päätä pahkaa

Voi pojat, miten sitä joskus innostuu ja päivä saa ihan uuden kutinan. Ja jälkeenpäin ihan huvittaa koko innostuminen. 

Eräänä syksyisenä iltana surffasin sen tavallisen blogikierrokseni ja törmäsin kauniiseen villapipoon. Sain vihiä, että neuleohje on uusimmassa Kotivinkissä. Aamulla päätä pahkaa kohti maitokauppaa ja lehtihyllyä, jotta minäkin saan varmasti tuon irtonumeron. Muistan vielä sen tunteen, kun koko silloisen koulutuspäivän ajan lehti ja ohje poltteli laukussani niin, että välillä oli kaivettava lehti esiin ja vilkaistava ohjetta. Ihan vaan vähäsen. Hymy huulilla ja suunnitelmat selvinä.

Illalla olikin jo ensimmäinen pipo valmis. Tuo oikean puoleinen, Karjalan väreissä. Harmaa pipo vasemmalla vasta seuraavana aamupäivänä. Tunsin olevani varsinainen pipokone, kun kun paikkailin esikoisemme akuuttia pipovajetta.

Ohje: Kotivinkki 18/2011
Lanka: Isoveli/ Karisma/ kaksinkertainen Maija yms.
Puikot: 5mm
80s

Kumpikaan pipo ei kuitenkaan saavuttanut suosiota esikoisessamme, eikä muussakaan kohtaa veljessarjaamme, vaikka juniorimme kuvassa hymy naamalla pipoineen päivineen poseeraakin. Oli selvästikin itsetutkiskelun paikka. Mietin kuumeisesti, missä mättää, kunnes tajusin, että esikoisemme kaipaa pipoonsa käännettyä resoria.

Lanka: reilu 100g Hjertegarnin Incawoolia
Puikot: 5mm
96s   

Vasta myöhemmin joulupakettiin sain neulottua sellaisen. Niin perusperuspipon kuin vain voi olla. Mutta kas kummaa. Se jos mikä on ollut mieluinen. Pelkistetty, ilman kommervenkkejä. Selvästikin tullut äitiinsä.

Kiitos kaikille viime aikoina blogissani kommentoineille! Olen ilahtunut, että teitä on siellä kuulolla useita. Myös "vanhoja" blogisiskoja vuosien takaa.