ehkä ehdi tiiraamaan...

harmautta

Viime päivät ovat olleet yhtä harmautta aamusta iltaan. Pimeys tuntuu laskeutuvan niskaan jo loppuiltapäivästä. Taas eilen totesin, että samoilu harmaassa, kosteassa ja syksyisessä luonnossa on minun juttuni. Kumpparit jalassa tunnen olevani vapaalla, ja se jos mikä tuntuu hyvältä kiireisessä arjessa.

Harmaata lankaakin on pyörinyt nurkissamme viime aikoina kilometritolkulla. Miehelle olin luvannut isänpäiväksi uuden pipon ja tumput, jotka valmistuivat hyvissä ajoin. Pipo tuli neulottua nopeasti, mutta vähintään kahteen kertaan, sillä silmukkamäärien ja pipon syvyyden kanssa sai säätää useampaankin kertaan. Nyt se tuntuu sopivalta ja ihanan rouhevalta.

Palmikkopipo
Ohje: Chunky Cabled Hat
Lanka: Marks&Kattens Quick, reilu kerä
Puikot: muistini mukaan 7 mm

Samaisesta harmaasta neuloin Lovikka-lapaset Novitan ohjeen mukaan. Tiheydet täsmäsivät ilokseni ja lovikat valmistuivat joutuisasti, lähes yhdeltä istumalta. Toinen lovikka neuloutui muuten yhden neuletapaamisen aikana, hyvässä seurassa. Kiitos taas tytöt!

Lovikka-lapaset
Ohje: Novita, syksy 2007
Lanka: Marks&Kattens Quick
Puikot: muistini mukaan 7 mm

Harmaiden neuleiden lista jatkuu, sillä tummanharmaasta 7 veljeksestä valmistui itselleni jo kuukausi sitten Chevalier-lapaset. Ohje oli lystikäs ja lapaset tuntuvat sopivan napakoilta käsiini. Varresta tein epähuomiossa liian pitkät, mutta muuten oivat lämmikkeet.

Chevalier-lapaset
Lanka: tummanharmaa 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm

Ken odotti kuvaa keltaisesta neuleesta, heille kerrottakoon, että pipariksi meni. Isoveli-langasta valmistui pirteä perusslipari, joka osoittautui minulle aivan liian piukaksi. Edes kastelu ja pingotus ei tuo toivottuja senttejä ympärysmittaan. Harmitus, harmitus!

Viikonlopun aikana samoilujen lomassa olen neulonut viimeisimmänkin eli neljännen tilauspipon valmiiksi ja viimeistellyt Laura-tytön puuvillaneulemekkoa. Pian mekko alkaa olla valmis lähetettäväksi. Jään jännityksellä odottamaan viestiä, onko mekko tytölle sopiva ja mieluinen.

minnan sukat

Nämä sukat eivät ehkä sivuillani esittelyjä kaipaa.
Toistan itseäni: ihana sukkamalli ja mutkaton lanka.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: Regian harmaa tweed, 2 kerää
Puikot: ihkauudet Knit Picksin kakskaksvitoset

Harmaat sukkaset lämmittävät ystäväni Minnan varpaita tulevana talvena. Niistä tuli oikein passelit ja harmaa tweed-lanka tuntui mieluisalta lankavalinnalta. Ja ehei, eivät jää nämäkään viimeisiksi Paraphernalia-sukiksi...

Alkuloman aikana kävin suunnatonta kamppailua ikuisuusprojektini kanssa. Olin ehtinyt aloittaa Colinetten Skyestä jo kaksi neuletta, purkaa ne ja aloittaa taas uudella ohjeella. Lanka houkutteli kovasti kerällä, muttei se istunut mihinkään neuleeseen. Skye, joka näytti kerällä rusehtavalta, neuloutuikin ihan lilansävyiseksi neuleeksi. Harmitus. Selvästikin silmäni ovat tehneet stopin pätkävärjätyille langoille. Tweed-lanka kyllä uppoaa. Hylkäsinkin Skye-langan ja neuleen lopullisesti, sillä neulominen tuntui koko ajan pakkopullalta. Kyllä harrastuksen pitää mukavaa olla...

Pää pursuaa taas ihania neuleideoita, ja riemu on ollut ylimmillään, kun lähisuvun muutkin nuoret naiset ovat intoutuneet heiluttelemaan puikkoja. Lomalla sohvamme täyttyi neulovista naisista, olohuoneen lattia peittyi lankakeristä, puikoista ja ohjelehtisistä, neulevinkkejä ja -ideoita vaihdettiin. Miesväki osallistui iloksemme tupsujen tekoon ja mittanauhojen ojenteluun. Sainpa myös apua neuleen pingotukseenkin.

Loman aikana olen neulonut keltaista Isoveljeä, jota olen ihastellut useissa blogeissa syksyn aikana. Olin kaavaillut siitä itselleni neuletta parhaimman ruskan aikaan, mutten aivan ehtinyt. Pihapuumme ovat pudottaneet lehtensä, serkkupojat haravoineet pihamaan lehdistä ja se värikkäin aika syksystä on takana. Isoveli-neuleeni on nyt kyllä jo pingotusvaiheessa, ja toivottavasti pian ahkerassa käytössä. Saman tien puikoille on päässyt lomareissulta ostettu luonnonvalkoinen Muskat-lanka. Elokuun lopussa ennoin serkun tytölle synttärilahjaksi neulelahjakortin, ja serkun toiveesta pikkuinen neiti saa liivimekon.

herne rokkaa!

Syysloma alkoi pari tuntia sitten. Äsken kahvikupposen ääressä tuumailin mieheni kanssa, miten takki onkaan näin tyhjä. Syksyn ensimäinen rutistus on takana ja edessä on viikon odotettu loma. Tämä ilta menee varmasti ihmetellen, takkaa lämmittäen ja lasten kanssa leikkien vailla sen suurempia tavoitteita. Päätin kuitenkin ensin tulla käymään koneella, ennen kuin uppoudun loman touhuihin.

Kirjaan siis nelivuotiaamme sliparin muistaessani ylös. Tämä slipari valmistui jo pari viikkoa sitten, ja on ollutkin käytössä niin päiväkodissa kuin kotioloissa. Siitä tuli toimiva ja mieluinen.

Herneslipari
Ohje: Novita kevät 2007
Lanka: Novita Nalle, 160g
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Ihailen pikkuiseni väritoiveita ja värimaailmaa. Itse tartun mieluusti harmaaseen, ruskeaan tai luonnonsävyisiin lankakeriin, kun taas poika nappaa turhia miettimättä voimakkaita, "erilaisia" lankakeriä hyllystä. Vihertävästä langasta muotoutui siis "herneslipari". Olin jo näpräämässä värinappeja marketissa ajatuksena värjätä valmis liivi, mutta vihertävänä se on pysynyt ja varmasti pysyykin jatkossa. Mihinkäs sitä pojan valitsemaa kaunista väriä vaihtamaan...

Ohje oli selkeä ja helppo. Kokoa sliparille tuli sen verran reippaasti, että siinä on vielä kasvun varaa. Lämmittää siis varmasti vielä ensi keväänäkin. Ja pikkuveli perii neuleen sitten taas jonkun ajan kuluttua...

Kellertävät villalangat lankakorissani ovat houkutelleet minua jo viikon, parin verran. Vitosen pyöröpuikko on vain toisessa ikuisuusprojektissani kiinni, joten yritän huhkia keskeneräisen valmiiksi ennen keltaisiin lankoihin tarttumista. Jatkukoon minun ruskani sitten vaikka marraskuulle keltaisen neuleen muodossa. Onpahan aikaa rauhassa miettiä, millaisen neuleen siitä haluan. Tuntuu, että suunnitelmani muuttuu päivittäin. Eilen suunnittelin keltaista uutta sliparia, mutta aamulla jo näin itseni sieluni silmin keltaisessa neuletakissa. Nähtäväksi jää, mitä siitä langasta muotoutuu...

shalom cardigan

Toinen kerta toden sanoi. Ensimmäinen tekele hautautui nimittäin kaapin perukoille, mutta uskaltauduin kokeilla ohjetta uudelleen ja uudella langalla. Alkuperästä ohjetta muokkasin Ravelrysta löytyvin vinkein. Tästä toisesta tuli ihana, lämmin ja oiva neuleliivi syksyisinä päivinä pidettäväksi. Tykkään kovasti!

Ohje: Shalom cardigan
Lanka: Novita Mambo, 416g
Puikot: 6 mm

Aamupäivästä koulutuksessa istuessani puikoille pääsi sukkalankaa. Ajatuksissani luentoa seuratessani olin tehnyt laskuvirheen silmukoita luodessani ja useamman sentin työ meni hukkaan. Toisaalta harmillista, mutta toisaalta tuo neulominen piti ajatuksia kasassa ja jaksoi keskittyä luennoitsijan tarinointiin. Regian harmaa tweed-sukkalanka tuntuu hauskalta ja odotan innolla, miten lanka ja sukan varsinainen mallineule passaavat yhteen. Ei auta muuta kuin suunnata purkutalkoisiin ja aloittaa alusta... 

lämmintä ylle

Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.

Viime päivinä on ollut mahtavaa nauttia upeista syyspäivistä ja puiden väriterapiasta. Syystuulet puhaltavat ja lämmintä on kaivettava kaapista ylle. Viime sunnuntaina nelivuotiaamme tokaisi "ulkona jo haisevan talvelle", kun työnsi aamutuimaan nenänpäänsä ulos oven raosta. Eilen aamulla olikin maa ihan kuurassa ja pakkasta.

Viime viikkoina on valmistunut syksyksi jotain pieniä juttuja, joita en ole ehtinyt kirjaamaan muistiin. Peruspuuvillapipot syntyvät helposti ja joutuisasti. Niitä on valmistunut niin omalle pikkuiselle kuin serkunkin tytölle. Päätin kokeilla mieluista mallia yksivärisenä raitapipojen sijaan. Pipo tuntui alastomalta ilman koristelua, mutta onnekseni käsityölaatikostani löytyi koristeeksi merkki, joka on arvatenkin peruja vanhasta lastenvaatteesta. Lauran pipoon valitsin kolme somaa nappia.

Syyskuun sankarittarelle Savoon postimies vei pinkit huovutetut lapaset. Lankana oli Tove ja lapaset kävivät pesukoneessa huopumassa. Tumput ovat sopivat nelivuotiaan käteen.  Pikkuprinsessa on kuulemma tohkeissaan tumpuistaan.

Kuopukselle tikuttelin ruskeasta ohuesta villalangasta, Gjestalin Baby Ullista, tupsumyssyn. Edellinen samanlainen alkaa olla jo himpun verran tiukka, mutta malliltaan niin hyvä. Päälaen tupsu tuo hyvän mielen, minkäs teet. Kangasmerkki nallen kera kruunaa pojan mielestä pipon!

Kiitos kaikille kommentoijille ja terveiset muillekin vierailijoille yhteisesti! On ollut ilo lukea kommenttejanne niin oranssista sliparistani kuin nelivuotiaamme neulehupparista. Molemmat ova osoittautuneet käytössä toimiviksi ja mieluisiksi. Tuntien tikuttelut eivät siis ole menneet hukkaan, päinvastoin.

Puikot suihkivat täällä suunnassa tasaiseen tahtiin. Hieman hirvittää, kun pää pursuaa ihania neuleideoita, mutta aika on rajallista. Joka kerta tietokoneella bongaan uuden ihanan mallin. Toteutettavien lista kasvaa kasvamistaan, mutta toisaalta jonoon kiilaa välillä joku tuttu ja turvallinen malli, kuten nämä kaikki esittelemäni pikkulämmikkeet.

Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

palmikkoa ja pullaa

Minulla on yllättävän monta rautaa tulessa tällä hetkellä. Neulerintamalla siis. Olen aloittanut ainakin kolme työtä, ja neulon niitä fiiliksen mukaan. Minä, joka aina olen vannonut olevani yhden neuletyön ihminen, neulon nyt iltasatujen aikaan sitä ja takkatulen ääressä tätä. Työlaukkuunikin sujautan vielä jotain ihan muuta. Aiemmin koin moisen turhauttavaksi, kun valmista ei tuntunut millään syntyvän. Nyt tavoitteet ovat toisenlaiset. Toiveissa on saada vihertävä lämmike harteilleni ennen paukkupakkasia ja kulkea uudessa, sinapinkeltaisessa sliparissani ennen ensi kesää. Nähtäväksi jää...

Palmikot ovat vieneet minut mukanaan. Kesän pyörittelin palmikkoa Paraphernalia-sukkiin, syksyllä omaan oranssiin slipariini ja nyt palmikkoja on ilmaantunut kolmosen uuteen neulehuppariinkin.

Palmikkohuppari

Ohje: Novita Muksu extra 2008
Lanka: beesi 7 veljestä, 400 g
Puikot: 3,5 mm

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.

Olen profiloitunut lähipiirissä tumpeloksi ompelukoneiden kanssa, joten koin suunnatonta onnistumisen elämystä ommellessani huppariin vetoketjun. Vetoketju kiinnittyi ensi yrittämällä, ilman takapakkeja. En tosin tiedä, kuinka oikeaoppisesti ommella surautin. Vetoketju toimii ja pysyy paikoillaan. Se kai se pääasia on!

Hupparin värivalintaa ehdin jo taas neuloessa ja vielä valmistuttuakin harmittelemaan. Olin valinnut lähes mitäänsanomattoman, vaisun värin pojalle, joka rakastaa ja oli toivonutkin kirkkaita värejä. Lankahyllyllä tempaisin ostoskoriini kaikesta huolimatta valjua, kaurapuuron väristä lankaa. Höh! Perustelin valintaa kuitenkin pojan ruskeilla nappisilmillä. Beesi tykkää ruskeista silmistä, eikös?!? Nyt jälkeen päin olen kuitenkin ollut tyytyväinen väriin. Ja ainahan sitä voi värikästä lankaa puikoille laittaa. Se kaikenmaailman värinen sliparikin on pojalle vielä neulomatta...

Meillä oli eilen pullapäivä. Töiden aloituksen jälkeen ei keittiö ollut vielä tuoksunut pullalta, joten asia oli korjattava. Kirkkaan päivän kunniaksi päätimme kuvata hupparin takapihalla. Poika ehdotti kuvauspalkakseen yhtä pullaa. Ja sehän toive onnistui. Jälkeenpäin laskettiin, että kuvaussessio olikin kolmen pullan mittainen. Hyvä, että maistuu!

Voi pojat, miten uusi huppari on tuntunut mieluisalta! Hupparin omistaja on tuntunut myös tyytyväiseltä ja iloiselta uusi neule päällään. Sehän se taitaa olla paras kiitos isosta työstä.