suklaatumput

Syyskuussa on useita rakkaita muistettavia. Nämä suklaiset lovikkatumput valmistuivat hyvissä ajoin alkusyksystä ja taisivat kotiutua tänään eräälle rakkaalle sankarittarelle Helsingin hulinaan. Kai sielläkin on joskus talvella pakkaskelejä?!?

Ruskeat lovikkalapaset

Ohje: Novita syksy 2007

Lanka: ruskea Huopanen, n. 150g ja

 pätkät l.valkoista, punaista ja ruskeaa 7 Veljestä

Puikot: 6 tai 7

Onnea A!

tumput ojossa

Mieheltä tuli kaino toive tummanharmaista tumpuista. Pyöräillessään työmaalle kädet ovat kuulemma tuntuneet viileiltä ja lämmikettä oli pian saatava. Olen edelleenkin keltanokka noissa tumppuasioissa, sillä en vieläkään tiedä, tuliko nuo kiilakavennukset oikein. Tumput tuntuvat kuitenkin käsissä sopivilta ja ovatkin vilahtaneet käsityökoristani aktiiviseen käyttöön. Mukava niin. 

Tumppuihin kului 90 g grafiitinharmaata 7 Veljestä-lankaa ja 3,5 mm puikot suihkivat. Aloitussilmukoita oli 48 ja perusresorin jälkeen neuloin 3o,1n-neulosta, jotta sain lapasista napakat. Vähän väliä tumpuntekeleet sujautettiin käteen ja yhdessä tuumailtiin, miten jatketaan. Yhteisvastuullista neulomista siis.

kuopuksen raitatakki

Kuopuksen raitatakki on valmis ja äiti onnesta soikea. Siitä tuli soma!

Kuopuksen raitatakki

Malli: omasta päästä

Lanka: 250 g lähitienoon lampaiden villalankaa

(ruskea värjäämätöntä villaa, kellertävä sipulia ja vihertävä joko pietaryrttiä tai lupiinia)

Koko: 80-86 cm

Puikot: 3,5 mm

Takkiin ilmestyi eilen tummanruskeat, mukavan huomaamattomat napit. Esikoinen oli sitä mieltä, että tummanruskeat ovat puunappeja paremmat, ja luotin hänen näkemykseensä. 

Villatakin neulominen oli mukavaa puuhaa. Lankojen värit olivat niin houkuttelevat ja mieluisat, että mallitilkkujen ja silmukkamäärien ynnäämisen jälkeen laitoin puikot heilumaan vauhdilla. Jossain vaiheessa pelkäsin, että takista tulee liian nafti, mutta nyt vaikuttaa siltä, että se voisi mahtua keväälläkin. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen neuleeseen; erityisesti sen väreihin ja kokoon. Toki kädenjälki näkyy neuleessa, enkä ole täysin tyytyväinen nappilistaan. Purkamaan en sitä kuitenkaan käy, sillä ihan toimivalta se tuntuu. 

Takin kuvaaminen tuntui tosi haastavalta tehtävältä niin sään kuin takin omistajan suhteen. Sää on ollut kovin sateinen ja synkkä, ja kuvissa värit tuntuvat vääristyvän. Myös tuo kuvauskohde alkaa olla menevää sorttia, että sitä saa tsempata täysillä pysyäkseen kameran kanssa perässä.

odottelua

Aamulla sain ulkoilla pikkuisten kanssa poutaisessa syyssäässä. Raitis ilma ja ihana auringonpaiste hemmottelivat kasvoja ja sisuksia. Kumpparit jaloissa lontustelimme alueemme leikkipuistot läpi. Kukaan muu kotiäiti ei ollutkaan yhtä aikaisessa liikkeellä.  

Lasten kanssa on mukava tarkkailla syksyn merkkejä. Yhdessä ihastelimme puiden väriloistoa, ihmettelimme märkää nurmikkoa ja pudonneita lehtiä. Pikkulasten kanssa keskustelunaiheet puokkoilevat kyllä välillä ihan miten sattuu. Sekunnin murto-osassa aihe vaihtui hurmaavasta ruskasta kevääseen. Kolmonen nimittäin tiedusteli, milloin se pääsiäinen oikein tuleekaan ja unelmoi suklaisista pääsiäisherkuista. Voih, karkkipäiväänkin on vielä kaksi yötä.

Neulerintamalla odotellaan. Nappeja nimittäin. Nuorimmaisen villatakki on nappeja vaille valmis. Tilasin nappeja nettikaupasta ja jännään, miten ne sopivat tähän neuleeseen. Palan halusta saada takin valmiiksi, enkä oikein saa ajatuksiani uuteen työhön. 

Takista tuli täyteläisen ja syksyisen värinen. Ruskea, ketainen ja vihreä ovat ihan sulassa sovussa takissa, eivätkä halunneet loppujen lopuksi luonnonvalkeaa joukkoonsa. Esikoinen testaa mieluusti muistiaan ja takin nähdessään luettelee: "ruskea värjäämätöntä, keltainen sipulia, vihreä pietaryrttiä tai lupiinia". Jotenkin niin se taisi mennä. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että nämä kasvivärjätyt langat ovat lähitienoon lampaiden villaa. Ainakin osa lampaista on syönyt kesällä ruohoa parin kilometrin päässä kodistamme.

Näitä villalankoja ostin yhteensä n.400g ja takkiin kului n. 250g. Loppulangoista neuloin vielä reilut saapassukat, jotka tulevat tarpeeseen kuopuksen holjiin saappaisiin. Vielä jäi hieman lankaa jäljelle seuraavien sukkien tai tumppujen raitalangaksi.

rinsessapipo

Rinsessapipo

Lanka: farkunsininen Wool, 52g

Puikot: 3,5 mm

Taannoisen Minttumaari-huivin kaveriksi valmistui eilen farkunsininen rinsessapipo Ullan ohjeen mukaan. Tuo on kyllä takuuvarma ohje minun nuppiini. Istuu päähän loistavasti. Mallikuvio on helppo ja pipo kokonaisuudessaan kaunis. Näitä pipoja olen tehnyt vuoden sisään useita, mutta edelleenkään ohjeen kavennukset eivät käy järkeeni. En millään saa silmukkamääriä täsmäämään ohjeen mukaan, ja vetelenkin kavennukset näppituntumalla. Ihanhan tuo kauniisti aina on kaventunut. 

Huushollissa on huumaava tuoksu. Aamupäivän puolukkasaalis on mehustunut, vispipuuro kiehunut ja oman mausteensa antaa muutaman omenan kokoinen omppumuussi. Ainakin pienimmäinen saa iltapuuron kyytipojaksi omppumuussia. Paljon on saatu tänään aikaan, tunnen sen jo jäsenissä. Nyt on levättävä ja ihmeteltävä tuota syyssadetta. Onneksi ehdittiin metsästä pois hyvissä ajoin. 

Puikoille on päässyt sadonkorjuumarkkinoilta ostamani kasvivärjätyt langat. Niistä aikeissa neuloa kuopukselle perusvillatakki. Kirjoneulepaidasta voisi tulla liian paksu ja tönkkö, joten päätin neuloa simppelin raitavillatakin. Raidoissa kun on sitä jotakin. Villatakin edetessä olen kyllä harmitellut, etten hankkinut samalla luonnonvalkoista lankaa, joka olisi tehnyt villatakista raikkaamman. Pitkään mietin, raidoitanko takkia luonnonvalkoisella seiskaveikalla, mutta päädyin neulomaan vain noilla lähitienoon lampaiden villoilla. 

vaatehaaste

Talutin haastoi minut paljastamaan tämänhetkisen vaatetukseni. Tämä haaste on tainnut kiertää blogeissa melkoisen vilkkaasti viime päivinä. Minäkään en pystynyt välttymään siltä ;-)

Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Ehdimme vähän aikaa sitten palata pienten kanssa kirjaston satutunnilta ja sonnustautua mukaviin kotiasuihin. Päälläni on siis alusvaatteiden lisäksi raidallinen, lyhythihainen pikeepaita, joustavat collegehousut (taskut täynnä nenäliinoja, niisk!) sekä tavalliset mustat puuvillasukat. Tämä on aika tavanomainen vaatetus täällä kotioloissa. Villasukat ja neuletakki eivät tosin tänään olisi pahitteeksi, sillä hieman olo tuntuu viluiselta. Onneksi lämmikkeenä on kupillinen kuumaa teetä tässä huushollin hiljaisena hetkenä.

Haaste singahtaa eteenpäin eli Heidille, Katelle, Katjalle, Hannaliinille sekä Marjalle. 

palmikkolapasia

Seiskaveikat saivat viikonloppuna kyytiä, kun innostuin neulomaan itselleni ja hyvälle ystävälleni lapaset. En ole monia lapasia ylipäätään neulonut, ja tuo kiilakavennuskin tuntui ihan uudelta jutulta. Toki termi on tuttu koulun käsityöntunnilta, mutta en muista moista aiemmin neuloneeni. Molemmat lapaset neuloin jämäkeristä. Uusi digitaalinen keittiövaaka oli kovassa käytössä, kun jännäsin langan riittävyyttä. Lanka riitti molempiin juuri sopivasti, harmaasta taidan vielä saada pojalle kämmekkäät. 

Palmikkolapaset

Ohje: Novita syksy 2007 ekstra

Lanka: tummanharmaa ja ruskea 7 Veljestä, 80-85 g per lapaspari

Puikot: 3,5 mm

Purkuhommiin jouduin hieman. Testasin nimittäin omia harmaita lapasiani pihapuuhastelussa ja totesin, että peukalo-kärki-väli oli liian pitkä. Näin ollen molemmat lapasparit lyhenivät sentillä tänään iltapäivällä. Omiini tein ohjetta pidemmät varret, mutta kai ne lyhyemmätkin olisivat riittäneet. Nämä ovat kuitenkin mukavan napakat ja lämpöisen tuntuiset. Tällaisia voisi neuloa vaikka pukinkonttiinkin...