hyvää äitienpäivää!

kevät

Kevät ja kirkkaus ovat selvästikin herättäneet minut sumusta ja väsymyksestä. 

Lapset kiikuttavat kevään värejä ilokseni ja tarkkailevat kevään merkkejä päivittäin. Muurahaiset, perhoset, pienet silmut ja ampiaiset tuntuvat taas talven jälkeen ihmeellisiltä. Minustakin.

Työ ja sairaspäivät ovat pitäneet ajatukset visusti arjen rutiineissa, mutta aavistuksen verran mielessä on jo kesä ja loma. Vielä pikkuinen rutistus ja sitten...

Puikot ovat toki heiluneet, mutten ole mitään neulejuttuja ehtinyt koneelle napsuttamaan. Valmistuneet villaiset ovat pinoutuneet olohuoneen pöydälle odottamaan viimeistelyä, kuvausta ja ensi syksyä.

Vaikka tänäänkin on ollut taas herttainen kevätsää, on tasaiseen tahtiin viikkoihin mahtunut kylmiäkin päiviä. Kevättalvella kutaistu palmikkopipo on siis ollut viime päivinäkin käytössä. Novitan Cloud-lanka tarttui mukaani lankakaupan alekorista ja osoittautuikin pehmoiseksi ja kutittamattomaksi langaksi. Mallia tuumailin pitkään ja uskalsin tarttua Lina-ohjeeseen uudemman kerran. Edellinen Lina-pipo oli hurjan tiukka, eikä sitä tullut loppujen lopuksi käytettyä. Nyt lisäsin ohjeeseen ronskisti 20 ekstrasilmukkaa ja loistava tuli!

Ohje: Lina

Lanka: valkoinen Novita Cloud, vajaa pari kerää

Puikot: 3,5 mm

Kuvan nappasi esikoisemme jo ajat sitten. Keväästä oli tuolloin vasta aavistus.

Kuukausi taaksepäin valmistui miehen toiveesta uudet tummanharmaat lapaset. Edelliset lämmikkeet mies unohti paikallisbussiin, eikä niitä kyselyistä huolimatta koskaan saatu takaisin. Akuutissa lankapinteessä lankakaupasta ei löytynyt seiskaveikkaa sopivampaa, ja siitä siis loihdin palmikkolapaset viileitä aamuja varten.

Lapaset tulivat suoraan käyttöön, niin pyöräilyyn kuin pelihanskoiksi, ja ovat olleet selvästi mieluisat. Tumppuja neuloessani tarkkasilmäisimmät huomasivat käsityötapaamisessamme heti, etten ole päässyt siitä mallikerrasta millään eroon.

Valoa ja lämpöä kiitos, jottei pöly laskeudu sivujeni päälle ja jaksan taas päivittää useammin.

Aurinkoista viikonloppua!

oma hetki

Ilokseni huomasin, että muistin jo kolmannella yrittämällä käyttäjätunnuksen ja salasanani sivuilleni. Ihan unholassa ei tämä maailma sittenkään ole!

Aika kiitää ja itse on roikkunut menossa mukana. Tuntuu, että kevät on ollut varsinaista sumua, vaikkakin viime ajat olemme porsuttaneet koko sakki terveinä. Työ tuntuu vievän suuren osan elämästä, ajatuksista ja luovuudesta. Viikot kuluvat, neuleet eivät edisty vain ajatuksen voimalla, silmukat ja palmikot eivät sytytä lainkaan. Neulepaussi.

Tänään työjuttujen päätteeksi minulla on ollut ihan oma, ihana hetki. Letkeätä musiikkia, pikkuherkkuja ja päiväkävely järven rannalla. Pari päivää sitten olin aistivani jo kevään, mutta tänään Höytiäisen rannalla sain vielä ihastella lumihiutaleita, talvista maisemaa ja keskittyä pystyssä pysymiseen tuulen tuiverruksessa. Kumpparit on kyllä jo kaivettu esiin ja olleetkin hyvässä käytössä. Jo ajat sitten valmistuneet kevätsukkaset saavat lämmittää jalkojani loskakelien aikaan kumppareissa. Niistä tuli ihanat, tutut ja turvalliset.

Aavistus neulepaussin lopusta on ilmassa. Sohvannurkkaan on kasautunut oranssia alpakkalankaa, puikkolaatikko, mittanauhat sun muut. Ohut lanka on saanut muutaman päivän ajan kyytiä ohuen ohuilla puikoilla. Neulepinta tuntuu harmillisen epätasaiselta. Kriittinen kun olen. Vähän epäilen, tuleeko valmista koskaan. Pari edellistä pikkutytön neuletakin alkua kun ovat saaneet purkutuomion. Josko serkuntytölle vielä ennen kesää neuletakki neuloutuisi...

tulppaanien aikaan

Kunpa voisinkin aloittaa päivitykseni uusin sanoin. Pakko vain on siteerata edellistä päivitystäni. Köh ja atshii! Erona edelliseen on vain se, että tällä kertaa on taintunut ihan koko katras kuumetaudin vuoksi. Esikoinenkin, jonka luulin olevan terästä. Onneksi mummi ja ukki ovat lähellä ja valmiita apuun. Kaunis kiitos heille!

Viikko on siis ollut yhtä sumua. Iltapäivällä hätkähdin auringonpaistetta ja hipsin hetkeksi pihalle. Uusi pimpulapampula-pipo päässäni. Totesin sen taas mainioksi lämmikkeeksi.

Pimpulapampula-pipo

Ohje: Novita talvi 2008

Lanka: vihertävä Online Linie 130 Champ, vajaa 2 kerää

Puikot: 4,5 mm

Noin muuten neulominen on ollut sukkapainotteista. Kesällä kannoin selkä vääränä sukkalankaa Saksasta ja lähilankakaupasta. Iloitsen suuresti, että langat ovat muuttaneet muotoaan useiksi käsintehdyiksi synttärilahjoiksi ja pirteiksi ikiomiksi kotisukiksi.

Äitini vietti syntymäpäiviään tammikuun lopulla ja halusin ojentaa hänelle jotain käsintehtyä. Äidin harmaat Paraphernaliat olivat tehneet katoamistempun ja päätin tikuttaa tilalle toiset harmaat sukat. Ilokseni kadonneet sukat kuitenkin löytyivät, ja nyt on rakkaalla äidillä kahdet harmaat sukkaset. 

Äidin synttärisukat

Ohje: Litte Child´s Socks, Knitting Vintage Socks

Lanka: harmaa Sisu, 2 kerää

Puikot: 2,25mm

Kesäisen Saksan reissun tuliaisista neuloin myös itselleni pirteät, raidalliset kotisukat. Päätin neuloa pitkästä aikaa kärjestä alkaen, jotta saisin mahdollisimman pitkät sukat. Nautin sukkien väreistä. Tuo punainenkaan ei tässä häiritse minua. Ihan polvisukkiahan näistä ei tullut. Josko joskus vielä sellaisetkin saan...

Ikiomat raitasukat

Ohje: perussukka kärjestä ylöspäin

Lanka: Regia Design Line Kaffe Fassett, 2 kerää

Puikot: 2,25mm

Saksan tuliaislangoista neuloin kummitädilleni suklaiset synttärilahjasukat. Nyt on sitten kummilla ja kummitettavalla ihan samanlaiset ja samanväriset villasukat. Ruskea kun on yhteinen lempivärimme. Kummin sukkiin en myöskään muistanut neuloa resoria varteen, sillä oli selvästi kova polte päästä pyörittelemään addiktoivaa palmikkoa. Eipä ole omissa sukissa moinen resorittomuus haitannut. Tokkopa kummiakaan haittaa...

 

Kummin synttärisukat

Ohje: Paraphernalia

Lanka: Regian ruskea tweed, 2 kerää

Puikot: 2,25mm

Isäni on viime aikoina kummastellut, enkö jo ala hukkua sukkiin. Huomasi minun taas neulovan uusia sukkia. Ihan kaikki neulomani sukat eivät kuitenkaan omia varpaita lämmitä, joten puikoille on pompannut keväiset sukat itselle. Niistä lisää ensi kerralla...

lokinpoika sairastaa

Vietämme (taas kerran) sairaspäivää.
Kuopus uinuu kuumeisena ja yskäisenä. Tupa on tyystin hiljainen ja minulla hyvin aikaa naputella muutama rivi. Sydäntalvi on kulunut pitkälti sairastellen. Aamut alkavat laskemalla miesvahvuus ja sen mukaan teemme päivään suunnitelman. Tällä viikolla hellittävänä ja hoivattavana on siis pienimmäinen. Toivottavasti pääsemme taas pian ulos terveen katraamme kanssa...

Poden itse selvästi jonkinsortin päivitysväsymystä. Luonnonvalon uupuessa kuvatkin ovat mitä ovat, joten päivittäminen tuntuu jäävän. Mitään suurempia juttuja ei ole työn alla; vain arkisia tumppuja, pipoja ja sukkia. Niillä on kylläkin suurin kysyntä. Vuodenvaihteen jälkeen päätin tosissani vajuttaa lankavuortani, enkä ole uusia lankoja haikaillut. Hyvin olen suunnitelmassani pysynyt ja lankalaatikkoni kerät saavat mukavasti kyytiä.

Sukkatehdas on ollut käynnissä koko tammikuun. Aiemmin en ole lainkaan ollut innostunut neulomaan useampaa työtä rinnakkain. Nyt aloitettuja neuleita voi löytää huushollista sieltä täältä. Toisiin sukkiin tarvitsen enemmän keskittymistä, joten niitä tikuttelen kotisohvalla. Helpot joustinneulesukat nappaan mukaan vaikka lääkärinvastaanotolle. Kolmen tunnin odotusaikana ehtii neuloa sukkaa jo hyvinkin pitkät pätkät. Vuosi alkoi twistaten, sillä vuoden ensimmäisenä työnä sain valmiiksi Cable Twist-sukat tweed-Regiasta. Ne on mukava vetäistä jalkaan ja tehdä vaikka palapelejä pikkupotilaan kanssa.

Cable Twist

Lanka: harmaa Regia tweed, 2 kerää

Puikot: 2,25 mm

Selvästikin minulla on ollut viha-rakkaus-suhde huopuviin lankoihin. Muutamien onnistuneiden huovutuksien jälkeen koen aina epäonnistumisia ja olen vähällä viskata Huopaset sun muut pöpelikköön. Mieheni kuitenkin vannoo Huopas-tumppujen nimeen, joten hänen toiveestaan olen niitä lähisuvulle neulonut. Itsellänikin Huopas-tumput kunnon villaisten aluslapasten kanssa on ihan pätevä juttu pakkassäässä.

Ennen joulua ostin Huopasta useammankin kerän tumpputehtailua varten. Parit tumput huopuivat ihan kummallisesti ja päätinkin vaihtaa kaistaa. Kolmien Lovikka-lapasten jälkeen rohkenin taas kokeilla huovuttamista. Neuleurani viimeiset Huopas-tumput onnistuivatkin mukavasti, joten Huopas-vaiheeni voin päättää hymyssä suin. Esikoispoikakin iloitsee uusista lämmikkeistään. Hyvä niin.

Isoveikan ikiomat

Ohje: Novita talvi 2005

Lanka: Novita Isoveli ja 7 veljestä

Puikot: 3,5 mm ja 8 mm

palmikkosukkia

Jottei blogini vaipuisi tyystin talviuneen, on minun taas aika hihkaista.
Täällä siis ollaan!

Vaikkei oma sivusto olekaan päivittynyt entisen lailla, ei rakas harrastus ole unohtunut. Puhti suurempiin neuleisiin tuntuu olevan edelleenkin hukassa, mutta sukkia, pipoja ja tumppuja on valmistunut niin pukinkonttiin kuin suoraan oman pesueen käyttöön. Kokeilinpa muuten rinsessapiposta myssyversiotakin, mutta taidan kuitenkin olla enemmän pipoihmisiä. 

Loppuvuottamme on tahdittanut vuosituhannen ärhäkin flunssa, joka on kaatanut meistä viisi vuoron perään petiin. Esikoispoika on näköjään kovaa tekoa, ei ole tainnut koko aikana pärskäistäkään. Itse tainnuin tunnollisesti vasta joululoman alkaessa ja koko loma on mennyt potiessa. Tavoitteena on nyt saada omat korvat ja kaiken maailman ontelot kuntoon edes vuodenvaihteeseen mennessä. Nyt on siis hyvä syy levätä, istua ja neuloa...

Kunto on ollut kuitenkin sikäli siedettävä, että pyhien aikaan valmistui seiskaveikasta kauniit Saltkråkan-sukat anopille. Ilahduin suunnattomasti paksulle sukkalangalle suunnitellusta ohjeesta, sillä kaunista tuli ja vieläpä nopeasti! Sujautan sukkaset postimiehen matkaan mitä pikimmiten.
Hyvää alkavaa vuotta anoppilaan!

Saltkråkan-sukkaset
Lanka: beesi 7 veljestä, 111g
Puikot: 3,5 mm

Sukkia neuloessa oli muuten ihan pakko kaivaa Saariston lapset-dvd esiin ja uppoutua Saltkråkanin touhuihin. Pampula-tyttö oli edelleen yhtä hellyyttävä!

Ulla-nettineulelehti innoitti minua neulomaan toisetkin palmikkosukat. Aapeli-sukat vaikuttivat pelkistetyiltä, joten tartuin puikkoihin ja ohjeeseen. En vain millään saanut ohjeen mukaisesti 42-kokoisia sukkia. Onkohan käsialani tiukentunut? Sukista tuli sopivat omiin jalkoihini, mutta esikoispoika vihjasi sovittaessani sukkia, että hänkin tarttis ehkä uudet sukat. Taisi väri ja malli olla mieluisat eli sukkaset päätyivät hänen käyttöönsä.   

Aapelit
Lanka: harmaa 7 veljestä, 114 g
Puikot: 3,5 mm

Nenän niistämisen lomassa olen ehtinyt myllätä lankavarastojani ja tehdä inventaariota. Lankaa on paljon ja päätinkin alkaa tehokkaasti vajuttaa lankavuortani haikailematta uusia lankaihanuuksia. Omista langoistani saan varmasti loihdittua kauniita neuleita. Sukkalankaa vaikuttaa olevan hurjasti, joten sukkaputki on alkanut...

haaveillen

Kiitos kaikille ihanista neulekommenteistanne niin kasvotusten kuin ruudun välityksellä Lauran kukkamekon tiimoilta. Mekko oli ilo lähettää pienelle tytölle syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäinen mekkokokeilu oli siis oikein onnistunut, eikä se jää takuulla viimeiseksi.

Huomasin juuri, etten ole inahtanutkaan reiluun kuukauteen. Puikot ovat täällä kyllä suihkineet, mutta pahin vimma on tällä hetkellä selvästi loitompana. Jonain päivinä aikaa neulomiselle on ollut runsaammin, toisinaan olen tyytynyt vain haaveilemaan ihanista neuleista.

Viime aikoina valmistuneet neuleet olen tikutellut vanhoilla, tutuilla ohjeilla. Tuntuu siis, ettei minulla ole mitään uutta esiteltävää. Viitsiikö sitä edes rinsessapipon tai Kuhilas-pipon vuoksi inahtaa, kun niitä täällä lähes liukuhihnatyyliin valmistuu?!?

No, jos nyt sitten kuitenkin, sillä pipolangat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja osoittautuneet käytössä kerrassaan loistaviksi. Onlinen ihanan pehmeästä merinovillalangasta se miljoonas (tai ainakin lähes) rinsessapipo omaan päähän ja Rowanin superpehmosiesta Cotton Woolista Kuhilas-pipo miehelle. Kunpa olisin hamstrannut näitä lankoja enemmänkin kuin pipon verran...Ja kirjanpitoni mukaan esikoisellekin sain aikaiseksi punaisen Kuhilas-pipon marraskuussa ja yhden rinsessaisen pukin konttiin, molemmat tutusta Novitan Woolista.

Noin muuten viime aikoinen neulontaa on värittänyt tilausneulomukset. Olen laittanut Novitan raitaa mutkalle lähes kilometrin verran ja tuloksena on ollut vino pino pipoja ja lapasia. Nyt ei vähään aikaan raitalankaa, kiitos!

Lokakuussa minusta tuli kolmannen kerran täti ja pääsin neulomaan suvun pikkuisimmalle parit hahtuvapöksyt Fern&Fearien ohjeella. Ruskeista newborn-pöksyista tuli itsestäni somat pikkuisine vaaleanpunaisine sydämineen. Ne osoittautuivat alkuviikkoina sopiviksi, kun kintut olivat vielä kovin ohuet. Vaaleanpunaiset small-pöksyt ovat varmastikin jo lähipäivinä passelit.

Samainen pikkupirpana sai Tiina-tädiltä kietaisutakin, johon löytyi sopiva lanka omista kätköistä. Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohje (Raitanuttu Nuppuselle) oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon ja nyt pääsin kokeilemaan ohjetta, kun käyttäjäkin löytyi lähisuvusta. Kietaisutakista tuli käytännöllinen ja kuulemma mukavan paksu puuvillaneule. Lankana ohjeenmukainen Araucania Patagonia Nature Cotton. Olen selvästikin ihastunut yksinkertaisiin ohjeisiin. Ei vain siksi, että ne ovat helppoja, vaan myös siksi, että ne vain yksinkertaisesti viehättävät silmää.

Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi omalle poikaselle. Suunnitelmissa oli neuloa kuopukselle raitasukat, mutta laskuvirheen vuoksi niistä tulikin sopivat kolmosellemme. Nyt pitäisi vain löytää aikaa ja intoa aloittaa uudet, sopivat pikkusukat parivuotiaallemme. Jotenkin taas tuntuu, ettei suutarin lapsella ole...