ihvatakki

Taisin vinkata jo pari kertaa viime aikojen ihastuksestani. Siitä ainaoikeasta.

Ostaa täräytin elokuussa Novitan Nallea aloeveran kera kokeilumielessä ja oikeita silmukoita puotellen neuloin lapsoselle neuletakin. Tältä neuletakki näytti elokuussa valmistuttuaan.

Ihva-takki
Ohje: Garnstudio
Lanka: Novitan Nalle aloevera, 250 g
Puikot: 3 mm
Koko: 3-4 vuotta

Alunperin neuletakin piti olla jollekin aivan toiselle. Hentoiselle tyttöselle. En vain saanut kuviteltua neuleen sisään vuotta nuorempaa tyttöä, vaikka kaikenlaisia koristuksia rinnuksiin mallailtiinkin, joten uhosin jo heittää neuleen Höytiäiseen virran vietäväksi. Sen verran paljon sieppasi. Päätin kuitenkin haudutella hetken neuleen kohtaloa.

Syyskuussa totesin, että tuunaankin takin omalle poikaselle ja päätin vaihdattaa lämmikkeen väriä. Delegoin värjäyskattilan metsästyksen miehelle. Kaupasta mukaan tarttui Nitoria ja yksi pimeä syysilta kuluikin kyökin puolella värilientä hämmennellen. Minulle ihka ensimmäinen värjäyskokeilu. Jännitti vietävästi. 

Padasta nousi siis ruskea neuletakki. Vasta aamun valjetessa huomasin hämmentäneeni lientä huolimattomasti ja neuletakin etukappaleessa komeilee tummemman ruskea läikkä. Tahtia läikkä ei tosin haittaa. Verkko heiluu läikkäisemmälläkin takilla. Ja kurkkiihan takana tenavan toiveesta Ihva Aulan koiruus.

Neuleohje oli yllätystakkia mukavampi ja helpompi neuloa. Ohjeet ovat lopputulokseltaan minusta samanhenkisiä. Hihoista tuli pitkät, mutta ne onkin mukava kääriä kaksinkerroin. Takki on selvästikin lyhyenläntä ja leveä malliltaan. Silti meillä on osoittautunut oivaksi villaneuleeksi ulkotakin alla. Mahan pyöreys ei haittaa, eikä neule myöskään jää kurttuun takin alla.

Kuvat ovat, kuten varmasti arvasittekin, jo muutamien viikkojen takaa. Tuollaisella varustuksella kun ei enää parane kipittää ulos...hrrr...Pelivarustuksin on muuttunut pikkumiehellä jykevämmäksi ja rämömäiseksi...Pikkufania saa rohkeasti morjestella Mehtimäen lehtereillä :-)

rotinoilla

Aamupäivällä syyssateen ropistessa ulkosalla vietin leppoisia rotinoita naapurikadulla. Kahvikupposen ja mutusteltavien äärellä sain ihastella pienen pientä pariviikkoista poikalasta, joka oli itse suloisuus. Vauvalahjani osana ojensin ruskean, merinovillaisen myssyn ja ruskeat, pikkuiset tossut. Väritoiveen tiesin ennalta ja myssymallinkin sain utsittua pikkuisen äidiltä kautta rantain. Taisi siis osua nappiin.

Suklaamyssy
Ohje: Lanett-klassikot-lehtinen
Lanka: Sandnes Garn Lanett, 32g
Puikot: 2,5 mm

Myssyohjetta olen testannut jo pari kertaa aiemmin ja todenut omalla kuopuksellani oikein näppäräksi myssyksi. Tällä kertaa neuloin ohjeen mukaisella langalla eli Lanett-merinovillalla. Panostin neulomiseen ostamalla lankakaupastamme 30 cm:n pyöröpuikot, joiden kanssa tulin loppupeleissä juttuun ihan hyvin. Ehkä ranteet joutuivat hieman koville, mutta valmista tuli. 109 silmukalla saa aikaiseksi 0-3 kk kokoisen myssyn. Hätkähdin taas myssyn pienuutta, mutta tänään rotinoilla selvisi, että siinähän oli vielä kasvunvaraa. Miten sitä aina ehtiikin unohtaa, kuinka pieniä ja hentoisia nuo vastasyntyneet ovat. Huoh, ja niin herkkiä ja suloisia...

Kuvien ihanuus saa toimia tossujen testiryhmäläisenä. Tällä Novitan ohjeella en ole aiemmin tossuja neulonut, joten jännityksellä peukutan, että tossut pysyvät hyvin kintuissa ja ovat muutenkin sopivat. Nyörimäiset tossut ovat usein saaneet kiitosta. Nyt halusin kuitenkin jotain yksinkertaista ja yllätys yllätys - ainaoikeaa. Ensimmäisten tossujen jälkeen oikaisin ohjetta ja neuloin varren pyörönä. Pääteltäviä lankoja oli vain kaksi.

Suklaatossut
Ohje: Novita, kevät 2008
Lanka: Novita Nalle, 28g
Puikot: 3 mm

Ensimmäisten tossujen jälkeen...juu-u, luit ihan oikein. Nämä suklaiset tossut ovat siis tossutehtaani etummaiset tossut. Taaemmat eli limenvihreät, oranssit ja herneenvihreät jäävät vielä odottamaan uusia tulokkaita...taidan aina innostua perin pohjin jostain ohjeesta...

aina oikein vain

Heinäkuun hellivinä kesäpäivinä valmistunut huivi on matkannut Itä-Suomesta Helsingin huiskeeseen. Vironvillakerä pyöri aikansa lankakorissa, eikä tiennyt mikä siitä tulee isona. Ihan ensiksi se halusi huvovutetuiksi tumpuiksi, muttei sopivaa ohjetta silmieni eteen tupsahtanut.

Aikansa lankakerä lepäsi muiden lajitoveriensa kyljessä, kunnes pääsi puikoille ja muuntui ihan tavalliseksi perushuiviksi. Aina oikein vain. Milloin kotisohvalla, milloin automatkalla, joskus käsityötapaamisessa, toisinaan futiskentän reunalla. Ja valmista tuli. Aina oikein vain. Itselleni sävyt tuntuivat vierailta, mutta ilokseni serkkuni innostui huivin väreistä ja nyt huivi pääseekin lämmittämään hänen hartioitaan.

Villalanka tuntui kostutuksen ja pingotuksen jälkeen jonkin verran karhealta, joten tempaisin huivin vielä huuhteluainekylpyyn. Uuden pingotuksen jälkeen pahin karheus oli kadonnut, mutta sain aikaan pingotusneulojen jäljet huivin reunaan. Serkkutyttö suoristelkoon aikansa kuluksi niitä syysiltoina :-)

Aina oikein vain
Lanka: liukuvärjätty vironvilla, 200g
Puikot: 3,5 mm

Onnea vielä A. pyöreistä vuosista!

Tuo ainaoikein-neulepinta on alkanut miellyttämään minua niin, että sitä on tullut tikuteltua paljonkin viime aikoina. Niistä lisää ensi kerralla.

Nyt aamukahvin keittoon ja pyhäpäivän viettoon.
Huomenna taas kohti uutta viikkoa...

tumpputalkoot

Olohuoneen pöydälle on pinoutumassa komea määrä tumppuja. Aloitin tekemään kummipojalle ja tämän siskolle syksyksi lapasia, mutta nuo tilauslapaset saivatkin lähes huomaamattaan kavereita rinnalleen. Kummipojalle kutaisin harmaat, ihan tavalliset peruslapaset. Isosiskolle puolestaan lilasta Naganosta Chevalier-lapaset. Noista palmikkoisista lapasista tuli Tikrun ohjetta orjallisesti seuraamalla ohuemmalla langalla ja pienemmillä puikoilla juuri sopivat 6-8-vuotiaalle. Omat Chevalierit ovat olleet hyvässä käytössä. Toivottavasti nämäkin pääsevät usein käyttöön.

Chevalier-lapaset

Lanka: 1 kerä Gjestal Naganoa

Puikot: 3 mm

Koko: 6-8v

Mies tilasi myös itselleen kaksinkertaiset tumput työmatkojaan varten. Neuloin nuo ihan miehen toiveiden mukaan eli perusperusperuslapaset kaksinkertaisena harmaasta ja mustasta seiskaveikasta. Ensimmäistä kertaa neuloin muuten tuollaiset kaksinkertaiset lapaset. Poimin ensimmäisten lapasten resorista toisen lapasen silmukat ja annoin mennä. Yksinkertaisista lapasista kun menee tuuli ja tuiverrus läpi. Tuollaiset kaksinkertaiset tuntuivat tosi mukavilta. Taidan kokeilla itsellenikin moisia. Esikoinenkin vihjaili hieman sellasista itselleen. Saa nähdä, mihin aika ja voimat riittävät. Lähiaikoina kun voi olla luvassa toisenlaista käsityötä...

Joku aika sitten hamstrasin huopuvaa Tove-lankaa ja neuloin parit tumput. Tuollaisten tumppujen neulominen on joutuisaa, mutta koon arviointi hyvinkin arpapeliä. Kuka tykkää napakoista, kuka väljemmistä lapasista. En tiedä, huopuvatko eriväriset Tove-langatkin vähän eri tavalla vai vaikuttaako huopumiseen niin paljon muun pyykin määrä. Tiedä häntä. Lapasia huovuttamalla saa ainakin jännitystä elämään...

Lilat lapaset pesin ensin onnistuneesti, mutta epäilin, että jäivät suunnitellulle käyttäjälleen liian holjiksi. Päätin huovuttaa uudemman kerran, mutta työnsinkin lapaset unenpöppörössä vähän liian kovaan kyytiin. Onnekseni Tovesta ei tule koppuroita kovemmassakaan pyörityksessä ja
tumpuille löytyy varmasti käyttäjiä. Lahjalaatikkoon siis...

Lilat kukkatumput
Lanka: Sandnes Tove
Puikot: 3mm
Koristelut: huopakukkaset ja napit

Beesit Tove-tumput tulivat kuopuksemme käyttöön. Olin huovuttanut ne ensin käsin, mutta jäivät minusta pojalle liian isoiksi. Otin riskin, tungin koneeseen ja ilahduin. Niistä tuli juuri sopivat täksi syksyksi. Poikaseni tuntien aloin jo odotella koristetoiveita. Harmaita suortuviani rapsutellen mietin ja mietin, kunnes päädyin etanaan.

Elli-etana-tumput
Lanka: Sandnes Tove
Puikot: 3mm
Koristelut: langanpätkät jämälankapurkista

Etanoita ja lehtokotiloita olemme ihmetelleet syksyn aikana kotikotikaupungissani. Siellä lehtokotilot ovat varsinainen riesa joillakin alueilla. Nähtyäni pusikot ja pensaat täynnä lehtikotiloita ymmärrän ongelman. Yksi bongattiin muuten pääkadulla ylittämässä suojatietä. Onnekseni kylänraitti oli hiljainen, enkä herättänyt tietääkseni hurjasti huomiota kuvatessani pientä hidastelijaa pylly pystyssä.

Voih, jotenkin alan vähitellen samaistua tuohon hidastelijaan... 

elokuvia

Karkasin koneelle kurkkimaan elokuisia voimauttavia valokuviani.

Tuvassa vallitsee rauha. Pienimmät veljekset tuhisevat päiväunillaan vieri vieressä. Eskarikin, sillä kova yskä yllätti. Pidän peukkuja, että köhä on nopeasti ohimenevää. 

Elokuu on soljunut nopeasti. Ehdin tuskin tajuta, että elokuuussa on ehditty lomailla, lähettää tenavat kouluhin ja kerhoihin, totutella taas kotiäititouhuihin, käydä tepsuttelemassa isotädin vanhoilla kengillä, kirmata erikokoisten pallojen perässä, visiteerata mummilassa useampaankin otteeseen sekä ihastella luonnon kypsymistä.

Puikot suihkivat ajan antaessa myötä. Työn alla on taas kerran monta neuletta ja mielessä monta ihanaa ideaa. Ehdinköhän saada kaiken valmiiksi ennen syksyä ja uusia tuulia? Nähtäväksi jää...

kuuleeko Savonranta? Postilähetys tulossa!

Kummipojan postilaatikkoon kolahtaa lähipäivinä pieni ja pehmoinen syystervehdys. Sain nimittäin aikaiseksi raidalliset villasukat syksyn kumpparikeleihin. Lankaa en lähtenyt noutamaan kaupasta, vaan pienen pieniä keräsiä yhdistellen lankaa riitti tomeran pojan sukkiin.

Miikan raitasukat
Lanka: harmaa Sisu, ruskea Regia ja petroli Online, yhteensä 53g
Puikot: 2,25 mm
Koko: 30-32, 56s

Jämälankasukkia neuloessa tulee väkisinkin mieleen muistot aikaisemmista töistä tai langanostoreissuista. Petrolin värisen langan ostin vuosi sitten Taikasormet-messuilta. Samaista lankaa olen saanut ujutettua muihinkin raitasukkiin. Ruskeata Regiaa toin reilu vuosi sitten Bremenin Kaufhofista. Siltä reissulta, jolla ruoka ei maistunut, mutta muuten oli mukavaa. Harmaasta Sisusta ehdin jo vuosi sitten aloittaa miehelle villasukkia. Sukat päätyivät purkuun, kun niistä tuli liian holjat, eikä suvusta löytynyt isokenkäisempääkään. Mies kun kulkee siroissa nelikutosissa. Isot niistä siis olisi tullut. 

Kumpparikeli idässä tänään.

Saappaat jalkaan ja hakemaan kuopusta kerhosta...

voimaa

Aika on tuntunut muuttuneen hetkessä. Tunsin nimittäin jo aavistuksen syksyä auringonpaisteessa tänään. Aamu ei ollut enää kesäisen lämmin, silmäni harhailivat punastuviin pihlajanmarjoihin ja syyskesän kukkiin. Ajatuksissa jo tenavien syysjutut, koulut ja kerhot. Yhtäkkiä huomasin jääneeni kaksin kuopuksen kanssa. Hemmamammana taas.

Isä ja poika kallioilla.

Ajoittain on pakko karata koneelle katselemaan lomakuvia. Niillä jaksan varmasti pitkän syksyn ja talven. Niistä saan takulla voimaa. Minä, henkeen ja vereen syysihminen, huomaan nauttineeni pitkään nukutuista aamuista, vinutteluista ja venyttelyistä sängyssä, lomasta ja veden loiskeesta. Kesästä.

Huokaus.

Olimme juuri ennen uutta rytmitystä kuopusta lukuunottamatta reissussa saaristossa. Pikkuisimman nauttiessa kummiensa täyshoidosta lomailimme viikon ajan ystäväperheemme seurassa pikkuruisella, kauniilla Lapon saarella. Joka päivä huokailin ja mietin, millaista elämä olisi, jos naapurina olisikin meri. Taivas tarjosi parastaan ja saimmekin nauttia varsinaisista hellepäivistä koko viikon.

Kalaonnea.

Lapset nauttivat vedestä, onkimisesta, kallioista, haaveilusta, mustasta leivästä ja pannarista. Saaristokoira Marski ilahdutti. Lossit, färjat, kalliot ja punaiset asfalttitiet tulivat tutuiksi.

Haaveilua.

Me vanhemmatkin osasimme ottaa irti lomasta sen tärkeimmän. Unohdimme ajankulun, uskaltauduimme mekin mereen ja ihastelimme saaristolaiselämää.

Lapon upeat talakset.

Lankaa olin varannut reissun päälle riittävästi mukaan ja nautinkin tikuttelusta automatkoilla ja rannalla laiturin nokassa. Kapsäkeissäni toin tuliaisina Ahvenanmaan luomulampaiden villalankoja, joista olen suunnitellut neulovani tumppuja syksyn viimoihin. Noita luomulampaita suunnistimme tervehtimään ihan tilalle asti. Somia olivat.

Ulfsbyn luomulammas.

Nyt työn alla on miljoona neuletyötä. Kummallinen tilanne minulle. Jo pidempään valmiina ollut alpakkainen on odottanut esittelyään. Kuvatkin ovat olleet koneella jo arvatenkin kuukauden verran.

Shaalikaulusjakku
Ohje: Moda 5/2008
Lanka: Sandnes Garn Alpakka, 500g
Puikot: 3,5mm ja 4mm

Aloitin neuletakin neulomisen keväällä muutaman tuumailun jälkeen. Ostamastani langasta ei syntynytkään poolokauluksellista paitaa, sillä ihoni ei olisi varmaankaan kestänyt sitä kutitusta. Silmiini osuikin sitten juuri tälle alpakkalangalle suunniteltu shaalikaulusjakku, joka viehätti yksinkertaisuudellaan.

Pari muutosta tein ohjeeseen: vyön sijaan tein napinlävet ja kiinnitin napit sekä neuloin pituutta helmaan pari kolme senttiä lisää. Lopputulos oli mieluinen. Tervetuloa syys ja talvi!

Ennen kaikkea neuleen passeli koko ja suklainen väri ihastuttaa minua. Napit löytyivät yllätttävän jouhevasti paikallisesta lankakaupasta. Muutaman piston taidan joutua ompelemaan napinläpiin, jotta napit pysyvät varmemmin kiinni. Nähtäväksi jää, millainen neuletakki on parin kuukauden päästä normaaliolosuhteissa, kun kapenen taas. Ihana tosin, että nytkin on joku neule, johon mahdun.

Adjö. Lappo! Tavataankohan vuoden päästä taas?!?