Minulle tuli pari viikkoa sitten sellainen tunne, että "lahjomani"
vauvan äiti kaipaa myös oman pehmeän pakettinsa. Pieni suppusuu kerää
katseita, huomiota ja lahjoja, mutta tuore äiti jos kuka tarvitsee myös
hemmottelua ja muistamista. Jutellessani ystäväni kanssa puikottelustani
olen jo pidemmän aikaa aistinut sukkaihastelua. Päätin yllättää hänet
juuri kun hän ei neulelähetystä lainkaan odottanut. Onnistuin
yllätyksessäni!
Ruskeat Paraphernaliat neuloutuivat lähes huomaamatta koulutusviikonlopun aikana valmiiksi. Kun oli kyseessä viikonloppureissu ilman tenavia, olivat kädet vapaana tikutteluun niin lentokentällä kuin -koneessa. Oli ilo nähdä, että muutkin seurasivat Educa-messuilla luentoja kutimet sylissä. En ollut siis ainut neuloja.
Ruskeat Paraphernaliat neuloutuivat lähes huomaamatta koulutusviikonlopun aikana valmiiksi. Kun oli kyseessä viikonloppureissu ilman tenavia, olivat kädet vapaana tikutteluun niin lentokentällä kuin -koneessa. Oli ilo nähdä, että muutkin seurasivat Educa-messuilla luentoja kutimet sylissä. En ollut siis ainut neuloja.
Tuntui hyvältä yllättää ystävä, kun
merkkipäivää ei ollut näköpiirissä ja ystävänpäiväänkin oli vielä
matkaa. Se hämmästys ja ilo oli aistittavissa luurin kautta niin
selvästi. Tuon saman tunteen koin minä muutama viikko sitten, kun omaan
postiluukkuun kolahti paketti uudelta ystävältäni Norjasta. Täytenä
yllätyksenä. Kolme ihanaista kerää pehmeätä alpakkalankaa neulekirjan
kera. En tiennyt miten päin olisin, kun availin pakettia ja pähkäilin,
mitä neuloisin langoista. Kiitos Anu vielä sinne vuonojen maahan!
Löytyisiköhän meille yhteinen neuleprojekti kirjasta?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti