pikkuveli

Villapeikko huhuili pari kolme viikkoa sitten innokkaita testineulojia Pikkuvelipaidalleen. Olin oitis valmis projektiin ja viikonloppuna eskarilaisemme pääsi poseeraamaan uunituoreessa paidassaan.

Pikkuveli

Ohje: 50 villapeikkoa

Lanka: ruskea, harmaa ja omenanvihreä Cascade 220

(vaaka näytti 303g nappeineen päivineen)

Puikot: 4 mm ja 4,5 mm

Niin testineuloja kuin paidan omistaja ovat mielissään. Ja saa olla Villapeikkokin! Paita on ihastuttava ja pehmoinen, ja ohje vaikutti oikein toimivalta ja selkeältä. Kooltaan paita on passeli pian 6 vuotta täyttävälle poikasellemme.

Neulominen ei käynyt lainkaan tylsäksi, sillä edessä oli aina jokin uusi tekniikka, kuten käännetty helma ja hihansuut sekä ripaus kirjoneuletta. Persoonallisen säväyksen paitaan tuovat myös manio i-cord-nappilista ja hunajakennoneule.

Jännitystä oli aavistuksen verran ilmassa ennen i-cord-nappilistan aloitusta, mutta se osoittautuikin aivan helpoksi. Siitä tuli oikein siisti. Varsinainen katseenvangitsija. Pitää kokeilla sitä muissakin neuleissa.

Kaunis kiitos Villapeikolle upeasta ohjeesta!

Ja pikkuveli kiittää isoveljeään harmaasta piposta!

aikamatka

Viikonloppuna tein aikamatkan 70-80-luvuille. Selailin pitkän kaavan mukaan omia albumejani ja lapsuuteni valokuvia. Oi, niitä tunnelmia ja muistoja!

Harva se päivä meiltä kysytään, ketä uusin tulokkaamme muistuttaa. Yritin toiveikkaana löytää omista vauvakuvistani pikkuisimman piirteitä. Kaikki poikaset kun tuntuvat perineen isänsä piirteet ja tummuuden. Itse olen ollut lapsena pellavapää.

Vaikka en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi mekoissa tai hameissa, törmäsin kyllä aikamatkallani muutamiin valokuviin, joissa touhusin soma mekko päällä. Oma jälkikasvukaan ei perusta mekoista sattuneesta syystä, mutta suvustamme löytyy kyllä pieniä tyttösiä, joille olen saanut neuloa liivimekkoja. Tästä kesällä valmistuneesta liivimekosta en olekaan ehtinyt hihkua täällä. Poikaset pääsivät ojentamaan mekon 1v-lahjaksi serkkutytölleen minun ollessa samalla kellonlyömällä toisaalla.

Hipun kukkamekko
Lanka: vihertävä Novita Tennessee, 2 kerää
Puikot: 3 mm ja 3,5 mm
Koko: 86 cm

Kesällä minulla oli kova vimma vajuttaa lankalaatikkoani ja kaksi kerää vihertävää Tennessee-puuvillalankaa halusivat päästä pikku-Hipun kukkamekoksi, sillä muistin Hipun äidin tykkäävän kovasti vihreän eri sävyistä. Mekko neuloutui elokuun alussa automatkallamme Ahvenanmaalle serkkupoikien säestäessä takapenkillä. Malli on tullut tutuksi kolmen aiemman mekon tiimoilta, joten mihinkään uuteen tahi ihmeelliseen en neuloessani törmännyt. Koristeiksi ompelin taas tutut ja turvalliset huopakukkaset ja puunapit.

Hipun äidille kiitos kuvista pienen sankarittaren päällä!

herkkua ja pulkkamäkeä

Vauva-arki laittaa selvästikin monta asiaa uusiksi. Aikakäsitys esimerkiksi muuttuu. Kaikkea kun ei ehdi tehdä. Tai jaksa. Viime päivinä minä en ole ehtinyt tai jaksanut seurata uutisia. Tai ainakaan säätiedotuksia. Lumi ja talvi ovat tulleet minulle täytenä yllätyksenä.

Lapset ovat ottaneet lumen ja talven ilolla vastaan. Varastosta on kaivettu talvileluja esiin ja takapihan mäkeä on tampattu suu messingillä ja hiki päässä. Saunan lauteilla juteltiin eilen pienimpien kanssa talvesta ja sen riemuista. Mietittiin myös, mikä talvessa on kaikkein mukavinta. Tomeralla kolmivuotiaalla, herttaisen "ärrän" täräyttävällä, oli selvä vastaus: "Talvella on kivointa syödä karkkia ja sipsiä ja suklaata ja kakkua ja suklaakakkua ja herkkua ja purkkaa ja ...(lista jatkui melkoisella määrällä herkkuja)... ja käydä pulkkamäessä." Talvihan on perinteisesti herkuttelun aikaa. Kuten kevät, kesä ja syksykin...keneltähän poika on perinyt makeanhimonsa?!?

Vaikka talvi tuli minulle hieman yllättäen, toki pientä varustelua talven varalle tein jo reilu kuukausi sitten. Syksyn aikana huusholliimme kotiutuneesta lankavuoresta olen saanut työstettyä pari harmaata myssyä. Aiemmin olen tunnustautunut pipoihmiseksi, mutta nyt olen viehättynyt myssyistä.

Novitan Rose Mohairista valmistui ystäväni innoittamana pitsimyssy. Ohje oli selvästikin suunniteltu isompaan päähän sopivaksi, sillä ensimmäinen myssy pyöri päässäni. Toinen versio, jonka puikottelin ohjetta pienemmillä puikoilla, oli sopivampi. Hämmästyksekseni tämä mohairlanka ei edes kutita otsaani. Myssystä kuva parin viikon takaisessa sumussa.

Pitsibaskeri
Lanka: harmaa Novita Rose Mohair
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Toisen kivan myssyn ohjeen bongasin Ravelryn kautta. Tämäkin edullinen markettilanka akryyleineen päivineen tuntuu toimivan myssyssäni, eikä kutita. Kestää, minkä kestää. Ja kun ei kestä, neulotaan sitten uusi!

Tuva
Lanka: Novita Anni
Puikot: 3,5mm ja 4 mm

Pikkuvelitakki alkaa olla hyvällä mallilla. Se on valmistunut ihmeen joutuisasti. Nyt edessä on vielä se jännitystä aiheuttava nappilista ja viimeistelyt. Sujautin keskeneräisen tekeleen eilen pojan päälle ja se (ja hän) näytti oikein hyvältä. Poika katseli itseään ja paitaa maireana peilistä ja silitti paidan pintaa. Taisipa löytyä uusi suosikkilanka!

hiljainen hetki

Iloinen käsityöterapeuttien* joukko rämähti muutama ilta sitten rotinoille ihastelemaan pikkuisintamme. Fikailtiin, neulottiin ja turistiin. Pikkumies vietti lähes koko vierailun ajan höyhensaarilla uuden, unelmanpehmeän tilkkupeiton alla. Kaunis kiitos upeasta täkistä ja vierailustanne, käsityöterapeutit! Kyllä pikku-Äffän kelpaa!

*kulmakunnan innokkaat käsityöharrastajat

Vauva-arjen keskellä en olekaan ehtinyt hihkua kaikista loppukesällä ja syksyllä valmistuneista neuletöistäni. Heinäkuussa rohkenin tilailla ensimmäistä kertaa lankaa nettikaupasta ja postipoika kuskasikin minulle helmenharmaata Wetterhoffin Sivillaa. Suunnitelmissani oli neuloa pelkistetty kolmiohuivi äidilleni joululahjaksi. Huivi neuloutui hitaasti, mutta varmasti heinä-elokuun aikana muiden neuleiden lomassa. Aloitussilmukat muistan luoneeni pesispelikatsomossa ja elokuisella Ahvenanmaan reissullamme tikuttelin huivin loppuun rantakallioilla istuskellen.

Aina oikein vain II
Lanka: helmenharmaa Wetterhoffin Sivilla, 150g
Puikot: 3,5 mm

Syksyn aikana rakas äitini on ollut suurena apuna luonamme. Milloin lastenhoidossa, milloin remonttiapuna. En millään malttanut säästää huivia joulupakettiin, vaan ojensin sen jo syksyllä kiitoksena kaikesta avusta. Pyhäinpäivänä sain vihdoinkin aikaiseksi napsutella kameraani, ja äiti ja huivi saatiin ikuistettua.



Viikko sitten ilmoittelin muuten innostani testineuloa Villapeikon Pikkuvelipaita ja nyt parhaillaan puikoilla onkin pehmoinen villaneule eskarilaisellemme. Poika sai itse valita takin värit.

Neuleen myötä törmään moneen uuteen neulejuttuun. En ole esimerkiksi aiemmin neulonut Cascade 220-lankaa. Se on yllättänyt ja ihastuttanut minut täysin pehmeydellään, enkä enää ihmettele ihmisten hehkuttaessa sen suloisuutta. Myönnän myös neulovani ihan ensimmäistä kertaa raglanpaitaa. Nappilistan i-cord hieman jännittää, mutta jospa minä selviydyn siitä ihan kunnialla.

Aina hiljaisen hetken tullen nappaan Pikkuveljen syliini ja nautin neulomisesta. Taitaapa sille olla aikaa nytkin pieni tovi, sillä....