lillebror

Kesäloma on vienyt meitä sinne tänne. Lähelle ja kauemmas. Vajaalla miehityksellä ja toisinaan ihan koko komppanialla. Kesä on tuntunut oikealta kesältä. On ollut ilo seurata lasten riemua, polskuttelua, taitoa elää täysillä. Paljaat varpaat vilkkaavat, kesäistä pyykkiä narulle kuivumaan ja jäätelöä välipalaksi. Minäkin, joka olin vielä joku aika sitten henkeen ja vereen syysihminen, olen oppinut löytämään iloja muistakin vuodenajoista. Hyvä minä!

Nyt lomalla olen saanut erityisen tehokasta aikaa kunkin veljeksen kanssa yksikseen. Se on tuntunut hyvältä ja tärkeältä. Esikoisen kanssa matkasin muutamaksi päiväksi lentokonereissuun. Se oli pökerryttävän hyvä matka. Opimme paljon, toinen toisiltamme. Juttelimme hurjasti. Sain kertoa pojalleni nuoruuden matkoistani, opettaa sikäläisten ihmisten tapoja, väläytellä hippusia kulttuurieroista. Itse puolestani sain kaikessa rauhassa uppoutua esiteinin ajatuksiin ja turinoihin. Oli myös virkistävää tavata matkalla nuoruudenaikainen ystävättäreni, muistella vanhoja, kätkättää pikkutytön lailla ja ihmetellä elämää. Reissusta jäi niin monta hyvää asiaa pohdittavaksi, uuden innoittajaksi, lisää opiskeltavaksi. Lankaa en muuten kantanut kotiin kerän kerää, vaikka siellä jos missä sitä sukkalankaani olisi ollut tarjolla. 

 Futishuuma ei ota meillä laantuakseen. MM-kisojen loputtua viisi isointa miestäni suuntasivat pääkaupunkiimme palloa potkimaan. Minä jäin polskuttelemaan kotikulmille pikkuisimman kanssa. Voitte arvata, että tirriäinen on tiukasti kiinni minussa, kun tupa on niin hiljainen. Ei kuulu isoveljien tuttuja ääniä, eikä syli vaihdu alvariinsa. Nyt pikkuinen pysyttelee aamusta iltaan visusti lähelläni, mieluiten hikisessä sylissäni. Huh!

 Helteellä silmukat liikkuvat nahkeasti puikoilla. Sain kuitenkin työstettyä seiskaveikat villatakeiksi. Toisiksi pienin lillebror sai harmaa-omppu-sävyisen takin. Pienimmäinen ruskea-beesi-oranssin. Jätin neulomatta kuvioneuleet ja hunajakennot, sillä kaipasin pojille pelkistetympiä takkeja. Tällä kertaa villaneuleet esittelyssä ilman mannekiineja. Huh huh!

Pikkuveli
Lanka: 7 veljestä, 280g
Puikot 3,5 mm
Koko: 4vee

Napit kaivoin nappilootasta, joka täyttyy pitkälti kierrätysnapeista. Puhki kuluneet vaatteet riisutaan ennen roskista toimivista napeista sun muista ja jemmataan äidin lootaan. Five...tuo napin teksti hymyilyttää.

Lanka: 7 veljestä ja Janne, 200g
Puikot: 3,5 mm   
Koko: 1vee

sitä sun tätä

Ehdin jo hätkähtää, että kuukausi kuluu, etten jätä merkkiäkään sivuilleni. Täällä siis ollaan, mutta kovin laiskasti olen jaksanut paneutua päivityksiin. Lieneekö siellä enää kukaan kuulolla?!? Kauniin kesäillan päätteksi kuitenkin muutama rivi.

Kesälomalle on käyty ja viisikko täysvahvuudessa pyörii seuranamme aamusta iltaan. Meille kuuluu varmasti ihan samaa kuin muillekin (lomaileville) lapsiperheille: rantaleikkejä, urheiluleirejä, uimakoulua, retkiä lähelle ja kauemmaskin, jäätelöä ja pallopelejä. Päivääkään ilman pallon pompotusta ei muuten kulu. Nyt jo nuorimmainenkin hivuuttaa itseään kohti palloa!

Isoimmista olen saanut mukavasti apua pieniin maalauspuuhiin. Piha-aitaa maalasimme heti loman aluksi. Se hohtaa nyt valkeana ja kauniina. Jenny-mummin perintönä saatu Tikkakosken ompelukone on saanut myös muodonmuutoksen. Rautaosa muuttui ruskeasta mustaksi. Ompelukäyttöön kapistus ei enää itselläni tule, apupöytänä ehkä. Muisto rakkaasta mummistani on minulle tärkeä juttu. Pöytäosan kohtalo on vielä epäselvä. Käsittelenkö vanhan pöytätason, vai kiinnitänkö ehkä ihan uuden tason. Projekti siis kesken. Siitä ehkä lisää myöhemmin...   

Neulonutkin olen. Täti toivoi itselleen samanlaista huivia kuin siskollaan. Valmista tuli. Hitaasti, mutta varmasti. Huivi on pelkistetty ja pehmeä. Ihanaa silkkivillaa. Huivia puikotellessani seikkailin Huvikummussa, Melukylässä, Saltkråkanissa, Tatun ja Patun kanssa Helsingissä ja vaikka missä. Juuri sopiva neule sadunluvun ohessa. 

Ainaoikein vain IV

Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 4 kerää

Puikot: 4 mm

Samanlainen helppo neule oli keväällä vihertävä baktus-huivi, jonka neuloin Drops Delight-langasta. En tiedä, mitä mietin aloittaessani huivia, sillä sehän kutittaa ihan hirveästi. Nähtäväksi jää, muuttuuko huivi sukiksi vai kietaisenko sen vain takin päälle.

Baktus-huivi

Lanka: Garnstudion Drops Delight, 3 kerää

Puikot: 4 mm

Kesäkuussa olen sanonut hyvästejä seiskaveikoille ja nalleille. Sukkasia on valmistunut jämäkeräsistä useita. Yksiin sain aikaiseksi palmikoita, muihin raitoja. Palmikkoiset, Saltkråkan-sukat, ojensin äidilleni viimeksi tavatessamme.

Saltrkåkan

Lanka: 7 veljestä

Puikot 3,5 mm

Hieman varauksella suhtaudun kyllä noiden sukkien kestoon. Yllätyin nimittäin, että olemme saaneet Kirpun Nalle-sukat ihan nyppyisiksi muutamassa viikossa. Tylsää! Regian sukkia en ole kyllä nähnyt nyppyisinä ikinä. Nytpä tiedän, mihin lankaan annan itseni luvan sortua, jos reissuillani lankakauppaan eksyn...

lomalla

Voi pojat, miten olenkaan nauttinut aurinkoisista kevätpäivistä ja omenankukkasista. Turisin päivä pari sitten ystäväni kanssa ja totesimme yhdessä tuumin, että tänä vuonna omenankukkaset ovat tehneet erityisen vaikutuksen meihin molempiin. Onko meillä ollut vain enemmän aikaa ihastella omenapuita? Vai onko kukinta ollut tänä vuonna jotenkin erilainen? Emme ole kumpainenkaan ykkösluokan hortonomeja, joten vastaus jää meille arvoitukseksi...

Kevätjuhlaviikolla tonkaisin lankalootaani ja sain viime hetken idean muistaa kolmosemme eskariopea Kerttu-sukilla. Kahdesta muhkeasta violetin värisestä villakeräsestä piti aikoinaan tulla minulle kunnon saapassukat, mutta haaveeksi vain jäi. Toisen kerän adoptoin anopille, toisesta tuli nämä pitsisukkaset.

Kerttu-sukat

Lanka: 1 kerä 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm

Pikapikaa ennen eskareiden juhlailtaa puikot suihkivat. Ja ne muuten suihkivatkin. Pakko painottaa vielä aiempaa: viime hetken idea. Langanpäät päättelin hetki ennen juhlaa ja sukat ojensimme juhlan jälkeen ilahtuneelle opettajalle. Jäi selvästi sellainen olo, että puikottelu kannatti.

Kasvituntemukseni on tosiaankin heikolla tolalla. Kerttu-sukkien kaveriksi askartelin kortin ottamastani valokuvasta, mutten tunnista kasvia laisinkaan. Rikkakasvi? Ken tunnistaa? Saa vinkata!

Viimeksi käsityötapaamisessamme heitin muuten ilmaan, josko neuloisi niin, että lankalootan pohja näkyisi. Tai ihan vaikka koko lankaloota tyhjäksi. Sain epäilyttäviä katseita, eikä se herättänyt kannatusta kanssaneulojissani. Miksi ihmeessä neuloisit kaiken pois? Niinpä.

Aavistus moisesta haasteesta on kuitenkin ollut ilmassa. En ole ostanut lainkaan uutta lankaa, enkä ole edes sellaisesta haaveillutkaan. Pään on täyttänyt ihan muunlaiset ajatukset ja parasta terapiaa ovat olleet "aivottomat", helpot neuleet. Puuvillalanka onkin saanut kyytiä, ja nyt on käynyt niin, että huushollin puuvillalanka on loppu, slut, finito!

Pipotehdas käynnistyi alkukuusta ja tuotanto alkoi vaaleansini-ruskearaidallisesta piposta pikkuisimmalle. Yhtäkkiä huomasin puikottelevani jo toista, kolmatta, neljättä...

 Nyt on sitten kasa ihan mukavia käyttöpipoja!

räsymatto

Leikkimökkikausi alkoi tänä vuonna odotettua aiemmin, kun hellesäät houkuttelivat pesueemme ulos puutarhaan. On ollut riemullista huomata, että vauhdikkaiden maila/pallopelien tiimellyksessä pitää välillä kirmata Violaan rauhallisiin leikkeihin. Mikäs onkaan sen mukavampaa kuin leikkiä pikkueläimillä, palapeleillä ja aarrerasioilla tai lajitella jääkiekkokortteja. Liian pitkään ei kuitenkaan jäkis- tai futisjutuista voi olla pois. Ehei!

Violan alkukesään kuuluu tuttua ja turvallista eli vanhat tutut viirit, nuket ja taulut on haettu varastosta. Poikasille tuntui olevan kovin tärkeää, että tavarat ovat juuri samoilla paikoilla kuin viimekin kesänä: pikkueläimet kastihyllyssä, laatikostossa tutut palapelit ja palikat. Vaikka pikkuiset nauttivatkin kotona luovasta sekamelskasta, eivät villassa jätä tavaroita yleensä hujan hajan. Naapurin tenavillekin julistavat kuuluvaan ääneen, ettei Violaan astella kengillä. Ja äiti hykertelee onnesta, että edes jossain nurkassa on siistiä!

Jotain uutta Violassa sentään on: uusi räsymatto! Liinavaatekaapin kaksi sinisävyistä lakanaa saivat viikko sitten uuden elämän. Edellisen mattoprojektin valkoista trikookudetta ujutin myös mattoon. Nyt kelpaa Violassa tassutella!

Pahin lankavimma on selvästikin laantunut hellepäivien ja kaikenlaisen ajatustyön myötä. Helppoa ainaoikein-neuletta on tosin tullut puoteltua sadunluvun lomassa. Ohut lanka, ohuet puikot. Hitaasti hyvä tulee. 

fria världen

Huushollin perusteellisempana siivouspäivänä teen yleensä nurkistamme löytöjä. Muutama päivä sitten löysin sohvapöydän sisuksista viittä vaille valmiin kevätpipon. Olin neulonut sen jo kuukauden päivät sitten lankalaatikkoni marinoituneimmasta Tennessee-kerästä. Eilen sain kuin sainkin aikaiseksi viimeistellä pipon kolmivuotiaallemme. Päättelin langanpäät ja ompelin koristeeksi pätkän pilkkunauhaa. Avot! Paitsi että...

"Äiti, kilistää kolvista!"

Purin hammasta. En tiedä, kumpi harmitti enemmän. Liian pieni pipo vai ärrän unohtuminen jonnekin. Hetken päästä huomasin vain nauravani.

Kummasti pipo ei enää "kilistänyt" myöhemmin, vaan siinä oli ihan lysti pelata, leikkiä ja ihmetellä pihamaan viimeisiä lumikinoksia. Piposta tuli hyvä käyttöpipo, vaikkei väri itseäni tällä hetkellä nappaakaan. Mieluummin kuitenkin lanka tuossa muodossa ja käytössä pihalla kuin lankalootan pohjalla.  

wurm-pipo
Lanka: kerä Novitan Tennesseetä
Puikot: 3mm ja 3,5mm
Koko: "mie oon kolme ja PUOL" eli aloituksessa 90s

Blogimaailma on pullollaan ihania ideoita. Täällä käyn usein ihastelemassa luovia sisustusjuttuja, joista jokunen ilmaantuu näköjään meillekin. Vanhan tavaran kaupasta mukaani tarttui eurolla parilla tuttu vinyylilevy, jonka kannet kehystin. Taulu löysi paikkkansa ruokahuoneesta mustan kellon alta. Ja ah, monen monta muistoa nuoruudesta tulvahti mieleen uuden taulun myötä...

sukkula liikkeelle

Viime viikolla tein tuttavuutta elämäni ensimmäistä kertaa luhan, sukkulan sun muiden kanssa. Pitkäaikainen haaveni kutoa matto toteutui, ja toteutuikin oikeastaan yli odotusten, sillä laitoin louskuttaen mattoja ihan kaksin kappalein. Makuuhuoneen lattia kaipasi mattoja päälleen ja hyvässä opastuksessa ja aloittelijan hurjalla innolla sain valmiiksi kapeat musta-valkoiset raitamatot. Ja valkoinen on muuten vitivalkoista, vaikka pari kutomon ohi porhaltavaa mummoa värivalintaani päivittelikin. 

Olen oikein tyytyväinen mattoihini, reunat ovat suhteellisen suoria ja ovatpahan ihan itse kudotut. Hapsut solmin ilta pari sitten ja haluan piilottaa ne kanttinauhan alle. Vielä siis pikkuinen rutistus, kunhan sopivan isosuinen kone ja mattoni vain kohtaavat. Selvästikin nälkä kasvaa syödessä...mitähän sävyä tuohon olohuoneen lattialle...miltähän tuntuisi kietoutua ensi talvena itse kudottuun shaalin...

 

 Kevät ja kotiäitiaika ovat innoittaneet minua muunkinlaiseen näpräilyyn. Kotona kun tulee vietettyä hurjasti aikaa ja väkisinkin saan kasvatettua listaa, mitä nurkkaa voisi missäkin päin huushollia kohentaa tahi sisustaa. Yritän aika ajoin muistuttaa itselleni, ettei kaikkea kotona tarvitse laittaa vaihtoon uuden sisustusaallon myötä. Maali antaa monelle jakkaralle ja sängylle uuden ilmeen. Onneksi ihan kaikkea ei ole tarvinnut itse sutia. Valkoinen huntu on tullut niin syöttötuolille kuin sängyillekin ruiskun kautta. Joskus on kuitenkin lystiä tarttua pensseliin ja sutaista itse maalia johonkin.

Keittiössämme tikittävä kellomme on tupaantuliaislahja viime vuosituhannelta. Vanhempieni Pariisin tuliainen, jolla oli jo ihan oma tarinansa ennen meille opiskelijaboksiimme kotiutumistaan. Kello oli vielä päivä pari sitten sininen, nyt musta. Tykkään! Olen myös tyytyväinen, etten lähtenyt uutta metsästämään, kun tämä vanha toimii. Surun värinen, tokaisi kolmivuotiaamme aamulla. Vähän taitaa kyllä olla, mutta se väri hiipii selvästikin enenevässä määrin valkoisen rinnalla kotiimme.  

 

Kun kädet ovat touhunneet vaihteeksi jotain muuta, neulepuikot ovat saaneet levätä. Sirpukalle sain tosin neulottua jämälangoista villasukat. Ovat armotta liian suuret vielä, vaan onpahan syksyllä sukkaset valmiina.

hyvissä ajoin

Postipoika kuljetti loppuviikosta pehmeän paketin Helsingin serkulle ja pikkuserkulle. Serkkutyttö sai sukat, pikkuserkku kevätmyssyn.

Tältä ne näyttävät muuten violetteina...

.

Ohje: Paraphernalia
Lanka: violetti Sandnesgarnin Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,5mm

 Ne olivat jo kahdeksannet! Jotain uutta näissä sukissa sentään oli. Violetti väri ja isommat, 2,5mm puikot.

Kuulin puhelimessa, että kukkamössykkä oli herättänyt innostusta pikku-Laurassa. Tässä myssyssä poseeraa Itä-Suomen pikkuserkku. Kuvaustilanne veti ilmeen hieman tuimaksi, kun päähän iskettiin tyttöjen vaaleanpunainen myssy.

Kevätkukkanen
Ohje: Wurm (ravelry)
Lanka: vaaleanpunainen Tennessee, vajaa kerä
Puikot: 3mm ja 3,5 mm
Kylkeen toiveiden mukaan huopakukkanen.

Tiedän olleeni paketin kanssa hyvissä ajoin liikenteessä. En niinkään kevätmyssyn osalta, vaan sukkien, jotka tulivat synnttärilahjaksi. Serkkutyttö kun täyttää vuosia vasta syyssateiden aikaan... Sukumme naisilla tuntuu olevan tapana muistaa toisia hyvissä ajoin. Useampi kuukausi on aivan tavallista. Hupsua! Toisaalta ihan lystikästäkin, kun lahjan saadessa voi jännätä, onkohan kyseessä syntymäpäivä- vai nimipäivälahja.

Sirpukan somat varpaat ovat kasvaneet sitten lokakuun. Tässä hän pötköttelee uudehkolla päiväpeitteellä, jonka sain jo kuukausi sitten nimipäivälahjaksi. Hyvissä ajoin saatu sekin, onhan Tiinan-päivään vielä nelisen kuukautta.

Kevättalven aurinko ja valoisuus herättää meidät nykyään varhain. Jo aamuteetä litkiessäni pääsin seuraamaan pyramidin rakentamista. 

Aamutohinoiden jälkeen olen karkoittanut kurkkukipua (ja pienimmän ikenien turvotusta) kolmen pienen miehen kera kotosalla. Kevätaurinko houkutteli meitä myös pienelle retkelle järven rantaan. Pajunkissat olivat tänään kanssamme piilosilla, mutta se ei retkimieltä musertanut. Eväät maistuivat, aurinko paistoi ja suu oli messingillä!