sydämellä tehty

Joku aika sitten sinnittelin ruskean villalangan kanssa oikein toden teolla. Ensimmäinen versio muotoutui liian leveäksi, eikä suklainen lanka piisannut.

Purkuhommien jälkeen vähensin raglanlevennyksiä ja uudesta nutusta alkoi muotoutua toivotusti kapeampi. Elättelin toiveita yksivärisestä nutusta täyspitkillä hihoilla. Totuus oli toinen. Lanka piisasi edelleenkin vajaamittaisiin hihoihin. Oli pakko tarttua vinkeän vihreään lankakerään ja tikutella sillä hihanpäät. 

Nuttu tuntui kaipaavan vihreää vartalo-osaan. Mielessäni pyöri sitkeästi ketjupistoin kirjailtu vihreä sydän. Ellun sydän. Lähipiiri tietää, miten soma (ja rakas) se on. Mutta kun neulan päässä on Tiina, sydän näyttää tältä:   

 

Sydännuttu

Lanka:  80g ruskeata ja vihreätä Rowanin Donegal Lambswoolia
Puikot: 3 mm
Koko: 1 - 3 kk

Osaan kyllä tuon ketjupiston, mutta kylläpä oli hankalaa saada toivottu muoto. Äitini vinkistä ehdin jo leikata paperista ellun sydämen ja kiinnittää sen malliksi nuppineuloin helmaan. Yritys hyvä kymmenen.

Kun olen päässyt purkuhommien makuun, saatan hyvinkin purkaa sydänvirityksen helmasta pois, vaikka oman tuvan makutuomarini peukuttavatkin sydäntä. Kiire moisilla suunnitelmilla ei kuitenkaan ole, sillä nutulle ei edes ole käyttäjää tiedossa. Ystävien pikkuiset syntyvät kesän korvalla, enkä toivo heidän hautovan pilttejään tässä villanutussa.  No, lahjalootaan odottamaan sydämen kanssa tai ilman...

harmaata

  Kesällä syntyy hyvälle ystävälleni uusi pikkuinen. Isoveljeä lahjoin aikoinani suklaamyssyllä, joka sai kovasti äidiltä kehuja. Päätin kutaista tulevalle pikkuiselle uuden, harmaana. Myssyn kaveriksi tietenkin junasukat ja langanjämistä pikkuiset tumput.

Harmaa myssy

Ohje: Lanett-klassikot-lehtinen

Lanka: Drops Baby merino, 35g

Puikot: 2,5mm

Junasukat ja tumput

Lanka: Drops Baby merino, 32g + 22g

Puikot: 2,5mm

Tunne on taas sama kuin joka ikinen kerta vauvajutun valmistuttua. Voiko ne tosiaan mahtua jollekin?!? Tämä setti on tarkoitus ottaa käyttöön vasta kesähelteiden väistyttyä. Tiedän olevani kurja, mutta tänä vuonna toivon viileitä kelejä jo elokuun loppupuolelle, jotta nämä pikkuiset asusteet ehtivät varmasti käyttöön, hih! 

matkalla mestariksi?

Olen taistellut parin päivän ajan ruskean villalangan kanssa ajatuksena saada 78 grammasta vauvan nuttu. Muistan neuloneeni samasta langasta 80 grammaisen kukkanutun eli ihan utopistiselta ajatus ei voi kuulostaa. Pari grammaa sinne tänne, mutta mutta....

Aloitus näytti kovin suloiselta ja suklaiselta. Intoa täynnä puottelin samaisena iltana neuletta eteenpäin ja nuttu eteni aivan silmissä....kunnes huomasin, että lanka ei piisaakaan. Liian paljon raglanlisäyksiä? Liian leveä nuttu aivan pienelle piltille?

Hihoista oli tulossa puolipitkät (tai -pätkät, miten nyt ajatteleekaan) ja koko neuleen sopusuhtaisuus epäilytti silmääni. Ehkei kuva kerro kaikkea, mutta tällä kertaa uskon mittanauhaa sekä tajuani vastasyntyneen anatomiasta.

Puolikkaan päivää nuttu lepäsi olohuoneen pöydällä. Tuo puoli päivää täyttyi vaihtoehto been ja ceen kartoittamisesta, nappilootan plaraamisesta, konsultaatiotekstiviesteistä ystävälle, ideoinnista oman miesväen kanssa ja paikoilleen jämähtäneen neuleen ihmettelemisestä. Juuri sopivaa puuhaa puolikuntoiselle!

 Kun lanka ei vaan toiveistani huolimatta lisääntynyt, kaivoin jämälankapurkista samanhenkisen vinkeän vihreän lankakerän esiin ja mallailin vihreitä hihansuita. Hetken näytti hyvältä, mutta teekupposen juotuani hylkäsin ajatuksen. Liian retroa!

Neulo, pura, neulo, pura...sitäkö tämä neulojan arki toisinaan on?! Tänään iltapäivällä tilanne oli nimittäin taas ylimmän kuvan kaltainen. Päätin aloittaa alusta.

Mitä sitä tavataankaan sanoa?
Ei se päämäärä, vaan se matka.

Harjoitus tekee mestarin.

Pah!

sukkatalkoissa

 Lankavarastoja kollatessa sain päähäni neuloa miehelle ihka ensimmäiset ohuet sukat. Monenmoisia virityksiä olen vuosien mittaan hänelle kutaissut, mutta ohkaisia sukkia en ainoitakaan. Tuntui siltä, että vihdoinkin on sen aika!

Vaikka harmaa lukeutuukin mieliväreihini, ei perusharmaat perussukat tuntuneet lainkaan houkuttelevalta ajatukselta. Onneksi on jämälankapurkki, joka on syönyt sisäänsä pikkuisia lankakeriä edellisistä projekteista. Petroolit sukansuut, kantapäät ja kärjet toivat selvästi eloa sukkiin ja iloa neulomiseen. Myönnän kyllä, että jännitystäkin, sillä pelko jämäkerän loppumisesta kalvoi mieltä koko neulomisen ajan.   

Miehen sukat

Lanka: harmaa Sisu tai Regia, jompikumpi

petroli Four Seasons Gründl Hot Socks Luxor, yht. 83g

Puikot: 2,25mm

Miehen sukkien valmistuttua olin selkeästi sitä mieltä, että tarvitsen itsekin uudet sukat. Vuosi sitten olin hamstrannut kaksi kerää harmaata Regia tweediä, joita aikani pyörittelin hyppysissäni. Tiesin olevani taas niin tylsä ja loin silmukat Paraphernalia-sukkiin. Taas kerran. Nappasin tarkoituksella 2mm puikot, jotta saan sukista mahdollisimman napakat, mutta auttamatta näistä tuli minulle liian isot. Onko jalkani tosiaan kutistunut? Käsialani löystynyt? No, lahjaloota sai taas täytikettä!

Paraphernalia

Lanka: harmaa Regia tweed, 76g

Puikot: 2mm

sukkasillaan

 Sain sitten taas ennen joulua päähäni, etten osta vähään aikaan lankaa, vaan neulon lankalootaani keveämmäksi. Loota (vai pitäisikö tunnustaa...ne viisi lootaa ja olohuoneen vasu) on syönyt sisuksiinsa peruslankaa: maijaa, nallea, mutta myös pehmoisempia lankoja kuten lanettia, erimerkkisiä vauvamerinoita tahi alpakkasilkkiä.

Kaipaan hetkeä, että voin oikeasti hyvillä mielin suunnata lankakauppaan ostamaakseni jotakin projektia varten juuri sitä tarvittavaa lankaa. Nurkissa pyörii keriä vailla mitään ajatusta, miksi ne isona muuntuisivat. Ehkä tuttu tunne jollekin muulle?
 

Päätin siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja neulasta muutamat raitasukat pukinkonttiin. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin annoin mennä. Ennen joulua valmistuikin yhteensä kuusi paria raitasukkia. Mitään kommervenkkejä ei näissä sukissa ollut. Peruskauraa, joku voisi sanoa.

Silti jokainen sukkapari oli sydämellä neulottu ja lankapari mietitty. Reippaalle kummipojalle sateenkaarisukat. Isälleni miehekkäämmät värit terästettynä legonvihreillä raidoilla. Värejä rakastavalle kakkosellemme brasiliasukat. Hillitylle keskimmäiselle harmaavalkoiset.  

punainen lanka

Jostain kummasta minulle oli syksyllä ilmaantunut kerä punaista seiskaveikkaa. Alkuperäistä ajatusta langalle en enää muistanut, mutta eipä tuo kauaa lankalaatikossa lojunut. Päätin nimittäin neuloa anopille pitsiset sukat joululahjaksi jollain vanhalla Novitan ohjeella.  

Täytyy kyllä myöntää, ettei tuollaista seiskaveikkakerää kauaa tikuttele. Kai sitä on jo sen verran harjaantunut tässä puuhassa. Eron kyllä huomaa, kun toisinaan tarttuu 2mm puikkoihin ja ohuempaan lankaan. 50 grammasta sukkalankaa piisaa iloa pariksikin illaksi :-)

Loppukerästä neuloin vielä pikkuserkkutytölle lapaset. Täräytin kämmenselkään korinpohjaneuletta.Talteen nämäkin neuleet tänne sivulle, vaikkei näissä kovin huikeisiin neulesuorituksiin ylletty. Lämmöllä silti neulottu.

raiteilla

Raiteilla taas ollaan!

 

Tokkopa blogihiljaisuutta tarvitsee selitellä, mutta selitänpä kumminkin. On ollut joulutohinaa, kahden veljeksen ikääntymisjuhlia, sairastelua, palkkatyötä, rymsteeraamista. Yksinkertaisesti täyteläistä arkea. Toisinaan on illalla ollut niin kiire neuloa jämälankoja pois, ettei tätä käsityökirjaamista ole muistanutkaan. 

 Tammikuussa on maailmaan syntynyt useampi nöpönenä, joita olen saanut lahjoa. Loppuvuodesta tikuttelin puolenkymmentä paria junasukkia, jotka yhtä paria vaille kaikki ovat käytössä. Junasukat ovat oiva pikkuneule, kun lankalootassa pyörii vajaa kerä pehmoista lankaa. Lanettia ja Dropsin Baby Merinoa kuluu minun käsialallani kokonaiset 33 grammaa. 

Vasemmanpuoleiset harmaat Baby Merino-sukat sekä petroolit Lanett-sukat laitoin postipojan kyytiin naapurikunnan puolelle suloisille kaksospojille. Toiset petroolit ja keltaiset kollegoiden naperoille. Okran väriset alpakkasukat odottavat vielä käyttäjäänsä. Niistä tuli pörheät, ilmavat ja aavistuksen verran edeltäjiään isommat.